karppaus.info

Taidan tehdä ihan samoin Oon kerran tehnyt konjakkilisällä myös

_________________
~Smiling is my favorite exercise~

Villa hakkarin suklaatorttu oli menestys. Kiitos vielä Mamachille ohjeesta. Laitoin pienen konjakkilisän minäkin. Rakenne oli ihanan samettinen ja perhekin tykkäsi.
Luulen, että olen nyt saanut makeannälkäni taas asettumaan kohtuullisiin rajoihin. Syön päivittäin minimaalisen pienen annoksen jotain tummasuklaaherkkua tai sitten kuivattuja taateleita+manteleita kahvileipänä ja yleensä se riittää pitämään minut ihan tyytyväisenä. Totaalikieltäytyminen ei taida olla minulle vaihtoehto. Joskus suon itselleni jäätelönkin, jos tunnen sitä erityisesti kaipaavani, en kuitenkaan enää kovin usein, sillä jätski ei maistu samalta kuin ennen.

Onpa ihana kuulla !!

Mä en saanu tehtyä mut kunhan täs päästään mummulaan käymään teen kyllä, siellä on enemmän syöjiäkin niin ei päädy vaan mun napaan

Pitäähän sitä välillä herkutella, nuo nyt kuitenkin on hyviä vaihtoehtoja. Jos niillä saa pidettyä yleislinjan hyvänä niin miksi ei! Parempi kai kuin kieltäytyä kokonaan ja sit jossain vaiheessa homma voi revetä käsistä jos kerran ottaa jotain ja se sit jää päälle.. Mulla ainakin tahtoo käydä niin! Eri asia sitten jos ollaan joku rajallinen aika tiukemmalla dieetillä..

_________________
~Smiling is my favorite exercise~

Sain kesällä D2-diagnoosin ja lääkkeet sekä neuvon jättää herkut pois ruokavaliosta. Paino lähti laskuun, mutta on vaikeaa jättää sokeria kokonaan, sen olen havainnut. En haluaisi käyttää keinomakeaa, mutta ei taida olla vaihtoehtoja. Tai sitten sokerittomuuteen tottuu pitkällä aikavälillä.
Olisin lääkärin mukaan tarvinnut lääkityksen jo aiemmin. Yritän kyllä vielä korjata tilannetta ruokavaliolla. Siksi haluaisin olla tiukkana sokerin kanssa. Käytännössä se tarkoittaa suklaata ja jäätelöä. Leivonnaisista en kauheasti välitä, joten niistä on helppo kieltäytyä.

Kyllä pois makeasta tottuu aika nopeasti, varsinkin kun on terveydestä kysymys. Minulla on verensokerit pysyneet aisoissa ilman lääkkeitä kohta kuusi ja puoli vuotta LCHF ruokavaliolla joka on täällä Ruotsissa ihan virallisesti yksi diabeteksen ruokavalioista.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Komppaan mlv.tä, itsellä ihan sama tilanne.

Ei taida pelkkä sokerin pois jättö auttaa, jos ei laske sokeriksi kaikkea hiilihydraattia (mm. ruisleipää). Diabeetikolla näyttää vielä olevan niin, että onnistuminen ilman lääkkeitä tulee vasta melko alhaisilla hiilihydraateilla ja runsailla rasvoilla. Oma kokemus (ja Volekin & Phinneyn tutkimukset) kertoo, että verensokerin tasoittuminen voi vaatia jopa alle 20 g hh/vrk. Ja sillä tavoin on oltava valmis elämään jatkossakin, ainakin jos haluaa olla lääkkeettömänä sen jatkon.

