Hieno suunnitelma, Haris!
Palkintojen keksiminen onkin aika vaikea etappi. Yleensähän ajatellaan, että hemmottelu ois aina jotain syömistä tai ostamista. Mut entä jos se vois olla jotain yksinkertaisempaa. Hiljanen hetki itsensä kanssa, pitkä rento kylpy, romanttinen ilta rakkaan kanssa, kahvittelu kaverin kanssa. Jotain, josta oikeasti tykkää ja joka ei ole tavoitteen vastainen.
Tee itellesi vaikka lista asioista jotka saa sut hyvälle mielelle. Jotain jota tykkäät tehdä tai joku asia, jonka edistäminen on sulle tärkeetä ja kytke ne noihin välitavoitteisiin.
Se lista sun tarttee laatia itte, ja se lista on sun omaan käyttöösi. sinä päätät, mitä sinne tulee.
Noiden palkintojen keksiminen onkin aika vaikee etappi. Olen huomannut, että tehokkaimpia ne on sillon, kun ne ruokkii tavoitetta. Antaa puhtia, uskoa tai tarkoituksen isommalle tavoitteelle.
Mulla on tavoitteena taloudellinen riippumattomuus (työnteosta riippumaton taloudellinen turva) kymmenen vuoden sisällä. Se on silputtu välitavoitteisiin opintovelan takaisinmaksuksi ja kela-tukien tarpeettomaksi tekemiseksi ja sijoitustoiminnan kasvattamiseksi. Joka kuukausi maksan velkaa pois ja pistän tietyn % osaamiseen, kasvuun, unelmiin, turvaan ja lahjoituksiin. Siis osa tuloista menee tavoitteen mahdollistamiseen, osa palkintoihin ja osa oman uskon vahvistamiseen ja tavoitteen oikeuttamiseen. Mitä vahvempi talous, sitä enemmän se pystyy myös itse itseään ruokkimaan. Ja se pystyy tekemään niin aina, koska jokanen pihalta löydetty pullokin ruokkii tuota.