Ensin vähän taustoja:
Yksi liikunnasta sangen innostunut kaverini (4000 km pyöräilyä vuodessa) kertoi törmänneensä netissä artikkeliin, jossa kerrottiin että kroppa ei tykkää jos asiat ovat aivan liian säännöllisiä: Jos treenaa aina yhtä paljon samaan aikaan samoina päivinä, jos ruoka-ajat ja määrät ovat aina tismalleen samat jne. (Nukkuminen taitaa olla se ainoa, missä kroppa haluaa suht vakioitua meininkiä.)
Järkeenkäypää: Jos se metsästäjä-keräilijäheimo ajoi lauman villieläimiä kalliolta alas, niin ensin oli se työ ja sitten hirmuinen kiire kuivata ja savustaa lihaa, sekä käsitellä nahkoja, mutta sen jälkeen sitten ei tarvinnutkaan 'tehdä töitä' jokuseenkaan aikaan. Eli se liikunnan/rasituksen määrä ei takuulla ollut luonnontilassa jatkuvasti sama ja tasainen. Ainiin muuten, metsästäjä-keräilijän työpäivän pituus on noin 3,5 tuntia.
Siinä ajassa sekä metsästetään/keräillään, että tehdään tarvekalut jne. Eikä sekään tuntimäärä takuulla jakaudu tasaisesti, vaan välillä tehdään vaikka vikko hommia hullun lailla ja sitten vain elbataan niin kauan kuin voidaan. Hyötyliikuntaa on takuulla metsästäjä-keräilijöillä enemmän kuin modernilla kaupunki-asukilla, mutta työpäivän pituus vain puolet nykyisestä. (Tuntimäärä nousi välittömästi maanviljelyksen alettua kaksin-kolminkertaiseksi...)
Että jos käyt vaikka normaaleissa päivätöissä ja lisäksi sitten 4-6 krt/vko punttisalilla, siinä on jo enemmän kaikkea, kuin mihin lajimme siellä luonnontilassa on suunniteltu. Enkä nyt sano että enemmän nimenomaan liikuntaa, jos vaikka olet toimistotöissä, vaan yhteensä liikaa kaikkea ohjelmoitua ja liian vähän olemista. Liikuntahan on laihtumisen kannalta täysin toissijaista, terveellistä se kyllä on ja sen vuoksi kannustettavaa, mutta onpä tälläkin foorumilla porukkaa, joka on ensin laihduttanut pahimmat pois täysin onnistuneesti aivan ilman liikuntaa, kunnes vasta pudonnut paino ja sen myötä vähenneet fyysiset vaivat ovat helpottaneet niin, että sitä liikuntaa on ylipäätään pystynyt harrastamaan.
Sitten asiaan:
Kroppani ja minä tykkäämme nimenomaan epäsäännöllisestä treenaamisesta ja vaihtelevasta syömisestä. Nytkään en ole ehtinyt treeneihin (eräs budolaji) kuukauteen muiden kiireiden ja vähän laiskuudenkin vuoksi, mutta tänään alkaa ja sunnuntaina päättyy treenileiri joka sisältää noin 12 tuntia treenausta. Elelen juurikin epäsäännölliseen tyyliin, eli välillä ei viikkoihin muuta kuin arjen hyötyliikunta ja sitten taas välillä kokonaisia päiviä treenaten. Samoin syömisten määrä ja laatu vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja fiilisten mukaan.
Niinpä minulla ei ole kokemusta ylikunnosta, mutta kortisolitärinän tunnistan ihan muista yhteyksistä, olen nimittäin liialla työnteolla ja harrastustoiminnalla yms. hankkinut tuossa vuosituhannen vaihteessa itselleni burnoutin ja sitä ennen tuli mentyä liian vähällä ruualla ja unella kuukausia, jolloin tuntemus tuli tutuksi:
Kutsun sitä nimenomaan kortisolitärinäksi, vaikka esim. käsi on niin vakaa että voisi kirurgisen operaation suorittaa (jos siis osaisi). Tunne on ikään kuin sellainen sisäinen värinä tai tärinä, joka tuntuu nimenomaan keskivartalon tienoilla ja selässä. Se on tuntemuksena sellainen hyvin aavistuksenomainen, ei mitään selkeää tärinää jota voisi tuntea vaikkapa laittamalla käden vatsalle tms, vaan vai tuntemus siitä, kuin keskikehossa olisi pieni värinä päällä koko ajan. Jonkin verran rytmihäiriöitä koin myös, se on ainoa 'klassisista' korkean kortisolin oireista joita itse silloin koin. (googlasin äsken ja muut eivät nappaa) Lisäksi koen unihalvaustiloja nukahtaessa jos minulla ovat kortisolit korkealla, siitä viimeistään tiedän että nyt on aika rauhoittaa menoa.
Jos muuten olet immunotyyppiä eli veriryhmää B - minä olen - olet erittäin altis korkeille kortisolitasoille, sillä immunotyyppi B erittää kortisolia herkemmin ja enemmän kuin muut immunotyypit. Toisaalta B:llä on muita tehokkaampi typpioksidikierto, mikä tarkoittaa sitä että erilaiset rentoutusharjoitukset ja visualisaatiot toimivat kehon rauhoittamiseksi helpommin kuin muilla.
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
mutta faktaahan se on, että ennen etenkin talvella loikoiltiin ja kesällä kerättiin satoa talteen (siis lähihistoriassa). Ehkäpä terveimmät (myös mieleltään) ihmiset asuu edelleen maalla?