Itse sain diagnoosin 2003 ja olin 8 vuotta tableteilla. Aloitin mellko tiukan karppauksen 2011 alussa ja siitä vajaan vuoden päästä olen ollut ilman lääkkeitä. Hiilihydraatteja en laske, mutta noudatan ketogeenista ruokavaliota (olen siis jakuvasti ketoosissa, jota seuraan ketoosimittarilla). BMI on vielä 30, kun kuusikymppinen ei enää helpolla laihdu. Olo on kuitenkin mitä parhain ja verensokeri ruokailun jälkeen kuin viivaimella vedetty. Makeanhimoa ei enää ole, sillä yksikertaisesti siihen ei ole varaa. Nimim. "Piparihiirestä kermakolliksi".

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

En lukenut kaikkea ketjusta, mutta tuohon makeanhimoon... Itsellä ei ole makeanhimo kadonnut minnekään, koskaan, ikinä. Ehkä sitten, kun karppaan vuosia, mutta ei vielä. Ja olen repsahtanut ja vetänyt sokeria urakalla eikä tuntunut missään. Yksilökohtaista tuo makeanhimo. Halusin lisää tietoa ja luin kirjan sokeririippuvuudesta ja ahminnasta. Ne antaa lisää tietoa siitä miksi olen tällainen kuin olen. En tietenkään luullut karppauksen olevan tie autuuteen, mutta esim. minulla se ei ole poistanut sitä järkyttävää makeanhimoa, jota vain sokerinarkkis voi tietää. nyt taas takaisin sokerivieroituksessa ja tiukkaa on.

Meitä tosiaan on moneksi niin kuin sanonta kuuluu. Itselläni tiukka hiilarien rajoittaminen kyllä vie tehokkaasti himon makeaan. Pulmanani on vain se, että sydän hermostuu matalasta hiilaritasosta, eli rytmi kiihtyy ja muuttuu välillä myös epäsäännölliseksi. Lisähiilarit auttavat välittömästi. Ehkä sydän tottuisi aikaa myöten. En vain uskalla kokeilla, olo on niin inhottava.
Viime aikoina olen tyytynyt etsimään hiilaritasoa, jossa makeanhimo ei kasva voittamattoman suureksi. Sokeriton suklaa on myös ollut apuna. Olen lisäksi ruvennut harrastamaan pitkiä kävelylenkkejä ja tuntuu että vointi on parempi kuin aikoihin. Painokin on hiukan laskenut.
Mutta ei tämä muutoksen yrittäminen helppoa ole ollut eikä edelleenkään ole. Minulla on niin vahva taipumus lohtusyömiseen, ja suklaalevy, jäätelö- tai keksipaketti ovat olleet nopeita lääkkeitä tunteitten hallintaan. Nyt, jos masentaa tai kiukuttaa, lähden metsään. Kävelyn jälkeen fiilikset ovat aina paljon paremmat.

Elämäntapamuutos jatkuu hitaasti mutta varmasti. Joulun jälkeen katkesi hyvin alkanut liikuntaharrastus liian pitkään lenkkiin ja kovaan alustaan. Kantapääkipu vei kirjaimellisesti jalat alta. Harmitti todella paljon. Onneksi jalka on melko hyvin parantunut ja kunhan flunssa hellittää, jatkan lenkkeilyä vähän maltillisemmin.
Paino ei ole nyt pudonnut eli edelleen haaveilen sadan kilon alituksesta. Tasainen verensokeri on kuitenkin se, mihin ensisijaisesti pyrin. Olen lisännyt vihannesten syöntiä ja popsin taas chiliäkin päivittäin. Toivottavasti sappi kestää.

Mulla kestää elimistö hyvin vähähiilihydraattista ja runsasrasvaista ruokavaliota. Sappirakkoa mulla ei ole, ultrassa huomattiin muutama vuosi sitten että on kuivunut pois ihan itsekseen, omia aikojaan.

Näläntunteesta. Siihen voi olla tällaisetkin syyt a) liikaa hiilihydraatteja, b) liian vähän rasvaa. Nuo yhdessä tai erikseen. Nälkään kannattaa syödä kananmunia tai juustoa voilisällä.

