Vai
tavikurpitsaa, Ronsku? Onko se joku karpin ja kasvissyöjän yhdistetty unelmavihannes?
(ei vaan, pit päästä kiusaamaan kun on kerrankin noin herkullinen näppäimistönlipsahdus!
) Ehkä jalostamme tulevana kesänä tavikurpitsan, ongelmana mahdollisesti lienee vain se, miten onnistumme saamaan tavin kiinni elävänä - ja suostuuko se pariutumaan kurpitsan kanssa
nähtäväksi jää, tarvitaanko siinä keinohedelmöitystä...
Mulla ei sattuneesta syystä ole oikein mitään suunnitelmia ens kesälle muuta kuin että vaihtelen paskavaippoja ja koitan saada sen yhden
kukkasen kasvamaan. Epäilen siitä olevan sen verran turnajaista, että en meinaa ainakaan vastaavaan kukankasteluralliin kytkeä itseäni kuin viime kesänä, kun silloin mulla oli runsaasti itse kasvatettuja kesäkukkia eri puolilla pihaa ruukuissa.
Kasvihuoneesta vei se joulun jälkeinen myrsky pleksit, ukko juoksenteli pitkin pihaa niiden perässä ja ne on nyt täällä meillä sisällä, jos sais sen ansarin taas kasaan niin ehkä sinne vois pari kasvusäkkiä kylmän viileesti nakata ja pistäis sitten helmikuun lopulla pari tomaatintainta tulemaan taas. Olin ihmeellisellä tavalla kaukaa viisas ja ostelin noita siemeniä kiinnostavista lajikkeista viime kesänä. Nyt ei oikein sellaiseen into riittäis. Joten on mulla joitakin kiinnostavia lajikkeita, kyllä kai sitä aina jotain vois yrittää.
Kesäkukkia en tänä vuonna suosiolla ala kasvattaa itse siemenestä, vaikka viime vuonna onnistui mainiosti. Laitan ehkä vaan pari ostoista samettikukkaa ruukkuihin oven pieleen ja siinä se. Mitään nyppimistä vaativaa en aio nyt laittaa. Pelargoniat jos on hengissä, niin ne sitten kans kuistille. Mutta meillä on liian lämmintä niille sisällä, ne ei meinaa talvehtia. Mulla onnistui viime kesänä siemenestä kerrannaiset petuniat, oisko ollut joku Orchid Cascade mikä lienee F1. Ne kukki ihan ryöppyämällä takakuistilla amppeleissa, mutta seuraukset olivatkin sitten syksyllä nähtävissä: amppeleiden alapuolelta kuistin kaiteista on Uulan pellavaöljymaali mustaa pilkkua vierivieressä. Ilmassa on lievää vitutuksen tunnetta asian tiimoilta.
Mielenkiinnolla odotan, joko Pirja töräyttäisi kukkia. Samoin saa nähdä, miten hyvin ovat talven jäljiltä kuosissaan viime kesänä istutetut suklaakirsikka, perheomenapuu (josta varsinkin Valkea Kuulas) ja Grenman. Ei ole onneksi näkynyt jäniksen jälkiä pihassa tänä talvena, mutta sen sijaan pihamme poikki oli mennyt ilvesmamma kahden poikasensa kanssa!
Lähinnä ensi kesän lupaukseni on, että jos saisin kukkapenkkejä kitkettyä ahkerammin kuin viime kesänä. Viime kesänä niistä tuli aina sellaisia "ei saakeli, nyt on kyllä jo pakko" -tyyppisiä turnajaisia,
huoh. Aseeksi aion hankkia Wolfgartenin voikukkaraudan, jospa sillä lähtis apiloidenkin juuripaakut irtoamaan mukavammin.