karppaus.info
http://karppaus.info/forum/

Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=8&t=73455
Sivu 1/2

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-14 07:42:34 ]
Viestin otsikko:  Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

No joo... Atkinsin aloitin alkuviikosta, kirjan kaivoin esille ja täts it. Nyt mennää eikä meinata. Kun ei tuohon IBS näytä mikää muu tehoavan, ni jos sitte tää...ja joo, onha miula tuo kilpparin vajiski riesana.
Painokaa ei onneksi ole ihan NII huippulukemis, mitä oli aloittaes, et jotai hyötyä on ollu kuitenkin. Mutta tuo maha...ärkkk... ;(
Että stressiä stressin perääkin on ollut, jotain oli pakko kehitellä.

Ja tilanne on sikäli myös erilainen, että olin eroamassa ex-miehestä silloin ja ne sotkut, mitä jälkeepäi muistellessa ei kivalta tuntunut. Nyt olen uudellee naimisis, (mitä EN kyl ois enää itestäni uskonu!), mutta on mieskin erilainen ja siltä nyt tuntuu, et tää liitto jopa tulee kestämäänkin. Enemmän J on ollut tukena ku kukaan muu... olihan miula isän hautajaistenkin järjestämiset tässä välillä...nyt odotellaan perunkirjoitusten tuloksia... ja joo, ruumiinavauksenkin.

Mutta, koska hoitaja nyt olen, niin epäilen kyllä, että sydän se oli, mikä petti, vaikka toinen pikkuveli (nuorempi) ei sitä tahdo uskoa.Koska kun lajittelin iskän kämpillä hänen papereitaan omille kuorille, niin näin noita diagnoospapereita ja melkei jokaisessa oli jouduttu elvyttämää, et noita EKG lappujakin siellä oli muutama. Ja lopussa iskän sydän ei toiminut kuin 30% teholla. (Iskä kuoli onneksi nukkues rauhallisesti telkkaria katsoessa sairaalassa, edellisenä iltana oli vielä ollut kunnossa ja yölläkin, mutta kun yökkö meni kattomaa viimesen kerran aamusta ennen vuoronsa loppumista häntä, iskä oli kuollut.) :(

Se ero entisee on, että olen kuitenkin karpannut koko tän ajan, mutta... jotkut elintarvikkeet ei vaan enää käy miulle, ja sen takia pakko nyt kokeilla vielä tätäkin. Eikä ole niitä älyttömän huonoja oloja, mitä oli silloin, kun ekan kerran aloitin.
Luoja sitä olotilaa ja ähkyä, kun en osannut syödä oikein, vaan silmillä piti ahmia lautanen täyteen ja sittenhän se kostautui ja rajusti. Mutta... hengissä selvisin.

Kattelin vanhoja kuvia... ja nii... löyty sieltä kuva miustaki, kun olin kunnossa. Ja sillokaa en harrastanu muuta liikuntaa, ku lasten kanssa ja heidän ehdoilla. Silloin se on mielekkäämpää, mitää en silloinkaa tehny pakolla, sitä kautta se riemu liikkumiseeki löyty vähitellen. Hyötyliikuntaa saan kyllä yllin kyllin, maalla kun asun, ja lämmitettäviä uuneja sisällä on 2, ja hella. Ulkosauna puuhellalla. Kesällä ei tosin nii paljoo tartte puita kannella sisälle kuin talvella, mutta jonkin verran kuitenkin. Ja nyttenkin on tuolla pihalla puupino oottamas kuurii heittämistä. Homma jäi kesken kuopuksen kanssa, kun oli pari huonompaa päivää, mutta tänää ne häviää siitä sisätiloihin. :wink:
Ja marjametsääki löytyy tästä plantaasilta, mustikat ja puolukat hyvinkin läheltä, ja niitä löyty viimeki vuonna paljon.

Mutta, no katotaa nyt kui eukon tällä kertaa käy.
Onko vielä toivoa vai ei? :?

Julkaisija:  Hilkkis [ 2017-06-14 07:47:58 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

:smt023 mä pidän peukkuja!!
Ja seuraan :D

Julkaisija:  els [ 2017-06-14 08:39:53 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Hei Kristiina, oletko missään vaiheessa pitänyt ruokapäiväkirjaa, edes itsellesi?

