Kiitos kommenteistasi Pappa! Minä olen kyllä ihan perus-D1, raju sairastuminen 5-v ikäisenä eikä omaa tuotantoa ole enää yhtään eikä myöskään erityistä insuliiniherkkyyttä. Hiilareille sen sijaan olen yliherkkä ja siksi olen niistä pyrkinyt luopumaan.
Pappa kirjoitti:
Pitää vain tietää kuinka asioita oikeasti säädetään ja tehdä oikeat tulkinnat kunkin asian vaikutuksesta ja kausaliteeteista siinä ja huomata muutama mahdollinen "loukku" asiassa.
Kyllä tämä yhtä säätöä on ollut niin ennen kuin jälkeenkin karppauksen aloittamisen. Toivottavasti jotain taitoa on jäänyt mukaankin
Ei kai mikään muu kerro säädön onnistumisesta kuin verensokeritaso, jota anyway mittailen kymmenisen kertaa vuorokaudessa.
Lainaa:
Perusinsuliinin määrän säätö suhteessa hiilarimäärään (joita myös säädetään), verensokeriin sekä plasman ketoihin on ehkäpä hivenen kompleksinen koska asiassa vaikuttaa muutkin kuin insuliini.
Niin, huomattu on, että syöminen vaikuttaa ainakin maksan toimintaan selvästi, ainakin aamuöinen ns aamunkoittoilmiöni on lieventynyt huomattavasti, luullakseni siksi, ettei maksassa ole mistä ottaa.
Lainaa:
pitää koko ajan muistaa logiikassa tuo glukagon
Glukagonin tuotanto loppuu kun d1:a on sairastettu muutama vuosi. Itsellä sitä ei siis enää ole, mutta kyllä sieltä maksasta sokeria osaa tulla ilman sitäkin. Teitä terveitä karppaajia saattaa kiinnostaa sellainen asia, että proteiiniaterian jälkeen vs alkaa nousta. Kala alkaa vaikuttaa heti, nauta noin 6-8 tunnin perästä. Itse olen joutunut huomioimaan nämä piikeillä, vaikkei virallinen d-hoito-ohje tästä mitään puhukaan. Myös muut D1:t ovat huomaneet tämän, eivät kylläkään kaikki.
Lainaa:
sekä muutkin elimistön ehkä oikein tai väärin toimivat säätöjutut, ja muistettava ettei elimistön vaste insuliinille ole muuttumaton silloin kun sitä ravitsemuksella muutetaan -
Tästäkin asiasta syytän maksaani
Lainaa:
säätöjen osalta siis pidettävä pää kylmänä eikä kulkea kohti piilevää vaaraa kun muutakin säädetään insuliinilla kuin vain veren glukoosia - kuten kaikki diabeetikot tietävätkin.
Nyt en oikein ymmärtänyt. Mitä muuta säädän insuliinilla kuin veren glukoositasoa? Sokereihin toki vaikuttaa syömisen lisäksi naishormonit, stressihormonit, joita erittyy paitsi kiihtyneessä mielentilassa myös esim silloin, kun insuliinia on liikaa ja vs pyrkii matalalle ja liikunta, mutta enhän minä näitä insuliinilla säädä. Ne ovat mitä ovat ja näiden mukaan sitten säädän insuliiniani tavoitteena optimaalinen vs-taso.
Edelleen toivoisin kommentteja tuosta ketoosi/ketoasidoosihommelista. Ketoliuskat kun eivät kerro, kumpi on kyseessä. Ne voivat olla merkki asidoosista tai sitten ne ovat ns nälkähappoja, joka ymmärtääkseni on diabeetikkojen termi näille teidän ketoaineillenne. Minullahan tila voi olla kumpi vain koska en ole terve, joten tahtoisin tietää, onko minun mahdollista kehittää itselleni asidoosi, jos vs-taso on koko ajan hyvä?
Kääntäen: tarvitseeko ketoasidoosi kehittyäkseen aina myös korkeat sokerit? Minulle on nimittäin aina neuvottu, että mikäli ketoja virtsaan ilmestyy, ne on vs-korjauksen lisäksi huuhdeltava pois runsaalla juomisella. Näin olen tehnytkin, on ollut kova jano, mikä yleensä on oire korkeista sokereista ja siitä ei nyt voi olla kyse.