Karppaus on jäänyt melko lailla. Tai no ehkä tämä elämäntapa hipoo jotensakin hyväkarppausta, kokeet on vielä käymättä mutta gluteeniton ruokavalio on ollut nyt sana. Gluteeniton pasta on vaan niin pirun kallista ettei opiskelija sitä paljoa ostele. Peruna ja riisi ei pahemmin maistu. Vehnäleipää himottaisi silloin tällöin mutta se turvotus ja vatsakipu ei ole sen arvoista, saati suolinukan menetys... Karppauksesta sai hyvät eväät elämään, ja paino on noussut alimmillaan olleesta 74 noin 76 kiloon, eli 20-18 kiloa aloituksesta lähti, toivottavasti pysyvästi. Liikunta on tullut osaksi elämää, kuntosali, boffaus ja hikitanssi sun muut extempore-lähdöt. Nälän tunnistamisen kanssa on vielä töitä tehtävänä, mutta boffaus harrastuksena on opastanut siihen miten energiaa pitää tankata ja miten energian loppuminen vaikuttaa suorittamiseen ja mielialaan - vaikutus on ihan uskomaton!
Puntarilla en ole käynyt viikkoihin, vaan katson itseäni peilistä ja puen vaatteita ylleni tunnustellen mikä tuntuu hyvältä. Alkuperäinen 72 kilon, siitä ahneuksissani kiristetty 70 kilon tavoite on nyt haudattu, muttei unohdettu. Jos paino laskee sinne, se laskee sinne ja olen tyytyväinen. Suosittelen kuitenkin tarkemmaksi mittariksi nimenomaan hyvää oloa ja KEHONKOOSTUMUSMITTAUSTA jossa kävin itsekin. Saa paljon paremman käsityksen siitä missä oikeasti mennään, kuin painoindeksiä ja painoa tuijottamalla. Itse olen vielä painoindeksin mukaan muutamia kiloja ylipainoinen. Kehonkoostumusmittauksen mukaan rasvaprosentti on 25, mikä on suositellun skaalan keskiviivan alapuolella, siis todella hyvä! lihasmassaa on 54,9 kiloa, ihan hurja määrä tämänkokoiselle naisihmiselle! viskeraalirasvan luku oli 2, kun terveen yläraja on 6, eli siinäkin mennään tosi hyvissä lukemissa. Ajattelin käydä syksyllä uudelleen kun saan polvet kuntoon ja pääsen liikkumaan enemmän aerobista, että mitä se näyttää silloin. Kiitos kaikille tuesta ja tsemppaamisesta ja vinkeistä, teistä kaikista oli suuri apu! Yksi asia minkä opin ja minkä opettelua jatkan edelleen tässä hommassa on se, että itselleen armollisena oleminen on iso osa ns. paranemisprosessia. Jokainen meistä ei tule näyttämään Heidi Klumilta tai miltä tahansa huippumallilta, vaan jokainen voi näyttää siltä mikä on itselleen luonnollista. Vaikka tulisin koko loppuelämäni olemaan painoindeksin mukaan ylipainoinen, en aio raivokkaasti pyrkiä sitä alittamaan sillä tärkeämpää on hyvä olo ja se että hyväksyy itsensä tällä hetkellä parhaana mahdollisena versiona itsestään.
Tsemppiä kaikille ja palaillaan, käyn varmasti kuikuilemassa täällä aina silloin tällöin ja ehkä päivittelemässä kuulumisia