Aina ollut alhainen. Nykyään heittääpäästä vaikka kuinka hittasti nousee. Terveen merkki.
Korkea verenpaine
Matala D-vitamiinitaso aktivoi munuaisten angiotensiinijärjestelmää, mikä taas on tehokkain verenpainetta nostava tekijä.
D-vitamiini ehkäisee verenpaineen nousua
D-vitamiinin puute on jo aikaisemmin yhdistetty verenpainetautiin, mutta nyt uusi amerikkalainen tutkimus viittaa siihen, että puutos liittyy myös lievään verenpaineen kohoamiseen. Raportin julkaisee Kidney & Blood Pressure Research -lehti (2012). Suomalainen D-vitamiinin viranomaissuositus on aivan liian pieni, se tulisi nostaa vähintään kymmenkertaiseksi nykyisestä. Riittävä saanti ehkäisisi monia merkittäviä kansantauteja ja jarruttaisi niiden kulkua. D-vitamiini säästäisi miljardeja euroja vuodessa.
Tutkimus oli osa suurta kansallista terveyshanketta, nimeltään 3rd National Health and Nutrition Examination Survey. Tulosten mukaan vähiten D-vitamiinia veressä olevilla ihmisillä (alin neljännes) oli 48 % suurempi todennäköisyys sairastua esiverenpainetautiin kuin niillä, joiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) oli suurin (ylin neljännes).
Esiverenpainetauti (prehypertensio) on tila, jossa systolinen paine on 120–139 mmHg tai diastolinen paine on 80–90 mmHg. Tila voi edetä varsinaiseksi verenpainetaudiksi, jossa lukemat ovat vähintään 140/90 mmHg. Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan noin 30 % amerikkalaisista naisista ja miehistä potee esiverenpainetautia. Sen syyt eivät ole kaikki vielä selvillä, mutta siitä syytetään muun muassa ylipainoa, liikunnan puutetta, tupakointia, runsasta alkoholin käyttöä ja sukuhistoriaa. Esiverenpainetauti lisää myös riskiä saada valtimonkovetustauti, sydänkohtaus, sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus ja munuaisvika.
Tutkimuksessa seurattiin 9 215 yli 20-vuotiaan henkilön terveydentilaa. Peräti 3 712 henkilöllä (40 %) todettiin esiverenpainetauti. Siihen liittyi pieni S-D-25-lukema, joka oli riippumaton sukupuolesta, rodusta, painoindeksistä (BMI), seerumin kolesterolista, C-reaktiivisesta proteiinista (CRP) ja munuaisten toiminnasta. Tutkittujen henkilöiden otos oli niin suuri, että se edustaa hyvin yhdysvaltalaista väestöä kokonaisuudessaan.
Luonnon D-vitamiini on hyvin halpaa, korostavat tutkijat. Auringonvalo on tärkein D-vitamiinin lähde, mutta se muodostaa paljaassa ihossa D-vitamiinia vain silloin, kun aurinko paistaa niin korkealta, että ihmisen varjo on lyhyempi kuin hän itse. Ravinnossa eniten D-vitamiinia on rasvaisissa kaloissa, kananmunissa ja sienissä. Ravinnosta saadaan kuitenkin liian vähän D-vitamiinia, 3–5 mikrogrammaa (µg) päivässä. Siksi Suomenkin viranomaiset suosittavat nykyään koko väestölle D-vitamiinia purkista ympäri vuoden.
Suomessa lastenlääkärit vaativat nostamaan lastenkin saantisuosituksen 100 µg:aan päivässä. Se voi ehkäistä lapsia sairastumasta myöhemmin elämässään diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään ym. kansantauteihin. D-vitamiini torjuu myös virus- ja bakteeri-infektioita ja lyhentää niiden kestoa, osoittavat monet uudet tutkimukset.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2236Voi Hyvin 2/2012 lehdessä on lääkärin artikkeli verenpaineen hoidosta elintavoilla eli mene kirjastoon lukemaan lehti.
D-vitamiinin puutos on suuri terveysriski
Tunnettu ravitsemus- ja antioksidanttihoitoja antava lääkäri Erkki Antila sanoo suoraan, että tämänhetkiset D-vitamiinin saantisuositukset ovat riittämättömiä. Kun virallinen suositus puhuu 7,5 mikrogramman päiväsaannista ravinnosta, Antila suosittelee kymmenkertaista annostusta.
- Näin pystyttäisiin torjumaan monia vaikeita sairauksia. 7,5 mikrogrammaa takaa vain sen, ettei riisitautia tule, hän sivaltelee.
