Tää nukkui ihan hyvin, vaikkei ihan tarpeeksi.
Aamun kävelyä välillä Hakaniemi-duuni parikyt minsaa hyvin reippaasti
Törmäsin tuolla nuamakirjan ryhmä rämässä semmoiseen keskusteluun
tuosta perheen liikuntatottumuksista ja omasta liikuntahistoriasta.
No, se jäi senverran kaihertamaan, että ihan tarttee muistiinpanoja tehdä:
Isäni oli nuorempana hyvin liikunnallinen: pituushyppy ja suunnistus olivat hänen
lajinsa ja kaikki pidemmätkin välimatkat hän polki vanhalla Tunturillaan.
Vanhemmiten on jäänyt suunnistus ja viime aikoina hän on alkanut harrastaa hiihtoa - ihan kilpailumielessä.
Äitini on ollut aina aika sohvaperuna. Siis sen, mitä minä muistan.
Nuorempana hän harrasti jonkin aikaa kilpatanssia ja tietenkin polkupyörällä on hänkin liikkunut.
Joskus kasikytluvulla hän kävi päivittäin 2x 30 km pyörälenkillä työmatkojen muodossa.
Nykyään liikkuu vain jos on pakko
Kun on astmaa ja ylipainoa ja rytmihäiriötä ja ylipainoa roimasti...
Veljeni oli koululiikunnassa ihan ok ja pääsi pituutensa puolesta joksikin aikaa harrastamaan korista.
Nykyään hän ei juurikaan liiku ( sohvaperunaominaisuus on kai periytyvää sorttia).
Ainoa, mintä olen kuullut hänen tekevän on salilla käynti - eri asia on se, mitä hän siellä tekee...
Omaa historiaani:
Koululiikunnassa oli omasta mielestäni ihan ok, vaikka numero oli koko ala-asteen 7.
Olin harrastanut suunnistusta ihan 7- vee lähtien, mutta sitä ei huomioitu liikuntanumerossa
ennenkuin yläasteella, jossa liikunnanope vihdoin hiffasi, ettei hiihto ja ringette oo ainoita liikuntalajeja yleisurheilun lisäks...
Voitin useita koulujenvälisiä kilpailuja ja piirinmestaruuksiaki - siis suunnistuksessa.
Hiihdin mielelläni koulun ulkopuolellakin ja yläasteella liityin uimaseuraan.
Uimaseura jäi kuitenkin lukuisten hengitystieinfektioiden vuoksi ja se oli
aika iso pettymys, koska pidän vedessä läträämisestä - oon aina pitänyt.
Kaverin kanssa liityttiin yhteen tanssiseuraan - lähinnä jazztanssia, mutta en jatkanut sitä paria vuotta pidempään.
Isoin muutos oli opiskelujen alkaminen lukion jälkeen tekussa. Siellä harrastin oikein yyberaktiivisesti noin viitenä päivänä viikossa:
sählyä, ultimatea, jumppaa, salia, uintia, lentistä - whatever!
Se oli kyl ihan parasta aikaa ja olin silloin ollut aikuisikäni pienimmässä painossa eli 62 kilossa. Sen jälkeen en ole tuota lähelle päässyt. :/
Sitten meni polvi p*skax ja sen kanssa tappelin 15 vuotta
( kyl mä yritin leikkausten välissä jotain jumppia ja keppikävelyy ja pyöräilyy)
ja sitten musta tuli sohvaperuna. Ja vieläpä helposti. Möh
Vasta kolme vuotta sitten, viidennen polvioperaation jälkeen ja yyberastmaatikkona,
päätin ottaa itteeni niskasta kiinni.
Vesifysioo, kuivafysioo, karppaamista – myöhemmin ryhmäliikuntaa, salia, juoksukouluu, suunnistusta, kotijumppaa.
Seuraavaks tekis mieli harrastaa vaikkas parkourii