Moi!
Kuka uskaltaa tunnustaa vuosien jälkeen palaavansa karppaamaan?
Minä uskallan.
Voin selittää kaikille vakuuttavasti, että en koskaan lopettanut karppaamista... että vaan silloin tällöin (joka päivä) söin leipää ja perunaa myös. Joskus vain otin olutta ja siideriä ja harvemmin (hah!) namusia. Olin siis tosi hyvä hyvä karppi (no ei...).
Sain kolmannen lapseni ja jo raskausaikana tiesin, että niiden kertyvien kilojen putoaminen vaatii duunia huomattavasti enemmän kuin esikoiseni aikaan yli kymmenen vuotta sitten. Raskausajan piti olla kevyt ja mukava, mutta tosiasiassa se oli raskas ja ylensyöty. Ne kilot ei jääneet saliin vaan tulivat mukaan kesälomareissullekin. Imettää en kyennyt joten eipä siinä kaloreita kuluteltu senkään tiimoilta.
Päätin, että otan itseäni niskasta kiinni kun olen siihen valmis ja pahin paikkojen kolotus, yölliset heräämiset ja sumussa eläminen loppuu. Ja niin tein.
Oli tullut se aika jolloin kaikki muuttuisi takaisin siihen mistä lähdin. Jatkaisin siitä mihin kaikki jäi kun muutin takaisin pääkaupunkiseudulle Tampereella vietettyjen seitsemän ihanan vuoden jälkeen. Pääkaupunkiseutu toi salakavalasti mukanaan hiilihydraatit ja ylellisen työpaikkaruokalan joka aamuisine tuoreine sämpylöineen ja kokouspullineen.
Tiesin jo, etten voi aloittaa kertarysäyksellä ja mennä ääripäähä, ketoosiin ja koomaan!
Jos aion elää loppuelämäni onnellisena, on mun tehtävä sen eteen duunia. Ja se alkaa pienillä askelilla kohti onnea. Rehellisyys itselle ja toki myös muille on ensimmäinen ja suurin askel.
Kirjasin kaiken syömäni ylös. Kaiken. Tutkin mitä syön. Katsoin kriittisesti ja rehellisesti läpi ruokavalioni ja tein johtopäätökset. Pikkuhiljaa päivä kerrallaan muutin syömisiäni ja liikuin askeleen enemmän kuin eilen.
Ja tässä nyt olen. Palaan tänne kummittelemaan ja houkuttelen ystävääni auttamaan minua tällä tiellä. Haluan olla vain onnellinen ja aion tehdä sen eteen töitä kuin pieni apina! Painan nyt 75,5kg. En ole asettanut mitään tavoitetta, mutta mielessä siintää n.68kg. Haluan, että se pysyy siellä. Haluan, että minä pysyn tässä. Kiinni tässä elämässä.
Haastan rohkeasti kertomaan omasta palaamisesta elämän syrjään! Kuka uskaltaa tunnustaa? Kuka uskaltaa ottaa uudelleen härkää sarvista? Muutetaan elämämme paremmaksi yhdessä!
_________________
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Rakkaudella kaavid, koljatin pikkusisko.
Haluun olla onnellinen