Tsemppiä, paino usein putoaa sykleittäin.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Jep, ja kun tiukentelee ruokavaliota saadakseen pudotusta pudottaen tiettyjä ruoka-aineita kuten juustot, niin alkaa tehdä heti mieli toisia juttuja.

Olen ollut viikonlopun ilman juustoa sekä puoli viikkoa ilman puoltatoista desiä kermaa ja tekee älyttömästi mieli keitettyä kananmunaa voilla & suolalla, katkarapuja ja vadelmia. Otin aiemmin juustot illallisen päätteeksi, mutta nyt kokeilen mitä tapahtuu, kun otan samanlaisen pikkulautasellisen kylmänä noita illallisen kaveriksi. Yksi kananmuna, illallisen voista osa sen kanssa, muutama katkarapu ja muutamia vadelmia.

Koska menen proteiininsaannissa muutenkin alalaidassa, arvelen tämän kananmunan- ja katkaravunhalun signaloivan, että jollain juustot pitää korvata - mikä on fiksua, kun juustossa on kaikenlaista mainiota energiana ja hivenaineina. Katkaravun suolaisuus osoittaa myös sinne suuntaan, että tahtovat juuston paikalle.

Edittiä ruokailun jälkeen:

Kananmuna lisukkeineen kannatti

_________________
Voi, keltuaiset, eläinrasva. Arjen anarkisti.

Sappirakon poistaminen, joka on tavallinen lääketieteellinen toimenpide, poistaa tehokkaasti tämän varoitussignaalin. Sappikivet ovat ongelman oire, hälytys. Sen sijaan, että hoidettaisiin ongelmaa (eli eliminoitaisiin ruokavalion viljat), sappirakko leikataan kokonaan pois. Ihmiset, joilta sappirakko on poistettu, ovat lähes varmuudella diagnosoimattomia keliaakikoita, ja heillä on luultavasti lukuisia muita eteneviä sairauksia. Oman kokemukseni mukaan näillä yksilöillä on valtavasti ruoansulatusongelmia, jotka kulminoituvat dysfagiaan tai nielemisvaikeuksiin.
http://meripekkanen.com/2010/10/28/miksi-viljat-eivat-sovi-ihmiselle/

_________________
Apteekissa on jonoja ilman minuakin.
Luontaistuotekaupoissa ei ole jonoja.

Vaan etäpä artoheikki, kun onkin kuivunut ihan itseks een, eikä ole veistä nähnytkään. Vaan tämä aihe ei tänne kuulu.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Viittaan Greda Carpo:n viestiin

_________________
Apteekissa on jonoja ilman minuakin.
Luontaistuotekaupoissa ei ole jonoja.

Elämäntapamuutosta yritän edelleen eli en ole reilun kahden karppausvuoden aikana vielä päässyt tavoitteeseeni eli sokerittomaan elämään. Niin vahva on mieltymykseni makeaan. No, ehkä se päivä joskus vielä koittaa, että voin sanoa olevani entinen sokerinarkkis. Välillä olen ollut pitkäänkin "kuivilla", sitten taas jokin laukaisee valtavan halun syödä makeaa. Kuitenkin nykyään yleensä toivun kohtauksesta aika nopeasti. Alan kaivata sitä hyvää oloa, jonka kunnon ruoka saa aikaan. Pidän pääsääntöisesti yhden herkkupäivän viikossa, jolloin sallin itselleni jotain, mistä erityisen kovasti tykkään. Välillä on mennyt parikin viikkoa ilman herkkupäivää. Kävelylenkit ovat vaihtuneet puuhailuksi puutarhassa. Olen toiveikas, sillä jotain hidasta muutosta olen ollut havaitsevinani sekä syömisen että yleensä melko liikkumattoman elämäntapani suhteen. Kaikille väsyneille sanoisin: Don't give up! It's allways too soon to give up.

Ei ole tullut mieleen, että viikoittaiset herkuttelupäivät saattavat olla ongelman ydin?

