karppaus.info

Mä oon aina ollut sellanen pötkylä. En koskaan varsinaisesti ylipainoinen, 169 cm ja paino on vaihdellut 50-60 kilon välillä. 50-kiloisena olin mielestäni ikävän näköinen, aneeminen pötkö, ja 60-kiloisena taas jykevämpi löllöpötkö Huvittavaa sinänsä, että aloitin karppauksen tuolloin 50-kiloisena, koska halusin lisää painoa terveellisesti. Jostain syystä jatkuva hiilarimättö (pizza, sipsit, hampurilaiset, irtokarkit) laihdutti mua kovasti. Karppaamalla olen saanut ihan kivasti kiloja ja silti säilyttänyt kiinteän kropan =)

_________________
Melbourne is a tropical London!


Kun paino ei putoa -> scrollaa sivu alas

iHerb-neitsyille ekasta tilauksesta 5 taalaa pois koodilla KOS418

Pituutta mulla on 169 cm ja joskus lukion alussa oli toiveena, että edes kolmisen senttiä tulisi lisää, jolloin tuli käytyä mallikurssilla. Sen alkuaikoina painoin 58 kg, josta sitten piti kevyen painostuksen vuoksi pudottaa pari kiloa. 56 alkoi näyttää jo liiankin kapoiselta mielestäni, vaikka yläkropassa aina on vähintään B-kuppia ollutkin.
Ei sitä kapoisuutta silloin huomannut, mutta myöhemmin kuvia katsellessa vähän hirvittää. Vaatekoko 36-38.
Kroppa on siis aina ollut tiimalasimallia ja lihaksia tulee melkein itsestään, joten aika tiivistä tavaraa oli se 56kin kiloa. Silloin tosin ruokavalio meni ananassalaatti-ruisleipä-linjalla.. huh huh.

Pienestä asti olin aina laiha, vaikka pääosin menikin perunaa ja spaghettia, mutta jossain yläasteella tuli pari kiloa muka-liikaa (kun ei sitten ollut langanlaiha kuin pari kaveriani..)

Yliopisto-opiskelujen alussa kiinteydyin entisestään, kun olin aina kulkenut joka paikkaan pyörällä ja aloitin vielä karaten. Painosta en kyllä tiedä ollenkaan, mutta se oli aikaa, jolloin vatsa ei mennyt makkaralle pätkääkään, n. 20 - 23-vuotiaana. Vaatekoko 38 tai M, yläkropassa sama juttu.
Sitten piti hankkia auto.. Nyyh. Ja liikunta jäi vähemmälle, ja siitä se sitten lähti... paino kipuamaan ainakin. Vakituisten seurustelujen aikana vielä enemmän.

Pahimmillaan paino kävi 98 kilossa, jolloin hälytyskellot todella soivat ja pudotin 10 kiloa, jotka taas aina hiipivät takaisin. Nyt viime herätys oli 96 kilossa ja nyt ollaan tultu kuukaudessa 6 kiloa alas, joten eiköhän se tästä.. Pahimpia kauhistuksia ovat olleet 44-kokoiset housut ja se, etteivät XL-koon paitapuserot enää menneet rinnan kohdalta kiinni! (Joo, kilot kerääntyvät myös noihin rintoihin, saisivat tippua yhtä hyvin myös pois sieltä, kiitos.)

Kai olen sellaista tiivistä mallia minäkin, yleensä painoksi ei uskota yli 90 kiloakaan ja fläsä on kerääntynyt suht' tasaisesti pitkin kroppaa, mutta ensimmäisenä aina reisiin, takapuoleen ja yläkroppaan. Viimeiseksi vatsaan ja selkään. Ja vatsasta ja selästä se näyttää ensinnä lähtevän poiskin.


Ai niin: tavoitteena se 38/M-vaatekoko jälleen ja haluan päästä sinne 65-60 kiloon, kiinteänä.

_________________
A dream is just a dream. A goal is a dream with a plan and a deadline. (Harvey Mackay)
- Uusittu 24.4.11 -

Kun en koskaan ole niin järin solakka ollutkaan niin en osaa mieltää itseäni kovinkaan hoikkana. Luultavasti vaatekoko 42 saattaisi olla se mulle sopiva koko. Se mitä kohti tavoittelen.

