Pakko oli ottaa osaa kun vähän järkytti tuo otsake... Eikös kaikki ole sitä mieltä, että se terveys on myös melkoisen tärkeä asia riippumatta siitä, miten ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa elämme? Tosin myönnän itsekin olleeni pelkkä pää kepin nokassa parikymppisenä ja +,mutta ikinä en pyrkinyt laihduttamaan vaan olin mitä olin luonnostani. BMI ei kerro koko totuutta koskaan, mutta mun mielestä pyrkiminen sairaalloiseen laihuuteen kertoo jotain myös siitä, miten kunnioitamme kanssaihmisiä, joiden YLIpaino alkaa muodostua terveysriskiksi
Työn puolesta joudun seuramaan erään turhake-muka-julkkiksen blogia ja oon aivan kauhuissani noiden teinien minäkuvasta!
Pelkkää treeniä, treeniä, treeniä, ruokavaliota, ulkonäköä, rusketusta ja rakennekynsiä. Tsempataan kavereita ottamaan kaikki ruokailu niin täydelliseen kontrolliin, ettei edes jouluna kotona syödä MITÄÄN muuta, kuin eväitä! Ja blogit pullollaan kuvia ITSESTÄ erinäisissä kiehnäysasennoissa alusvaatteisillaan....
Ei siitä NIIN kauan ole kun itse olin teini, etten muistaisi, että vaikka toki ulkonäkö oli suuri asia, ainakin minun ystäväpiirissäni tajuttiin että elämässä lopulta ratkaisee se, mitä on korvien välissä. Olen saanut vaikutelman, että ulkonäköpaineet ovat 15 vuodessa koventuneet JÄRKYTTÄVÄSTI! (Juu ja julkkiksesta on tullut ammatti
)
Mistä IHMEESTÄ löytyisi lisää Kate Winslettejä ja muita normaalin vartalon puolestapuhujia? Luurangonlaihuus on pelottava ihanne. Katsoin juuri dokumentin ranskalaismallista, joka kuoli anoreksiaan. Me kammoksumme entisajan korsetteja ja kiinalaisnaisten jalkojen sitomista, mutta oman aikakautemme kauneusihanne ajaa nuoria ja erityisesti naisia ennenaikaiseen hautaan