D-vitamiinista on viime vuosina tullut eri puolilta maailmaa valtavasti uutta tutkimustietoa, ja jopa vitamiineihin vanhastaan nihkeästi suhtautuneet viranomaisetkin ovat suositelleet D-vitamiinilisiä. Lääkäri Erkki Antilan mielestä jo tehnyt korjaukset D-vitamiinin saantisuosituksiin ovat kuitenkin riittämättömiä, ja samaa hän sanoo myös elintarvikkeiden vitaminisoinnista. D-vitamiinia käytetään edelleen valitettavan varovaisesti, sillä viranomaisten nihkeä suhtautuminen kaikkiin vitamiineihin ja suoranainen pelottelu ovat jääneet kansalaisten muistiin.
- Jos ihan tarkkoja ollaan, D-vitamiinista pitäisi sen ominaisuuksien vuoksi puhua pikemminkin D-hormonina, Antila toteaa. – Luonnollinen ja riittävä D-vitamiinin lähde on aurinko, mutta sitä meillä suomalaisilla on tarjolla vain kesällä.
- D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja estää osteoporoosia. Mahdollisesti se vähentää osteoporoottista murtumariskiä myös parantamalla tasapainoa – eli kun elimistössä on riittävästi D-vitamiinia, ei tule niin paljon kaatumisia. D-vitamiini ylläpitää immuniteettia ja estää monia vakavia autoimmuunisairauksia kuten reumatauteja, tulehduksellisia suolistosairauksia, ykköstyypin diabetesta ja MS-tautia. D-vitamiini torjuu myös monia syöpälajeja ja erityisesti rinta-, eturauhas- ja paksusuolisyöpiä.
- D-vitamiini estää myös tuberkuloosia ja influenssaa, ja sopiikin kysyä, miksi influenssaepidemiat kiertävät maapalloa aina sinne, missä on talvi eikä aurinkoa ole näkyvissä. Johtuisiko se D-vitamiinin puutteesta? D-vitamiini torjuu talvimasennusta, kevätväsymystä ja se pitää vireystilaa yllä. D-vitamiini ehkäisee myös korkeaa verenpainetta, ja sillä onkin sama toimintamekanismi kuin verenpainelääkkeillä eli se vaikuttaa angiotensiinia hillitsevästi.
- D-vitamiini torjuu myös kroonista kipua kuten esimerkiksi fibromyalgian oireita ja sen on todettu vaikuttavan suotuisasti myös PMS-oireisiin. Niin kuin huomataan, lista on siis hyvin pitkä.
Erkki Antila sanoo D-vitamiinin puutoksen olevan maailmanlaajuinen ongelma riippumatta siitä, mikä on kunkin populaation lähtötaso. Meillä pohjoisen ihmisillä se on luonnollisesti hyvin alhainen verrattuna esimerkiksi koko ajan auringossa oleskeleviin afrikkalaisiin.
- Jos suomalaisten laboratoriotulos mahtuu käytössä olevien meikäläisten D-vitamiinin viitearvojen sisään, ei se silti todista sitä, että asiat ovat kunnossa. Jos koko populaatio on D-vitamiinin puutosalueella, siitä ei ole meille minkäänlaista lohtua.
Paras D-vitamiinin lähde on siis aurinko, ja Erkki Antila suositteleekin potilailleen parinkymmenen minuutin auringonottoa kesällä puolenpäivän aikaan. Näin voidaan saada jopa 20 000 kansainvälistä yksikköä (IU tai ky) D-vitamiinia. Antila suosittelee nimenomaan keskipäivän aurinkoa, koska se on silloin kaikkein tehokkainta. Iho ei ehdi vielä tässä ajassa palaa vaan elimistöön hiipuu väkisinkin hyvänolontunne – ja kaiken lisäksi tämä vitamiinihoito on ilmaista.
- D-vitamiinin ravintolähteenä on ennen kaikkea kala. Eläinkunnasta peräisin oleva D-vitamiini on tyypiltään D3-vitamiinia eli samaa kuin auringosta saatava. Kasvikunnan D-vitamiini on D2-vitamiinia ja sitä on runsaasti esimerkiksi eräissä sienissä kuten kantarelleissa ja vahveroissa, mutta niitä ei voi syödä niin paljon, että sillä olisi biologista merkitystä.