Aika näyttää. Voihan käydä niinkin että nälkä kasvaa (hyvää karppiruokaa) syödessä ja vuoden parin kuluttua haluankin sujahataa 36 kokoiseen pikkumustaan.

Aivan kun olisin itse kirjoittanut. Mä olen tosin n. sentin lyhempi mutta paino aika sama. Kun selkä on lyhyt ja jalkoja vaikka muille jakaa niin etenkin jenkkakahvat näyttää suhteettoman suurilta, koska ne on jakaantunut niin lyhkäselle alueelle. Painoin teininä 52kg, tosin pari senttiä lyhyempänä olin aika tyytyväinen, koska mun vartalotyyppi ei salli juuri yhtään läskiä. Nykyään en toki painoa juuri tarkkaile, vaan lihaserottuvuutta ja rasvamäärää vain peilistä.

_________________
punttaileva vegaanikarppi

Muistaakseni Marilyn oli vahan sua pidempi ja painoi 62 kg. Kaikki vanhat filmitahdet on olleet suurinpiirtein ton painoisia tai jopa 65 kg mutta silti selva vyotaro. Nykyaan laihoja mutta tasapaksuja. Esim joku Catherine Zeta-Jones on kokoa 12 eli Euroopan kokoa 40 (eli Suomessa 38?) ja se on jo aika rintava ja iso filmitahdeksi. Kate Winsletista monet tykkaa kun se on niin tavallisen pulliaisen kokoinen, Titanicin aikana painoi n 60kg!

_________________
Lean body mass is me, fat is ON me.
(Dr Vince Quas)

En nyt ole koskaan ollut ihan mahottoman lihava, mutta raskastekoinen käsittääkseni heti murrosiästä asti....
Paino oli parhaimmillaan kait jotain 105. Aikoinaan paikkareissa, olisin ollut tyytyväinen 75 kiloon, jolla en olisi ikinä päässyt heidän kunniajäsenekseen....
Nyt olen 84-85 ja olen *oman elämäni kunniajäsen*:)

Olo on loistava, tunnen itseni sexyksi ja muutenkin olen itseeni tyytyväinen...
Josko paino tippuisi alle 80, en vastaankaan pane, mutten kuole tähänkään:)

Homma on kuitenkin niin monesta asiasta kiinne, ettei tämmönen pulliainen edes jymmarra, kuhan ihmettelee mitä tapahtui, että tuo ihannepaino-olotila muuttui 10 kilolla....

Muutenkin suhde painoon/ruokaan/ommaan itteensä on ihan totaalisesti erilainen.... Ikinä ole ollut mitään ongelmia, mutta eipä tartte vaa'assa hyppiä joka päivä, ei tuntea huonoa omaa tuntoa repasahduksesta...jne...

Jos jaksaisin, voisin kirjoittaa tuhat ja yksi hyvää syytä karpata....

Mä olen harteikas ja muutenkin skrodempaa sorttia - en siis mikään linnunluu, vaikka kapoiset raajat saattaa näin hämätä uskomaan. Läski tuppaa kertymään tisseihin, vatsaan ja persiiseen ja kroppa alkaa helposti näyttää riispuikkojen varaan tökätyltä appelsiinilta.

Sopivassa painossa sopivasti reenattuna on oikein kiva uimarikroppa. Vähän työtä vielä tuohon, mutta arvioisin, että sopiva paino mulle on edelleenkin 65-70 kg. Olen 178 cm pitkä.
Siis painohan on kohdallaan jo nyt, mutta kiinteys ei.

Koko, jota useimmiten käytän on 40. Pienempikin saattaisi mennä muuten päälle, mutta hihat ja lahkeet jää lyhyiksi ja rinnasta ja harteista ahistaa.

_________________
Koodilla WEP390 iHerb-tilauksesta 5$ alennusta

Nyt 73-kiloisena tunnen itseni vähän liian isoksi (pituutta myös se 178), mulla myös snadisti skrodempi ruumiinrakenne. Tavoittelen 68 kiloa, silloin vatsassa ei olisi yhtään ylimääräistä, mutta rinnat ja lantion kaari olisivat tallella. Plus että mulle on psykologisesti tärkeä päästä alle 70 kilon.

