Olen Pauliina Aarvan kanssa samaa mieltä siitä, että väitteet Lääkkeetön Elämä-kirjan vaarallisuudesta ovat jääneet vaille perusteluja. Itse pidän kirjaa tervetulleena oppaana tähän lähes katastrofaaliseen kansan elintapasairauksien tilaan. Heikkilällä on pitkän kokemuksensa vuoksi ja sidonnaisuuksista vapaana mahdollisuus tuoda objektiivinen näkemys näihin asioihin.

Knuuti ja hänen iskuryhmänsä ovat jatkaneet loputonta inttämistään Liinanblogin kommenteissa:

https://liinanblogi.com/2019/03/08/laak ... knuutille/

Lukuisista pyynnöistä huolimatta he eivät ole pystyneet osoittamaan missä kohtaa Heikkilän kirjassa esitetään lukijalle/potilaalle vaarallisia, jopa hengenvaarallisia suosituksia.

On arvioitu, että kestää noin 17 vuotta ennen kuin uudet tieteellisen tutkimuksen tulokset otetaan käytäntöön terveydenhuollossa.

"Haluaisin kuitenkin ihmisten ymmärtävän, että oma subjektiivinen kokemus on äärettömän epäluotettava kertomaan minkään hoidon tehosta tai turvallisuudesta. Se ei myöskään voi olla peruste jonkun toisen ihmisen hoidolle.”

Kiva, kun joku nostaa ylös noita Knuutin kommentteja...

Sitä on vaikea ymmärtää, mikä miehessä kiinnostaa tiedotusvälineitä niin paljon, että jaksavat uudestaan ja uudestaan raportoida asioita, joita on jankattu jo 80-luvulta asti.
Onko Suomessa kukaan tutkinut, miten nämä vasantoloiden ja teppojen selkeästi lääkebisnesmyönteiset jutut oikeasti syntyvät? Kiinnostaisi kovasti tietää, miltä osin ne ovat aitoa journalismia ja miltä osin markkinointiviestinnällistä lobbausta – ja minkä tahojen.

Viime aikoina on puhuttu erään ortopedin kirjasta, jossa hän otti kantaa kaikenmaailman sairauksien hoitoon, joista hänellä ei voi olla minkäänlaista käsitystä, mutta hyvin varmat mielipiteet ja aika vankka seuraajakunta. Ja jopa maan suurin kirjankustantaja pränttäsi hänen kirjansa ja markkinoi sitä ollenkaan ottamatta huomioon, että useat asiantuntijat ovat sen tyrmänneet virheellisenä ja vaarallisena.