karppaus.info

Okei, eli ajatuksenne ja elämänne pyöri ruoan ympärillä jo ennen karppiaikoja.

Mitenkäs sen krapulan (ja lääkkeiden) laita olikaan. Niiden pitäisi kuulua vielä sinunkin määritelmääsi?

Arvo Ylppö istui aina kantapöydässä ja hänellä oli tarkat, silloin hyvin modernit, ajatukset ruoasta. Hänen ehdottomat ohjeensa olivat, että pöydässä piti olla aina leipää ja mielellään itse tehtyä. Hiivaleipä olikin, mutta ruisleivän leipominen ei aina onnistunut.

Pöydässä on oltava ehdottomasti voita. Kermasoosissa on oltava kunnolla kermaa. Perunat olivat myös tärkeitä: läskisoosiin laitettava peruna oli eriasia kuin muusiperunat. Perunoiden oli myös oltava hyviä. Pitää syödä ajankohtaista ruokaa eli mätiaikaan mätiä, keväällä nokosia. Näistä hän piti oikein oppitunteja. Kalan oli oltava kotimaista, eikä meillä ollutkaan koskaan mitään merikrotteja tai kissakaloja.

Lisäksi tuli olla riistaa ja perinneruokia. Ihan yksinkertaisia asioita, jotka pätevät tänäkin päivänä. Nämä olivat siis ensimmäiset Ylpöltä saamani perusohjeet. Nyt kun ajattelee, mihin ruokakulttuurissa on tultu, niin ihan samaa. Hän oli edellä aikaansa. Ihminen voi siis syödä kaikkea, mutta kohtuudella. Alkoholiakin voi ottaa, mutta siitä ei saa tulla krapula. Nämä ovatkin erittäin hyvät elämäntapaohjeet." (Suomalaisen Klubin ravintoloitsija Riitta Malmberg muistelee)

Klubimestari Jarmo Heinonen: "Kerran Markus Similä teki Arvo Ylpöstä haastattelua suorana lähetyksenä radioon. Olin samaan aikaan keittiössä töissä valmistamassa loimusiikaa ja minulla oli radio auki. Kun ruoka valmistui, tarjoilija vei sen Ylpölle ja Similälle. Kuulin, kuinka he kehuivat ruokaa: "Tämä on yksinkertaista, mutta hyvää".

Riitta Malmberg: "...ja Markus Similä kysyi mitä mieltä hän on sokerista. Ylppö vastasi, että kyllä sokeri on hyvää ja sitä saa käyttää."
Jarmo Heinonen: "Minullekin hän sanoi, että lapsille tulee syöttää sokeria, mutta kohtuudella. Se on luonnon oma raaka-aine."

Juon alkoholia vain harvoin enkä silloinkaan niin paljoa, että tulisi krapula. Uskon kohtuuteen paitsi juomisessa niin myös syömisessä. Lääkkeitä taasen en tarvitse lainkaan, koska olen terve. Tässä kohdassa onkin taas syytä kerrata perusasioita:

"Se­hän on maail­man suu­rin tyh­myys kun ih­teään ylen­tää."

Arvohan väitteli 26 vuotiaana, eli 104 vuotiaaksi, oli oikea terveyden perikuva ja taisipa tehdä lapsenkin vielä yli 70 vuotiaana. Siispä sokeri on on hyvästä kun ei liikaa syö.

Valvontaa, korttipelejä, konjamiinia ja tupakkaakin muistaakseni harrasti melkein loppuun saakka

Ja eipä silti, hyvät geenit ovat tietenkin asia sinänsä, ja niistä kannattaakin varmaan olla kiitollinen.
Se, miksi ihmeessä niitä joku tulee sellaisia kehumaan jatkuvasti juuri tänne vaivaisten foorumille, onkin jo ihan toinen juttu...

Suo­mes­sa to­teu­tet­tiin 2000-lu­vun alus­sa dia­be­tek­sen eh­käi­sy­oh­jel­ma D2D. Sen yh­tey­des­sä seu­lot­tiin yli 10 000 suu­ren ris­kin omaa­vaa ih­mis­tä, joil­le tar­jot­tiin pe­rus­ter­vey­den­huol­los­sa tai työ­ter­veys­huol­los­sa vuo­den kes­tä­nyt­tä elä­män­ta­pa­neu­von­taa. Ai­noas­taan kol­mas­osa läh­ti mu­kaan.

Diabeteksen ennaltaehkäisystä oli puhe. Riskiryhmäläisistä kaksi kolmasosaa jatkaa rauhassa sikailuaan kunnes sairastuvat, osa ei lopeta vielä silloinkaan. Vähintä mitä voisi tehdä, olisi poistaa näiltä diabeteslääkkeiden kelakorvaus.

Etkös sinäkin elä kuten elät, kun kerran uskot pysyväsi (enemmän tai vähemmän) kohtuullisella tyylilläsi terveenä?

Juu, en ole riskiryhmässä. Siihen päästäkseni olisi aloitettava ylensyönti ja -juonti sekä liikunnanvieroksuminen.