Makeutusaineita on monenlaisia:
Hiilihydraattipitoiset:
Sokerit: -Sakkaroosi eli tavallinen sokeri: sisältää puolet ja puolet glukoosia ja fruktoosia disakkaridina. Kohtuudella käytettynä mielestäni ei iso haitta terveydelle. Vähän parempi versio on intiaanisokeri tai muut tummat sokerit, joissa vähän hiveniäkin mukana ja makua sitäkin enemmän -Fruktoosi: alhaisen GI:n sokeri, koska nostaakseen veren glukoosipitoisuutta, maksan pitää ensin muuttaa se glukoosiksi. Ihan ok pienissä määrin, mutta isoina määrinä rasittaa mm. maksaa. Esiintyy luontaisesti mm. hedelmissä ja hunajassa -Glukoosi: Puhdas glukoosi nostaa nopeasti verensokeria, mutta ei ehkä juurikaan haitallisempi verensokerin kannalta kuin tärkkelyskään. Ei myöskään rasita maksaa. Pieninä määrinä varmasti ihan ok. Esiintyy luontaisesti mm. viinirypäleissä
Hunaja: Sisältää pääosin fruktoosia, mutta sisältää pieniä määriä hivenaineita, antimikrobisia aineita ja on aromikasta. Pieninä määrinä käyttö on ihan ok.
Agavesiirappi: sisältää lähes pelkästään fruktoosia
Keinotekoiset sokerisiirapit: Glukoosi, Fruktoosi- ja glukoosi-fruktoosisiirappi: tuskin sen haitallisempia kuin tavallinen puhdistettu sokeri, mutta niitä käytetään lähinnä elintarviketeollisuudessa, koska ovat halpoja ja saadaan lähinnä tehotuotetusta maissista ja viljasta. Vaikka lopputulos on melko luonnollista sokeria, niin monet karpit näkee punaista moisten teknotuotteiden takia.
Sokerialkoholit:
Ksylitoli: Hammasterveyden kannalta edullinen, mutta melko kallis makeutusaine toistaiseksi. Imeytyy vain osittain ja nostaa hitaasti verensokeria, joten monen mielestä ok Sorbitoli: samantapainen kuin ksylitoli, mutta edullisempi eikä ehkä niin hyvä hampaiden kannalta. Esiintyy lähinnä sokerittomissa karkeissa ja purkassa Erytritoli (Sukrin): Uusi tulokas makeutusaineissa. Näyttää ja maistuu sokerilta, mutta imeytyy huonosti ja alhainen GI. Vaikuttaa ihan lupaavalta tietojeni perusteella
Makeat hedelmät
Monesti leivonnaisiin saa riittävän makeuden käyttämällä makeita raaka-aineita, kuten banaania, taatelia, yms. makeita hedelmiä. Sisältävät toki runsaasti hiilihydraattia, mutta myös paljon muitakin ravinteita ja kuitua, joten parempi valinta kuin puhdas sokeri.
Vähähiilihydraattiset makeutusaineet:
Stevia: luontainen supermakea glykosidimakeutusaine. Saadaan stevia rebaudiana-nimisestä kasvista. Monet karpit suosivat sitä makeutusaineena. Käyttö voi olla hieman hankalaa, koska annostelu vaikeaa ja voi aiheuttaa ei-toivottuja sivumakuja. mm. lakritsi sisältää samantapaisia makeita glykosideja. Ei saa myydä Euroopassa makeutusaineena/elintarvikkeena, koska jostain syystä ei ole saanut myyntilupaa, mutta muuten myynti on sallittua. Saatavuus hieman hankalaa, koska se pitää tilata netistä, mutta ilmeisesti sitä myydään myös Ruohonjuuressa.
Sukraloosi (Splenda): keinotekoinen makeutusaine, valmistetaan klooraamalla sokeria. Maku hyvin lähellä sokeria, mutta supermakeaa. Itse suhtaudun epäilevästi, koska kuuluu kloorattuihin orgaanisiin yhdisteisiin, jotka tuppaa olemaan kemiallisesti vähän turhankin stabiileja ja kertyvät luontoon. Jotkut sitä kuitenkin käyttävät
Aspartaami ja Asesulfaami K: keinotekoinen aminohappopohjainen makeutusaine, joita käytetään monesti yhdessä tasapainoisen maun saamiseksi. Käytetään paljon elintarvikkeissa mm. mehuissa ja limsoissa. ja myydään myös jauhemaisina makeutusaineina (mukana erittäin kevyttä täyteainetta) mm. Hermesetas, Canderell ja lidlin vastaava. Monet karpit suhtautuvat epäilevästi, koska viralliselta tasolta pidetään turvallisina ,mutta sitten taas toisaalta epäillään mm. karsinogeenisiksi, mitä ei ole kuitenkaan voitu osoittaa. Vähäisestä käytöstä tuskin haittaa.
Sakariini ja natriumsyklamaatti: Käytetään edelleen jonkin verran, vaikka on toisaalta joissain tutkimuksissa osoittautuneet lievästi karsinogeenisiksi. Vähäisestä käytöstä tuskin haittaa.
_________________ Laihduttaminen on helpompaa ja mukavampaa täydellä vatsalla!
|