Jos et, niin olisiko siitä apua, jos laittaisit tänne sellaisen, edes jossain muodossa?
Näkisit ehkä itse paremmin mitkä elintarvikkeet sopivat sinulle - ja millaisina määrinä.
Atkins kirjoitti kirjansa sellaisessa ruokamaisemassa, jollaista ei suoraan sanoen löydy suomalaisista marketeista.

Onnea matkaan o/

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-14 08:52:21 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Els, en laittanut silloinkaa tänne, enkä laita nyt. Papalta kysyin sillo neuvoja ja hyviä sainki. Itellä on vihko pöydällä, mihi merkkaan syömiset ja myös olotilan jälkeepäi. Siitä helppo kattoo jälkeepäi, millane tilanne ollu ja mitä oireita, jos on ollu tai ei.
Täl viikol EI oo koskenu eikä todellakaa pahasti turvottanukaa. En oo tarvinnu gavisconia enkä entsyymitabletteja ja mahalääkkeitä en oo käyttäny parii viikkoo, ku haluan eroo niistä.

Joo, en mie iha nii tuon kirjan mukaa aiokaa noudattaa. Onha tääl parempia neuvoja. Kunhan kattoo hh määrät, ni sillä selviää pitkälle.
Ja täl kertaa jätin myös sokerit pois, ni pääsis tuosta makeanhimosta eroo ja tunnesyömisestä. Ja osin päässyki, ei oo tehny mieli mitää.

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-14 09:03:26 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

KristiinaK kirjoitti:
Els, en laittanut silloinkaa tänne, enkä laita nyt. Papalta kysyin sillo neuvoja ja hyviä sainki.
Itellä on vihko pöydällä, mihi merkkaan syömiset ja myös olotilan jälkeepäi. Siitä helppo kattoo jälkeepäi, millane tilanne ollu ja mitä oireita, jos on ollu tai ei.
Täl viikol EI oo koskenu eikä todellakaa pahasti turvottanukaa. En oo tarvinnu gavisconia enkä entsyymitabletteja ja mahalääkkeitä en oo käyttäny parii viikkoo, ku haluan eroo niistä.

Joo, en mie iha nii tuon kirjan mukaa aiokaa noudattaa. Onha tääl parempia neuvoja. Kunhan kattoo hh määrät, ni sillä selviää pitkälle. Atkinsin induktiolla alotin sillo ja muutin ruokavaliota sitte Heikkilän suuntaa itelle soveltuvaks. Ja luin paljo näitä juttuja täältä.

Ja täl kertaa jätin myös sokerit pois, ni pääsis tuosta makeanhimosta eroo ja tunnesyömisestä. Ja osin päässyki, ei oo tehny mieli mitää.
Enkä täl kertaa aio ottaa paineita painosta, se putoaa, minkä putoaa, vaatteet kertoo sit enemmä. Kaapissa kun on paljon sellasia, mihi en oo vuosii mahtunu, mut ei oo paljosta kiinni, etten mahtus.
Mitää teini-iän painoja en ees yritä enää. Siihe asti vaa, ku itellä on hyvä olla.

Julkaisija:  mlv [ 2017-06-14 09:05:01 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Maalla löytyy tosiaan mahdollisuuksia hyötyliikuntaan, siinäkin sitten kannattaa muistaa esimerkiksi nostotekniikat ja kun vähän säätää niitä liikkeitä mitä touhuaa niin ainakin minulle se on riittänyt pitämään lihakset kunnossa.
Papan opit on minullakin jäänyt mieleen ja välillä jakee vieläkin hänen kirjoituksiaan.
Toivottavasti masu paranee!

Julkaisija:  els [ 2017-06-14 09:13:26 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Hyvä että sinulla on se oma vihko o/
Ei niin väliä, mihin ruokia merkitsee, kunhan laittaa ne jonnekin. Sekä ruoat että tuntemukset.

