Tyhjensin kuntosalin. Korjasin hieman kärsineen lattian pinnoitteen. Siivosin ja puunasin. Siirsin pojun kamat hetken tyhjänä olleeseen huoneeseen hänen pieneksi jääneestä sopestaan. Hänen aikaisempi soppensa oli vähän kökkö kahdella ovella varustettu ja turhan avoin tila. Nyt on pojalla oma huone, missä sopii ihmetellä murrosikäisen aamuseisokkeja
Oli siihen toinenkin syy. En jaksa enää treenata paikoillaan tai painoilla. Mielenkiintoni kohdistuu lähinnä työn ohessa oikein nostamiseen, raskaampiin puhdetöihin kuten halonhakkuu ja lumityöt monen muun ohessa, kuuliin ja kehon painon käyttämiseen vastuksena. Alaselkä ja kyynärpäät ovat olleet tohjona jo pitkään, niin on parempi tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Tämä taloni on vaan niin pieni, etten oikeen tiedä mihin noi romut laittas. Ehkä vien ne kesällä mökille, niin saa treenaavien veljenpoikien kans testata onko setä kondiksessa
Ulkovarasto on liian kylmä/kostea, niin ruostuvat hyvät romut.
Kropassa on havaittu pientä vikaa. Verta oon käyny antaa pariin otteeseen. Sokrut kohillaan ja triglytkin taas ihan kartalla. Maksa kondiksessa. Verenpaineet koholla, mutta rajoissa. Kilppari oireilee, mutta vielä yhtä testiä ootellaan ennen kuin voidaan päättää seuraavat toimenpiteet.
Edellisestä kappaleesta johtuen hieman omaa pohdintaa ja kokemuksia.
***
Semikarppailu on rikollisen huonoa toimintaa omalle kropalle. Siis jos ette karppaa, niin kropan pääasialliseksi energialähteeksi tulee auttamatta hiilari ja silloin bulkkienergian määrä on liian suuri, jos edelleen käyttää surutta rasvaa. Siis jompikumpi, mutta ei molemmat. Tuossa on oikeastaan mun testamentti näistä karppausajoista. Homma ei toimi, jos yrittää saada parhaat päältä molemmista maailmoista. Rasva näyttelee edelleen mun ruokavaliossa tärkeää roolia, varsinkin pilaantumaton tyydyttynyt rasva ja alkuperäispakkauksessa nautitut hapettumattomat pitkäketjuiset. Siis täsmärasvoja aivoille, hormoneille, sisäelimille, ei energiaksi.
***
Tänään sain yhen varsin kiusallisen projektin askeleen pidemmälle, niin ehtii hieman henkähtää. Tämä oikeissa töissä oleminen on aika raskasta, jos vertaa yrittäjänä vallinneeseen tilanteeseen. Silloin oli jaksot joissa tehtiin töitä hulluna ja sitten oli (pitkät) jaksot kun huilattiin. Nyt on kiire koko ajan ja palkka putos puoleen. Eipä ole silti hirveesti murhetta huomisesta, kun tämmösessä monialayrityksessä jossain päin on töitä käytännössä aina. Henkkoht rahoitus on samanlainen kuin valtiolla. Voi ottaa paljon velkaa pitkällä maksuajalla. heh.
Tästä kaikesta suunnattomasti oppineena ja asenteensa korjannut haili toivottaa mitä parhainta kevättä, hiihtokelejä ja valoisuutta jokaisen tämän postin lukijan elämään.