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Mulla kävi niin, kun olin täysin ilman makeaa niin sitten se riistäytyi käsistä. Olen suklaariippuvainen. Ennen karppausta söin suklaata kohtuudella. Kun olin n vuoden ollut vhh:lla, aloin huomaamaan että aina tekee mieli enemmän suklaata. Siihen tulokseen tulin, että ainakin mun kohdalla se ois, että sallin itselle sen herkkupäivän kuin että olin kokonaan ilman. Nyt taistelen suklaanhimoa vastaan ja usein käykin niin että huomaan sitä suklaata menevän liikaa ja liian usein.
Ja koska siihen mukaan tuli keväällä keksit, olin tosi koukussa. Nyt alkaa helpottaa mutta mulle jäi jokin riippuvuus päälle.
Minä kannatan sokeririippuvaisille sitä "rehellistä" kunnon herkkupäivää.
Mukavaa viikkoa

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Kurkkasin tähän vanhaan ketjuun, jonka aloitin aikoinaan mielessä vahva kaipuu elämänmuutokseen. Paljon olen saanut tietoa ja kokemuksia ravitsemuksesta näinä vuosina. Välillä meinasin luovuttaa ja lopettaa taistelun makeanhimoa vastaan. Nyt voin sanoa, että kannatti jatkaa kokeiluja ja etsimistä. Olen nimittäin vihdoin alkanut päästä jyvälle siitä, mitä on normaali syöminen. En ole enää sokeriaddikti. Himo syödä makeaa on poissa. Tunnen normaalia nälkää, jonka pystyn tyydyttämään terveellisellä ruualla. Enkä enää tarvitse herkkupäivääkään. Lopullinen muutos tapahtui kuluneena syksynä. Oikeastaan jo kesällä syömiseni lähti uuteen suuntaan, kun aloin kerätä pihalta villivihanneksia salaattiaineksiksi. Kasvisten määrä jatkoi kasvuaan ruokavaliossani vähitellen ja samalla huomasin vointini paranevan ja erityisesti leivänhimon vähenevän. Jokapäiväinen taistelu sokerihimoa vastaan loppui aivan huomaamatta. Makuaistikin tuntui muuttuvan. Ennen en pitänyt kovin paljon vihanneksista. Nyt kaipasin niitä. Muita muutoksia entiseen en tietoisesti tehnyt, lisäsin vain kasvisten syöntiä. Nyt se, mikä ennen oli vaikeaa, on muuttunut helpoksi ja mitä oli mahdotonta hallita, on nyt hallittavissa. Halusin tämän entisenä sokerinarkkiksena kirjoittaa tänne ketjuun rohkaisuksi mahdolliselle lukijalle. Kaikki on mahdollista. Omaan tilanteeseen on mahdollista löytää toimiva ratkaisu. Minulle se oli tämä.

Löysin tämän vanhan ketjun ja täytyy tunnustaa, että vielä kerran eksyin polulta. En tiedä tarkkaan, mikä oli syynä, ehkä henkinen puoli. Mielialasyöminen tuli joka tapauksessa kuvioihin. Makeanhimoa ei juuri ole ollut eli sen kanssa en enää taistele. Leivänhimo sen sijaan nosti päätään ja sen myötä ylisuuret ruoka-annokset ja jatkuva pieni nälkä, siis erittäin epämukava olo. Tällä kertaa siis tavoitteenani on opetella elämään kokonaan ilman leipää. Haastetta siinä on. Mutta en voi syödä tavallista leipää enää edes kohtuudella, sillä syömähimo tulee varmasti kuin auringonnousu, jos otan vaikka vain viipaleen. Luulen, että löysin tien ongelman juurille, niin että pääsen repimään sen juuriltaan. Sitten pääsisin toivon mukaan vihdoin pois vonkale-kategoriasta, jossa vieläkin olen vuosien jälkeen.