Onko sinulla mitään käsitystä, mikä sinulla on aikaisemmin mennyt pieleen?
Niitä tulee kaikille meille, ja on hankalaa löytää sitä, missä oma ajatus on solmuuntunut.
Ja juujoo, itseäni ajatelen; mutta kauan karppilaa(kin) seuraanneena näin näyttää käyvän tuolloin tällöin muillekin :)

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-14 09:22:31 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Joo, hauikset löytyy jo, noista puuhommista. :lol:
Ja matotki pesin iha täs pihas, ainut apu oli letku, mil huuhtelin ne. Matot roikku vanhas keinutelinees ja siitä käsin huuhtelin ja hankasin ne, kyl siinki sai huomata, et ei tartte mitää kuntosalia.
Nii, täälhä on vieläki se "lista" aloittelijoille... siitä mie ensiavun sain, mut joo, Papan neuvoista viel enemmä ja myöhemmi kiittelinki kovasti, kun oli auttanut. Ja autto moni muuki, vaik kuraa välil niskaa tuliki. Silti en lähteny karkuu. 8)

Els, luulen, et ikä alkaa tehä tepposet ja stressi, mitä ollu muutaman vuoten iha tarpeeks, vaikka muille jakaa. Mut joo, en kuitekaa ole iha nii alkutekijöis, mitä olin aloittaes, ja toi maha on se pahin, mikä vaivannu muutaman vuoden. En vaa oo siitä tääl kertonu, kun ollu kaikkee muuta.
Nyt vasta on aikaa oikeesti itelle ja saaha ittesä vihdoinki kuntoo, aikasemmin siitä ei ois voinu olla puhettakaa.
Niihä se sanotaa, et itteesä pitää ekan rakastaa, enne ku voi tehä mitää tai mistä vois olla ees hyötyä. Ja nyt mie päätin nii tehä.
No, kysymyksee vastataksee, ehkä on menny liian hiilaripitoseks ja annokset suurentunu, kun naposteluki lisääntyny. Kuten sanoin, tunnesyöminen on ongelma myös. Ja piilosokeria löytyy vaikka mistä, siitäki haluan päästä eroo, sillä sais ainaki makeanhimon hallintaa.
Siitä ois hyvä jatkaa sit eteepäiki.

Julkaisija:  els [ 2017-06-14 09:32:23 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Itse toki itsesi tiedät ja teet mitä haluat,
mutta ikää meille kertyy kaikille, ja tunteita/stressiäkin piisaa.
Jos niitä jää syyttämään, samoissa liemissä saa lillua kremppoineen vaikka loppuun asti.

Itse olen harrastanut noita vihkoja, useinkin.
Sieltä löytyy muitakin syitä, mm siitä mikä on makeanhimon laukaissut
... ja onneksi myös siitä miksi stressi tjsp ei sitä joskus laukaissutkaan, vaikka olisi pitäny :)

Pärjäilemisiä o/

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-14 10:24:59 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Totta tuokin.
Mutta mahalla aina reagoinut kaikkeen, ja tuntuu vain, että nykyään pahentunut.
Siksi näin teen.
Kiitos Els, samoin siulle.

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-15 08:01:02 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Eilen sit tehtii kuopuksen kans loput puuhommat, nyt on kasa pois pihalta.

Kävin illal kävelee pienen lenkin, seki teki hyvää. Jos se liikunnan iloki alkas löytymää vähitellen.

Olo on loistava, pahin turvotus taitaa olla ohi, eikä mahaa enää ole koskenu täl viikol.
Tästä on hyvä jatkaa.

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-16 07:08:03 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Eilen tuli käytyä kaverilla kahvilla ja joo, ei se kääretorttu karppia ollu, mut se oli tietonen valinta. Oli tehnyt seni minuu varte gluteenittomaks. En mie siihe kuollu, enkä mie siel usei ravaa.

Nii ja noista kirjoista, löysin viel "Karpin ABC" ja "Karpin keittokirjat", ja sit miun on viel se yks keltanen, millä oikeesti alotin sillo, mut se on kaverilla lainas, eikä hää oo ehtiny viel ettii sitä, heil kun on keittiöremontti menos, ni se on jossai laatikos. Mut noillaki pääsen alkuu. Ja Atkins on samoi Heikkilä jossai... sitä en viel bongannu muuton jälkee, mihi mie sen laitoin... Nii ollaa asuttu täs koht 2 vuotta...ja aika moni tavara on kadoksis... myös isännän, on ne jossai, MUT mis...lääniä ja rakennuksia kun täs on tää talo yläkertoinee ja vintteinee, navetta, puukuuri...paja, mis tosin EI pitäs olla ku pyörät, mut...
Ja vintillehä mie EN mene, siel on ampparien pesiä... hrr... en tykkää... :?

