Voisin taas valittaa miten lihava olen, enkä ole onnistunut laihduttamaan, mutta eipä tuossa ole mitään järkeä. Ei ole ilmestynyt mistään tahdonvoimaa ja motivaatiota laihduttamiseen. Ei se sillä paremmaksi muutu, että haukun itseäni tyhmäksi läskipalloksi, joka ei kykene laihduttamaan. Siinä olette oikeassa, että se ei muuta mitään paremmaksi. Mutta ei onnistunut se suurella motivaatiolla ja mahtavilla haaveilla varustettu alkuvuoden laihdutuskaan. Vaikka laskin makroja ja kaloreita, en nyt vieläkään tiedä söinkö liikaa, koska kulutukseni on pieni, vai söinkö liian vähän ja ajauduin säästöliekille. Jotenkin molemmat tuntuu mahdottomilta. Söinhän kuitenkin niin vähän, että viikkojen varrella olisi pitänyt enemmän laihtua kuin 4 kiloa. Ja toisaalta, en niin vähää syönyt, että olisin säästöliekille mennyt, tai sitten sinne joutuu tosi helpolla. On sillai tietyllä tavalla pallo hukassa.
Nyt syön mitä sattuu ja tunnen syyllisyyttä siitä, että olen repsahtanut pois oikealta tieltä. Voi olla, että myrkky on minulla vain omassa päässäni. Ei nykyään kukaan läheinen huomauttele, minulle painostani, vain minä itse vainoan itseäni ja se on perintöä menneiltä ajoilta, joista on jo aikaa, mutta loukkaan mieleni helposti ja muista saamani henkiset kolhut, en vaan voi sille mitään, että ne seuraavat minua. Tämä pätee muuhunkin, ei vain ulkonäköön liittyviin asioihin.
Jos elämäntapamuutoksen pitäisi lähteä siitä, että siivoan päästäni tietyt ajatukseni pois, niin siihen en ole vielä pystynyt. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja olen mitätöinyt itseni, siitä en ole päässyt eroon, enkä varmaankaan pääse koskaan, olen aina tyhmä, ruma, läski. Tyhmyydelleni en mitään voi, rumuuteni voisin vain peittää laittamalla itseni tyylikkääseen kuntoon, mutta läskeille pitäisi voida, pitäisi pystyä laihduttamaan, niin pitäisi pystyä.
Mitä jos annan itselleni aikaa 10 viikkoa. Kyllä olen tosi huono, jos en siinä ajassa saa pois viittä kiloa. Paitsi, että on kesä ja haluan syödä jäätelöä, niin siinä sitä taas ollaan. Joo, tiedän: voihan sitä tehdä itse karppijäätelöä ja jos menee aidan toista puolta, niin kaupasta saa kevytjäätelöä. Voihan sitä juoda vaikka jäävettä, jee.
Tiedä mitä teen tai mitä yritän, mutta olen todella pettynyt itseeni. Luulin, että tänä vuonna minulla olisi ollut tarpeeksi iso motivaatio laihduttamiseen. Alkuvuoden kova yrittäminen kääntyi jotenkin itseään vastaan, liialliseen yrittämiseen ja piiskaamiseen. Nyt on pakko todeta, että viikon kuluttua on juhannus jo mennyt, ei tullut vähemmän paksumpaa kesää, se siitä.......sitten kun.....
_________________ http://satuetainen.vuodatus.netFacebook: Satu Etäinen
|