_________________
Aina nälkä ja koko ajan jano.

Ihannepaino ja koko onkin sitten vaikeaa määritellä kun en ole 4. luokan jälkeen ollut koskaan siinä viralisessa ihannepainossa. Taisin 5. luokalla painaa 62 kiloa (pituus siis 163 tai jopa alle ehämmää muista) Sen jälkeen on tasaisesti noussut. Koskaan en ole voinut koon 36 vaatteita käyttää, hädintuskin 38.

Ensinnä nyt haluan siihen 65 kiloon mitä oon jotakuinkin nyt viimeisen vuoden painanut.

Mä oon ollu ihan kaiken ikää aikas ruipelo. Koulu aikoina ja murkkuiässä ehkä jopa liiankin laiha. Se määrä mitä söin, ei oolu ihan pientä. Taisin olla nk. läpipasko. Tytär sanoikin vielä muutama vuosi sitten, että: Äiti, sä oot kun tuulen nussima vinkuheinä
Muistan, että synnytyksen jälkeisinä vuosina (alle 30wee) käytin 27" farkkuja. Nyt kun niitä housuja kattoo, niin näyttää aikas hurjalle, että oonko mä tosiaan ollu tollanen ruipelo
Sitten vaan poks ja kiloja kipusi reilu vuodessa, ihan yllättäen, melkein 16 kg ylimääräistä. Alkupaino oli n. 76kg Ikää on nyt 47wee ja pituutta mulla on 168cm. Tän hetkinen paino on 64kg. Aika kummaa sinänsä, tai no, kummaa ja kummaa....onhan noita täällä moniakin, kellä on käyny juuri samoin kun mulle, että ennen karppausta isommissa kiloissa ei mahtunu farkut enää jalkaan, vaan nyt solahtaa kaikki päälle, ettei mitään. Niin se vaan kroppa muuttuu. Alunperin aattelin, että 60kg ois mulle sopiva. Tääkin paino tietty käyi, kun kerta kaikki vanhat farkut mahtuu jalkaan. Sehän mulla olikin tavoitteena. Kaikki muu on ollu plussaa, mistä ei ollu hajuuka ennen. Paino putoo jos on pudotakseen. Kunhan pysyy alle 65kg, niin sitten on hyvä.

_________________
JEP

moi!
mä aion ottaa tavoitteekseni 68kg. kun aloin odottamaan poikaani (nyt jo 8v.) painoin 48kg, ja olin ERITTÄIN laiha, pituuteni on 169cm. ensimmäisen kerran laihduttaessani pääsin 56kg, mutta en pystynyt pitämään painoani siinä, ja nyt niitä kuvia katsellessani näytin ihan kamalalta, mua pukee pieni pyöreys. Harrastan myös liikuntaa ja itsepuolustuslajeja väh. 4 krt/vko, joten lihasmassa on suuri, ja se jos mikä painaa..

Mulla on lihasmassaa ja vaikka vaatekoko on iso niin en näytä kävelevältä laardikasalta. Jotenkin kiinteähkö illuusio, vaikka totuus onkin muuta.
Tässä nyt käytän vertailukohtana keskiverto BMI 35 ihmistä. Näytän ainakin 10kg hoikemmalta kuin olen.

Niin ja tavoitteena on timmi ja lihaksikas kroppa. Aikaa siihen menee niin kauan kuin menee.

_________________
"Life is not measured by the number of breaths we take but by the moments that take our breath away."

Vaaka mäkeen ja mittanauhailua maltilla

Ihannepainoa ja ihannekokoa ei ole. Lihaskuntoa testailin tuossa vähäsen ja se on suunnilleen samaa tasoa kuin viisi vuotta ja 30 kiloa sitten. Kerään lihasmassaa kai suhteellisen helposti ja tuntuu siltä, että vuoroviikoin menetän painoa ja saan linjakkuutta. Tällä etenemismallilla toivon, etten menetä ainakaan kaikkia lihaksiani. Seurauksena minulla ei ole ihannepainoa eikä ihannekokoa. Minulla on oikeastaan ihannemuoto. Ei tarvitse olla mikään lihaskimppu, mutta ne vähät, joita on saisivat erottua.