Ja omia pohdintoja... sen huomannu, kun väkisin aloin syömää aamusin, ni sitä syömistä jatkanu sit iltaa asti, naposteluks menny. Vuosia en syöny aamusin, kun EI ole nälkä, mut jotkut ei sitä usko.
Ei ku pitäs syyä aamul, kun sillä lähtee kroppa käyntii ja liibalaaba... Mutta kun ollaa yksilöllisiä, toisille se sopii ja mie satun kuulumaa ehkä siihe harvinaisempaa ryhmää, jolle se EI sovi. [-X

Nyt aloin kuuntelee kroppaani, enkä syö aamulla enää. Miula on ollu ongelma pitkää se, et syön silmillä ja varastoo, JOS tulee nälkä?! Nii, mitä sitte, löytyyhä sitä ruokaa sit... mut, no joo, sit se menee naposteluks.
Ja miula ollu myös se, et syöminen on painottunu tuonne iltaa, sit käy jääkaapin ovi tiuhaa, eikä se oo miule hyvä asia ensinkää. [-X

Soturiha mie olin, en syöny ku päiväl ja illast, siihe pyrin takasin (oli seki hyöty, et löysin tuon toisen kirjan, ni siinähä hää kaikki jutut on tiivistettynä ja muistinki, et hitsi, täähä kuulosti tutulta.), sillä mie taisin pärjätä pisimpää ja voin parhaiten. Ja joo, olihan se siihen aikaa myös rahakysymys, yh kun olin, ni piti tarkkaa laskea, mihi rahat riittää, pääasia oli, et likat sai ruokaa, itellä ei nii väliä ollu.

Nyt on tilanne toinen, mies kyllä tuo ruokaa, ku pyydän, enää ei tartte NII kituuttaa ku sillo, ja se ehkä on johtanuki tähä tilanteesee. Sen jälkee miun ongelmat onki alkanu, ku en ollu enää nii tarkka syömisistä ja miehelle piti tehä joka päivä ruoka, ni sit söi iteki samaa. Enkä jaksanu niiku muutama muukaa, tehä itelle eri ruokia.

Mut siihe tuli nyt muutos, mie ajattelen myös itteeni, ja omaa olotilaa, ei hänellä näitä kipuja ole, ja kun voi syödä iha mitä vaa, ni hyvä se hänen on. Kyl mie ruoan teen edellee, mut itelle taas eriksee, mut suurempia määriä pakkasee, mitä voi sit ottaa tarvittaes.

Tälläsiä mietteitä täl kertaa.

Julkaisija:  Matami-Mimmi [ 2017-06-16 07:42:23 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

:smt006 poikkesin lukemaan kuulumisia.
Menestystä uuteen alkuun ja sopivan rytmin läytämiseen.

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-16 08:08:35 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Kiitos Mimmi, samoin siule. :)

Julkaisija:  Greda Carpo [ 2017-06-16 08:41:47 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Hyviä mietteitä sulla. Lykkyä vaan, että alkaa nopeesti ja kätsysti sujumaan.

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-18 09:09:43 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Joo, eilen en kerinny kirjottelee tänne, ku aamusta lähettii kuopuksen kans appivanhempien mukaa Puumalaa markkinoille. Ihana ilma oliki. Vaatepuolta en viittiny ees katella, ku tiesin, etten mie niihi viel mahtus. Yhen tunikan ostin kyllä, ku se levenee alaspäi ja sopii vaik kaprien kanssa, kun johoki pitäs lähtee. Eile pelastuksena oli ns. korsettihousut, ku muute ei ois mahtunu mitkää omat housut enää jalkaa, oli nii järkky turvotus, et huh huh... ja sitä ku en just ois kaivannu. (piti maistaa perjantain kaupal muutama mojito-lonkero, ja mahapa EI tykänny siitä yhtää... yö meni pyöries tuskissaa, ku kipristeli tosissaa ja aamul OLI pakko ottaa mahalääke, et saisi joteki rauhottumaa sen. Kun ihan mikä vaa ei sovi enää, ni ei...mahavammanen...) :x

