Joo, vatvominen, sitä mä varmaan teen. Mutta mua on mietityttänyt sellainen asia, että missä menee vatvomisen ja muistelun raja. Tietty: muistelu on positiivista ja vatvominen negatiivista. Mutta jos mitään huonoja ja ikäviä asioita ei muista tai muistele, niin silloin kokonaiskuva elämästä vääristyy. Tietysti totuus ei ole sekään, että unohtaa kaiken kivan ja hyvän ja vain vatvoo ikäviä asioita. Ajattelen niin, että sen mitä muistan menneistä pitäisi olla sellainen totuus, jonka olen itse kokenut. Tiedän, että sisko on kokenut samat asiat toisin ja muistaa asioista eri puolet. Mutta se miten minä olen kokenut, on minulle totuus. Haluan muistaa lapsuuden isot mansikat, mutta haluan muistaa myös sen, että joskus mansikan mukana laitoin luteen suuhuni.
Ja saattaa vatvomista olla sekin, että haluan tutkia itseäni ja saada selville sen, että miten tähän on tultu: millaisia valintoja olen elämäni aikana tehnyt, mitkä niistä oli virhevalintoja, mitä virheitä olen tehnyt ja mihin ne on johtanut, missä olen onnistunut, olenko käyttänyt vahvuuksiani vai olenko yrittänyt tehdä vääriä asioita, sellaisia joihin kykyni eivät riittäneet, miksi olen missannut hyvin alkaneita ystävyyssuhteita ihan vaan laiskuuttani, olenko tehnyt liikaa asioita toisten mieliksi unohtaen itseni, miksi joudenkin ihmisten kanssa yhteistoiminta ei vaan pelaa, vaikkei ole mitään selvää syytä, pitäisikö minun tuoda enemmän mielipiteeni julki ja olisiko parempi, että olisin hiljaa, miksi en onnistu laihduttamaan, olenko tuomittu olemaan läski, vai jaksanko vielä ottaa itseäni niskasta kiinni ja kerätä voimani keskittymään syömisiini.....Kaikea tällaista pohdin ja paljon muuta....Ja tiedän, että meidän kolmen olisi pitänyt jutella yhdessä. Se olisi pitänyt tehdä 1980-luvun alussa. En ollut siihen silloin valmis, nyt olen, mutta tiedän, että nuo kaksi muuta eivät ole vieläkään valmiita vatvomaan vanhoja asioita. Ja kyllä minä tulen toimeen tällaisena sivustaseuraajana nyt jo hyvin, mutta on se joskus ollut todella raskasta ja vaikeaa. Tiedän suunnilleen tekemäni vieheet ja myönnän ne, mutta nuo kaksi ovat sellaisa vähän parempia ihmisiä, jotka eivät tee virheitä, tai eivät ainakaan myönnä sitä, osoittavat vain sormellaan minua, joka kaiken muun lisäksi olen läski......söis vaan kurkkua ja tomaattia, niin kyllä laihtuis! Joo, ja eilenkin söin jäätelöä, eikä ollut edes helle.
Ja nyt nukkumaan.....huomenna vois tehdä jotakin kivaa.....
_________________ http://satuetainen.vuodatus.netFacebook: Satu Etäinen
|