_________________
- ferrix

Tungenpas lusikkani tähän soppaan..

Mä olin yläaste ja kouluaikoina aina tikku.. tosi laiha ja 169cm pitkä.. lastani aloin odottamaan -99 ja painoin silloin 62kg olin oikein sopivissa mitoissa mielestäni...
Synnytyksen jälkeen lahduin heti niin että sairaalasta kotiin lähdettäessä oli jäljellä raskauskiloja 3kg...
sitten tuli tytön koliikki ja korvatulehduskierre ja mun baby blues.. synnytyksen jälkeinen masennus ja kilpirauhasen tulehdus josta seurasi vajaatoimintani... 3 vuotta tytön kanssa valvottuja öitä ja masennusta ja jossain kohdassa lihoin hyvin nopeasti (puolessa vuodessa) 29kg...

Sitten aika pitkään se paino oli siellä 82-89kg.. ja inhosin itseäni!
Avioliitto elämä oli ihan hirveetä.. kuvittelin että mieheni inhoaa minua kun olen niin lihava yms. ja silloin tuli sitten se piste i:n päälle!!!
Aloin laihduttamaan.. (silloin paino 87kg ja vaate koko 44 melkein kiristi..)

Nyt tilanne on se että painan 72kg ja olen kokoa 38-40 paidat m-l...
Makkaraa on vielä vyötäröllä ja reisillä, mutta pikkuhiljaa mä saan ne pois.. olen päättänyt.
avioelämä parantui hetkellisesti kunnes kuoli taas.. ja siiihen olen ielestäni löytänyt selityksen
Uskon että silloin kun minä tunnen oloni hyväksi ja säteilen siitä onnesta että mun on hyvä olla ja olen mielestäni hyvän näköinen niin silloin miehenikin pitää minusta!!

_________________
29kg pudottanut .. nyt paino 62kg

Mun tavoitteeni on kiloissa siinä 70-75kg. Viimeeksi teini-ikäisenä painanut sen verran, ja silloin kyllä tunsin olevani järjetön läski, mutta siihen aikaan tunsin olevani läski ja kömpelö ihan minkä kokoisena tahansa..
Nykyään kun katselen kuvia siltä ajalta, 65-kiloisena olin jotenkin kolhon ja äijämäisen näköinen kun on leveet hartiat, 70-kiloisena oli kroppa sellanen mukavan naisellinen. Ja silloin oli vielä täysin litteä vatsa! (vaikka olikin se naispömppö jo kasvanut..)
Se 70kg olisi BMI 25 ja se tuntuu nyt täydelliseltä painolta. Innoissani olisin kun pääsisin alle 80 kilon, sitä ei ole tapahtunut öö... Yli 10 vuoteen.

_________________
~Kiiruhda hitaasti~

Nostanpa vanhan hyvän ketjun, jos vaikka joku uudempikin innostuisi kirjoittamaan. Tulin muutama päivä sitten miettineeksi, mistä käsitys omasta ihannepainosta muodostuu, ja tässähän tulikin vastauksia.


Hetken jo mietin, olenko imra, mutta ei, minulta on poistettu vain viisaudenhampaat ja nekin vanhempana, enkä todellakaan tanssi. Mutta sekä kroppa että painotavoite täsmäävät! Vaikka ylipainoa edelleen on, näytän pikemmin skrodelta kuin pullukalta, ehkä jopa urheilulliselta, vaikka en treenaa juuri mitenkään. Koska olen aina ollut ylipainoinen, en osaa ajatella elämää hoikkana. Uskon että vanhemmiten olisi terveellistäkin olla vähän paremmassa lihassa, ja sitä paitsi haluan syödä kunnolla enkä sellaista painoa jota ylläpitääkseen on pysyteltävä nälkäkuurilla.

Lievä ylipaino on meille 170-senttisille 72 - 87 kiloa, siihen - ja siinä pysymiseen - tähtään. 50-vuotispäivään reilu vuosi, jos sitä siihen mennessä olisin tuossa tavoitteessa?

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Hauska vanha ketju. Ja aika laihaa jengiä täällä.