Et kyllä tää yhtä tuskaa on, ku pikkasenki erehyt kokeilee jotai muuta... tosiaa ihmiskokeilua oman kropan kustannuksella...
Juhannuski tulos, ni siinäpä mietin, mitä VOIN juua, ja mihi EN koske enää kirveelläkää.. [-X

Kahvilla käytii yhessä ihanassa pienessä kesäkahvilassa, missä oli paljon vanhaa rekvisiittaa. Niist mie tykkään tosi paljon. Sen takia en ole tännekää halunnu oikeestaa mitää uutta, mut ei mieskää tykkää liia uusista huonekaluista. Joteki sopii tän talon sisustukseeki, ku taloki on kuiteki aika vanha.

Mut nyt varsinaisilta markkinoilta ei löytyny mitää sellasta, mitä ois välttämättä halunnu, enemmä noil kirppareil oli, kaikenlaista. Ostinpa itelleni pyöräilykypäränki, mitä kyl en ois muute ostanu, mut sattu olee halval ja sai sit kuopukselleki uudemman. Ja pari virkattua pipoa, ainaisen huivin sijasta. (iteki vois tehä, jos osais... Oon mie talvipipon tehny, mut neulomal. Se meni kuopukselle, ku hää tykkäs siit enemmä.)
Sieltä kuopus ja anoppiki löys itellee kaikkee kivaa ja appiukkoki innostu ostaa veneesee perämoottorin. :lol:

Painoa olen tarkkaillu, mut teen sen nii, et lasken viikon lopussa keskiarvon, se antaa enemmä osviittaa, mihi olen menos. Ja ottaen huomioo, tää oli vasta eka viikko, ni toi EI kerro viel mitää.

Syömiset on nyt painotettu iltapäivää ja iltaa, ja hyvä nii, siitä löyty se miun oma rytmi. Enää ei tartte napostella, eikä maistukaa samal taval, ees makeat. Jäätelö on poikkeus, mut ei sitäkää mene ku ehkä 1 tuutti päiväs, varsinki jos on kuuma.(ja kokeilussa ollu Aino, se EI koske miun mahaa...)

Ja ku tuli huomaamatta käveltyä aika paljonki eile, Puumalan keskusta kun on ylä- ja alamäkeä... markkinat oli satamas, sillan molemmil puolil ja kirpparit sit taas ylhääl... ja niitä ei ollu vähän, et tuns kyl kävelleesä jonkin verran. Ei sitä siel huomannu... vielä...
Kotia tultua käytii kuopuksen kans ulkosaunal huuhtomas pölyt pois, sit oliki veto pois, mitää en enää jaksanu.

Tänää jos ei satas, ni vois touhuta tuol pihal kasvien kimpus.

Mietteitä viel sitteki... Asioita ku olen miettiny, ni tää turvottelu ON alkanu vuosia sitte, ku miettii vanhoja valokuvia niiltä ajoilta... mut enhä mie sillo osannu sitä tähä yhdistää... ku kellää kaverilla ei sillo ollu tälläsiä ongelmia, ni iteki aatteli, et omaa tyhmyyttä se on, ku syön ja juon vääri. Mut jos ois tienny... No oppia ikä kaikki... nyt sitä alkaa olla viisaampi... kait...

Viikon vasta karpannu, siis induktiol. Karpannuha mie oon koko ajan, mut joo... ehkä liia löyhäperäsesti, mistä ite saanu kärsiäki. Ja sit ku "opettelin" taas syömää aamupalanki, ni sehä kostautu heti. Napostelul... oikeeta nälkää en tuntenu ensinkää... oli vaa tunne, et "mitähä söis, jos vaik tulee nälkä", eikä se sitä kuitekaa sit ollu.
Karppinakin kun on helppo syödä liikaa, senkin kokenu. En kuitekaa enää ähkyy asti, mut toi napostelu...huomaamatta.

