Michael R. Eades & Mary Dan Eades:
Protein PowerTästä kirjasta täällä ei ole paljon puhuttu, joten annanpa siitä tiivistyksen koska se on omalla kohdallani toiminut hyvin. Tämä on siis yksi 90-luvulla karppauksen suosion noustessa alun perin julkaistuista kirjoista joka on vähän parempi sen tieteellisen tiedon suhteen. Kirjassa selvitetään perin pohjin miten insuliinin ja rasvan ym. aineenvaihdunta toimii, ja teksti on kuitenkin selkeää ja helposti tajuttavaa, eikä vedä mutkia suoriksi tai puhu idioottivarmasti pelkistäen kuten Atkins. Tämä on paljon kattavampi kuin esim. Atkinsin ja monen muun kirjoittajan kirjat, IMHO, ainakin mitä tulee karppauksen biologisiin taustoihin ja siihen mitä elimistössäsi oikeasti tapahtuu. Jos menee liian vaikeaksi, joka luvun lopussa on vielä infolaatikko (koulukirjojen tapaan) joissa tiivistetään kappaleen ydinasiat. Eli ei ole siis hurjaa hifistelyä tai lääkärien munkkilatinaakaan. Eadesit ovat myös harrastukseltaan paleopatologeja ja pystyvät kertomaan asiantuntevasti esimerkiksi siitä minkälaisella ruokavaliolla esi-isämme ja -äitimme ovat syöneet ja miten maanviljelys on rapauttanut ihmisten kuntoa ylipäätään. Kirjassa valotetaan mm. mielenkiintoisia tutkimuksia metsästäjä-keräilijöistä ja maanviljelijöistä ja mm. eskimoista ja aboriginaaleista, sekä siitä miten antiikin Egyptissä hiilihydraattien mussuttamisen tuoma kakkostyypin diabetes vaati ensimmäiset uhrinsa. Painopiste on kuitenkin itse aineenvaihdunnan kiemuroiden ja VHH-ruokavalion selittämisellä, mahdolliset sudenkuopat mukaan lukien. Ateriavaihtoehtoja, reseptejä ja matalahiilihydraattisten ruokien listoja on runsaasti, vaikka kirja ei itsessään ole keittokirja, ja monet reseptit on helpohkoa muokata suomalaisiin yksiköihin ja aineksiin sopiviksi.
Protein Power on ketogeeninen ja tiukin (Atkinsin induktiota vastaava) "intervention" eli väliintulovaihe on hiilarimäärältään 30g/pv, joka on oman kokemukseni perusteella vallan tehokas (17 kg lähti ja normaalipainoiseksi päästiin 6-7 kuukaudessa). Joissain vanhemmissa painoksissa kirjoittajat olivat varovaisia arakidonihapon suhteen ja suosittelivat punaisen lihan ja munien kohtuukäyttöä, mutta koska alan tutkimus myöhemmin kumosi nuo pelot, mitään moisia rajoituksia ei ruokavaliossa enää ole. Yksi erittäin hyvä puoli dieetissä on muuten se, että toisin kuin Atkins, Eadesit tuntuvat huomioivan paremmin sen että kyllä siinä lihan ja rasvankin kanssa pitää joku raja olla, vaikka niissä ei kitsastellakaan. Itselleni tämä oli erittäin hyvä pointti koska olen pienikasvuinen, ja minulla ne prodet ja rasvat pitää tosiaan pitää myöskin kurissa.
Tätä kirjaa minulle suositteli aikanaan vuonna 1999 jenkkikaveri joka tiesi etten ollut ihan junttilukija ja että halusin tutkiskella ruokavaliota perinpohjin. Atkinsin vähän alentuva tyyli ja Heikkilän vaahtoaminen tästä kirjasta puuttuvat--teksti on napakan asiantuntevaa ja kuitenkin lääkärien "kertojanääni" on lupsakkaa ja humoristista ja rohkaisee eteenpäin. Valitettavaa on, että teosta ei ole vielä julkaistu suomeksi, mutta englantia osaavalle karpille (etenkin aloittelevalle sellaiselle) en voisi parempaa kirjaa kuvitella, koska mielestäni tässä karppausta käsitellään kattavammin kuin monissa muissa kirjoissa, ja hyvin vähän informaatiota jää pois. Tämän luettuani jotkut muut kirjat suorastaan ärsyttivät kun tuntuu että niistä on jätetty tärkeitä pointteja pois. Tämä kirja on itselleni henkilökohtaisesti rakas ja juuri "se" karppikirja kun sanaa "karppi" ei oltu vielä keksittykään
Ei ole liioiteltua sanoa että se on pelastanut henkeni ja sisältänyt juuri sellaista asiatietoa, millä on hyvä selättää karppauksen vastustajien löpinät.
Klassikko.