Erkki Antila toteaa kuitenkin, ettei nykyravinnosta saa riittävästi D-vitamiinia. Pronssikaudella jokainen suomalainen söi päivittäin yli kilon kalaa, mutta vuoden 2006 tilastojen mukaan päiväannos on pudonnut vaivaiseen 40 grammaan. Vuositasolla tämä tekee vain vähän alle 15 kiloa kalaa per henki. Suositus on kuitenkin kahdesta kolmeen kala-ateriaa viikossa.
- Kannattaa kuitenkin katsoa, mitä kalaa syö, Antila huomauttaa. – Painoyksikköä kohden D-vitamiinia on eniten kuhassa, melkein yhtä paljon sitä on siiassa, muikussa on vähän yli puolet siitä mitä kuhassa, silakassa kolme neljäsosaa siitä mitä kuhassa, mutta yllättäen kirjolohessa on D-vitamiinia vain neljäs- tai viidesosaosa siitä mitä kuhassa. On myös havaittu, että kasvatettu lohi sisältää D-vitamiinia vain neljänneksen siitä, mitä villissä lohessa. Tehokasvatuksen huonot puolet näkyvät siis tälläkin alueella.
Lääkäri Erkki Antila pudistelee päätään, kun puhe kääntyy virallisiin D-vitamiinin saantisuosituksiin. Hän sanoo suoraan, että nykyisillä suosituksilla pystytään torjumaan riisitauti ja väärät sääret, mutta niissä ei ole otettu ollenkaan huomioon kautta maailman tehtyjä tutkimuksia tuntuvan D-vitamiinilisäyksen tuomista terveyseduista ja monien eri sairauksien ehkäisymahdollisuuksista.
- Alle 3-vuotiaan D-vitamiinisuositus on 10 mikrogrammaa eli 400 ky, 3-60-vuotiaille se on pudotettu 7,5 mikrogrammaan eli 300 yksikköön, yli 60-vuotiaille ja raskaana oleville se on nostettu samaan kuin kolmivuotiaillekin eli 400 yksikköön.
Antila suosittelee useisiin kansainvälisiin laajoihin tutkimuksiin ja analyyseihin perustuen sopivaksi D-vitamiinin päiväannokseksi vähintään 50 mikrogrammaa eli 2000 kansainvälistä yksikköä. Hän vakuuttaa, ettei mitään yliannostuksen vaaraa ole, vaikka D-vitamiini onkin rasvaliukoinen vitamiini.
- Mitä D-vitamiinin toksisuuteen tulee, voidaan sanoa, että entinen yläraja on nykyinen alaraja. Tällä hetkellä ylärajana pidetään 10 000 ky:n eli 250 mikrogramman päiväannostusta, ja sitäkin vain jatkuvassa käytössä. Akuuttia myrkyllisyyttä D-vitamiinilla ei ole lainkaan, ja USA:ssa on monissa laitoksissa vanhuksille annettu 100 000 ky:n injektioita. Tiedän tapauksen, missä pikkulapsi oli juonut kokonaisen D-vitamiinipullon kertakulauksella eikä mitään oireita ilmaantunut. Lääkäri tosin totesi, että ehkä tänä talvena ei tarvita lisää D-vitamiinia.
- On joukko erityistilanteita, missä D-vitamiinin riittävä saanti on erittäin tärkeää. Imettävän äidin tulisi saada vuorokaudessa vähintään 4000 kansainvälistä yksikköä, sillä äidin matala D-vitamiinitaso ohjelmoi sikiön perintötekijöitä väärin, jolloin vielä aikuisiässä lapsi voi altistua tavallista helpommin tietyille sairauksille. Matala D-vitamiinitaso saattaa vaikeuttaa myös sikiön aivojen kehittymistä.
- Vanhukset tarvitsevat D-vitamiinia, sillä vitamiinin aktiivisen muodon, ”prohormonin” muodostuminen maksassa hidastuu iän myötä. Yli 70-vuotiailla tämän prohormonin tuotto on laskenut yhteen neljäsosaan nuorista aikuisista. D-vitamiinin käyttöä on syytä lisätä myös eri sairauksien yhteydessä.
Erkki Antila toteaa monien syöpätutkimusten osoittavan, että D-vitamiinilla on erittäin tärkeä rooli sekä paksusuolisyövän että rintasyövän torjunnassa. Molempien syöpätyyppien esiintyvyys on tutkimuksissa jopa puolittunut niillä, joilla D-vitamiinin saanti on ollut tuntuvasti suosituksia korkeampi.
Omat D-vitamiinitasonsa voi kuitenkin käydä mittauttamassa, jotta tietää, missä mennään.
http://terveyshymy.fi/artikkelit/d-vita ... rveysriski