Nyt pyrkiny siihe, et päiväl jotai mahan täytettä ja kerran päiväs se lämmin ateria illast. Se kun oli miule se paras vaihtoehto, en tarvinnu muuta.
Vihreetä miun ei tartte kaupast hakea, pihalta löytyy kyllä tarpeisii, ja miettiny uusiaki vaihtoehtoja, mitä käyttää.
Tästä taas jatketaa.

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-06-19 05:20:16 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Joopa... nyt mennää niiku alkuaikoina... heräsin enne 5 eikä nukuta enää yhtää!!! Tosin, pyörin mie kyl pitkää, ni päätin sit, et noustaa nyt, ku ei nukuta enää.

Eilen sato koko päivän, ni sai unohtaa pihahommat kokonaa. Senpä takia vietinki aikaa tääl ja tutkiskelin taas tääl juttuja.
Hyvä kerrata vanhoja, ni muistaa taas, mistä on kyse.

Tänää kuopus lähtee isällee viikoks, ja mie lähen treffaa kaveria, ja koska ilma näyttäs kivalta, ni käydää lenkil, ja sit vast kahville. (Nii ja johtuen vanhoista sotkuista, aikuinen lapsi on katkassu välit isääsä, ei halua olla missää tekemisis enää eikä ole ollu monee vuotee...no, itepä sotkusa aiheutti sillo. Ei ollu kiva lukea niistä ajoista... ne oli IHAN hullua aikaa, ihme, et pää kesti sen kaiken...) :shock:

Tän viikon saanki omistaa iha itelleni... ja miettiä, mitä tekis. Nyt ei kyl ajatus kulje yhtää...
Pihal on kyl tekemistä kun ei sada.

Julkaisija:  Hilkkis [ 2017-06-19 06:46:41 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Niin minäki heräilen aina vaan aiemmin ja aiemmin. Toista oli hiilarihöttöaikana, vetelin unia tuonne puolille päivään ja sit harmitti :D

Ihanaa omaa viikkoa toivottelen! :D

Julkaisija:  KristiinaK [ 2017-07-08 10:14:33 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

No nii, vihdoinki täällä... Menihän aikaa, et pääs, kun välillä oli foorumiki sulki. Mut joo, eipä ois mitää informoitavaa viel ollukaa... yhtä taistelua ollu koko ajan... pahempaa päin vaa meni. :evil:

Mutta, vihdoinkin alkaa aurinko paistaa risukasaan. Sitkee sai olla, ja ettimällä ettiä apuja, NYT niitä sai... Kun ei pelkällä ruokavaliolla mahaa saanu kuntoo, ni ei. Söit mitää tai et... aina iltasin se pahin turvotus ja kipuilukin.

Mutta kokeilenpa sitten luontaistuotekaupan tuotteita ja alku ainaki näyttää hyvältä, EI turvota enää, eikä koske. Ja karppina pysyn edellee, siitä en luovu. Mutta kahvista jätin maidon pois, sekin saatto aiheuttaa jotain, vaikken muuten hirveesti maitotuotteita käytäkään, muuta kuin juustoa ja smetanaa. [-o<

Liikuntaa en vielä ole harkinnut, kunhan saan mahan kuntoo, sitten sitäkin voi alkaa vähitellen harrastaa, omalla mielihalulla, en väkisin.

Ja töissä olen saanu nyt olla, ja siellä ihan erilainen ilmapiirikin kuin aiemmin... sekin helpottaa osin, kun ei tartte enää stressata siitäkään, kelpaako omana ittenään vai ei.

Ja vihdoinkin painokin putoamissuunnassa. [-o<

Julkaisija:  Hilkkis [ 2017-07-08 10:31:38 ]
Viestin otsikko:  Re: Taistelua oman kropan hallinnan saamiseksi kuntoon... Atkinsilla...

Kiva kun tuntuu löytyvän apuja.
Viitsisitkö kertoa millaista luontaistuotetta käytät?
Kaikki mahaan liittyvä kiinnostaa :mrgreen:

Sivu 1/2 Kaikki ajat ovat UTC+02:00
Powered by phpBB® Forum Software © phpBB Limited
https://www.phpbb.com/