Itse olen hoikimmillani ollut 65kg (kauhean rääkin ja kituutuksen jälkeen), ja olin silloinkin mielestäni läski. Pituutta on 175cm. Nyt kun sen aikaisia kuvia katsoo, niin olen ollut järkyn laiha. Vaatekoko alaosissa silloin 40, yläosa 38.
Tavoite on normaalipaino 75kg, silloin mahtuisin toivon mukaan koon 42-44 vaatteisiin, eli voisin ostaa vaatteita tavallisista kaupoista eikä aina norsuosastolta.
Lähtöpaino karppauksen alussa 111kg, vaatekoko yläosa 50, alaosa 52. Tässä ketjussa joku lyhyempi samanpainoinen kertoi mahtuvansa koon 46 vaatteisiin, mikä on hämmentävää.
Nyt 17kg pudotuksen jälkeen yläosa on 46, alaosa 48. Eli kroppa alapainoinen mutta silti tasapaksuhko, pohkeen ympärys jotain 46cm vieläkin. Ja tietysti koon 43-44 kavio.

_________________

-> iHerb alennuskoodi PIR720 (ensimmäistä kertaa tilaaville 5$ alennus) <-

Löysittepä kiinnostavan ja ajatuksia herättävän ketjun.

Ihannepaino tai ihannekoko taitaa olla melko mahdoton päätettäväksi. Mielestäni kysymys on ruumiinrakenteesta ja sopusuhtaisuudesta.

Kymmenen vuotta sitten painoin 53-55kg. Siis keski-ikäisenä tätinä. Olo oli sutjakka ja hyvinvoiva. Olen aika sirorakenteinen: kapeat kasvot, pullohartiat, hoikka vyötärö.

Sitten kasaantui elämään kaikenlaista (opiskelua/lukemista yötä myöten/ei lepoa/ei liikuntaa/ei kunnon aterioita/suklaapötkö väsymyksentorjuntaan/sama uudelleen/sama uudelleen/ kolme tuntia työmatkoihin/liikaa työtä/ei lepoa...jne). Se "kaikenlainen" muodosti noin kymmenen kiloa tukalaksi lastiksi ympärilleni.

Eihän se puntarilla mitään merkitse. Mutta sopusuhtaisuus oli mennyttä. Olo oli kuin brontosauruksella: kaulasta lähtien koko ajan vaan leveni, kun katsoi alaspäin. Jos kymmenen kiloa siveltäisiinkin tasaisesti ympäri kroppaa (rintavarustukseenkin...), mutta kun se putoaa vyötärön ja polvien väliin.

Liiveiksi riittävät A tai AA. Yläosa on kokoa 34-36, alaosan on oltava 38. Ja sitten on vielä ne ratsastushousut . (Selvennyksen vuoksi mainittakoon, etten ole koskaan ratsastanut.) Paksut reidet tekevät housujen ostamisesta rasittavan koettelemuksen. Aina meinaa vyötärön kohdalle jäädä tyhjä pussi "hansikaslokeroksi/tavaratilaksi", jos reidet sopivat.

En siis ole pannut pahakseni, että paino on tässä karpatessa jokusen kilon pudonnut. (Vanhoja housuja voi taas käyttää ilman ylipitkää liiviä/villatakkia. Uusia en vaan suostu ostamaan!)

Antaa ajan kulua, katsotaan mihin se paino tässä hyvin syödessä asettuu. Kilot tai painoindeksi eivät mielestäni ole tärkeitä, niiden suhteen kaikki on kunnossa. Kokonaisuus se ratkaisee. Vielä on jäljellä epäsuhtaa. Olisihan se mukavaa, jos peilistä joskus tulevaisuudessa taas katsoisi samantapainen reippaanoloinen ilmestys, kuin joskus ennen. Kun en silloinkaan mikään kuikelo ollut.

_________________
Kasvissyöjästä on kehkeytynyt kalansyöjä - kalansyöjästä on kehkeytymässä...

rasvaprosentti ratkaisee

_________________
Vhh kriittinen.

Taitaa olla vinha perä. Karua luettavaa oli (työpaikan liikuntatapahtuman) reilun vuoden takaisessa mittauksessa.

_________________
Kasvissyöjästä on kehkeytynyt kalansyöjä - kalansyöjästä on kehkeytymässä...