Heipsan vaan Ooo ja muutkin.
Jaahans. Huomaan, että kuherruskuukausi karppauksen kans on ohi ja mulla kyllästyttää. Ei karppaus sinänsä, olen kyllä hyvin vakuuttunut, että tämä toimii ja parantaa. Tasainen arkihan se kyllästyttääkin. Haluaisin muutosta, mutta onneksi en enää tässä iässä jaksa tehdä mitään nopeita (muutto)liikkeitä. Muutoksessa tunnen eläväni täysillä: on flow päällä ja saan asioita tehtyä. Sieltäpä sitte rojahankin syvälle mineraaliin
alkaa itseni jälleenrakennusaika ja voimien keruu kohti seuraavaa nousua. Rojahusta. Nousua. Rojahusta. Ei kiva.
Tämän tietän olen päättänyt pysyä tässä talossa (4v. täynnä, pisin asumishistoria samassa kämpässä sen jälkeen, kun lapsuudenkodistani muutin), saman miehen kans (5v. myös ennätys) ja sinnikkäästi tehdä tätä työtäni (tämä on vasta
toinen kerta, kun olen hommannut kaikki koneet ja laitteet ja laittanut työtilan pystyyn kaikkine vermeineen. Voi että.) Siis paneutua ja keskittyä syvyyssuunnassa näihin elämäni ympyröihin. (
Ei tarkoita, ettenkö olisi suunnitellut muuttoja mm. Maltalle, Norjaan, viimeksi Keuruun ekokylään. Tehnyt työhakemuksia ja perunut niitä. Mies antaa minun olla just niin vapaa ja paljon yksin kuin tarvitsen ja niin en kovin ala kyllästymään.) Suitsin itseäni kuin koiraa, joka nuuskii kusta tältä tolpalta ja on jo ryntäämässä kohti seuraavaa. Ei jaksa.
Koska vaikeinta mulle on pysyä paikoillaan, pysyn siis paikoillani.
On ihanaa, että välillä on aloitekykyä, mutta että olisi sitä lopetekykyäkin. Vahvan vision vallassa olen aloitellut monia remontteja täällä kotonani: kellari, porstua, sauna ja navetta. Ykskään ei ole valmis. Sauna on onneksi jo aika pitkällä. Kellarikin. Yritän olla purkamatta enää mitään.
Jaa sapuskat aamusta iltaan: rasvakahvit, lammaspataa, hapankaalisalaatti smetanan kans, puolukkaa ja maapähkinävoita, pari leiväkettä voin ja juuston kans, teetä.