Hei!
Olen lukenut tätä keskustelufoorumia epäsäännöllisen säännöllisesti vuodesta 2005, mutta nyt oli ihan pakko lopulta kirjautua ja tulla hehkuttamaan.
Olen siis aikaisemmin ns. kokeillut karppausta useampaan otteeseen ja vaikka koinkin sen sopivan itselleni hyvin, se vain aina jotenkin jäi. Hyvää siinä oli kuitenkin se, että kasvisten syönti lisääntyi aina tuolloin ja ne pysyivät lautasella paremmin hiilareita lisättäessäkin.
Mulla todettiin PCOS (monirakkulaiset munasarjat -oireyhtymä) 2010 ja sitä oireyhtymää enemmän tutkiessani ymmärsin, että ruokavaliolla voisi olla suuri vaikutus terveyteeni. Karppaaminen ei kuitenkaan heti jäänyt tavaksi ja minulla oli mm. hieman epäselvyyttä siitä, että voiko esim. metformiini-lääkityksen kanssa karpata. Ja ehkä se jotenkin tuntui liian hankalalta kuitenkin...
Lapsettomuuden tuskasta kärsiessäni kiinnostuin kuitenkin "kaikki keinot käyttöön" -ajatuksesta ja aloin karpata vuoden 2011 alusta. Tällä kertaa tosin olen vihdoin oivaltanut, että tämä ei ole minulle mikään kuuri eikä oikeastaan mikään erikoisruokavaliokaan vaan minä vaan valitsen lautaselleni sellaista ruokaa, josta tulee hyvä olo. Tämä rentokarpit-ketju toimi mulla todella hyvänä inspiraation lähteenä tuota kokonaisvaltaista, loppuelämän kestävää mallia hakiessa.
En siis ole karpannut kuin 3 kk, mutta en usko, että paluuta entiseen on. Olen lähtenyt tähän rennoin mielin oma hyvinvointi pääosassa. En tunnista sellaista asiaa kuin repsahtaminen, vaan välillä vaan valitsen syödä jotain hiilihydraattipitoisempaa. Siitä ei seuraa mitään niin dramaattista pahaa oloa, että sitä kannattaisi surra vaan ennemmin voi keskittyä miettimään, että mitäs hyvää sitä sitten söis. Ja se hyvä on sitten yleensä sitä hyvää, josta tulee hyvä olo. (Niin ja tietysti nauttia ne hiilarit ensin hyvillä mielin.) Luulen, että karppaus jäi mulla aina juuri sen aikaisemman ehdottomuuden / tiettyjen asioiden kieltämisen takia. Nyt ajattelen, että voin syödä ja juoda ihan mitä haluan, mutta useimmiten oman hyvän oloni vuoksi haluan syödä ja juoda jotain karppia. Tämän "kaikki on sallittua" ajattelun myötä ei myöskään ole tullut mitään hiilarihimoja vaan on jotenkin helppo elää ja syödä tasapainoisesti. Alkuun ajattelin sellaista ohjenuoraa, että jos kerran viikossa söis hiilareita enemmän. Mutta koin sen ihan tarpeettomaksi, kun ei joka viikko ole tehnyt mieli hiilareita ja koko sääntö tuntui, kas, liian säännöltä. Menen ennemmin ihan tilanteen mukaan vaan.
Ja sitten sitä hehkutusta. Lähtötilanne oli se, että olin normaalipainoinen, mutta pöhöttynyt. n. 65 kg/169,5 cm. Minua piinasi jatkuva nälkä ja ihan mieletön ruokahalu. Mm. mieheni koki siitä suurta hämmennystä, että miten jollain voi olla tuollainen ruokahalu. Ja sen jatkuvan nälän seurauksena painon kurissapitäminen oli tietty haasteellista, vaikkakin suht. samoissa mitoissa itseni sainkin pidettyä yli 10 vuotta.
PCOS:äänhän kuuluu insuliiniresistenssi, joka tuota jatkuvaa nälkää aiheutta. Minun sokeriarvoni ovat kuitenkin aina olleet erinomaiset enkä ole varma olenko ihan insuliiniresistentti. Jotain tekemistä sillä kuitenkin varmasti on, sillä ruokavalio vaikuttaa oloon niin suuresti.
Nyt n. 3 kk:n rentokarppailun jälkeen kiloja on tippunut n. 4-5, mikä ihan normaalipainoiselle ihmiselle on aika paljon. Senteissä muutos on varmaan ollut dramaattisempi (vaikka en ole niitä mitannut), sillä olen yllättäen pienentynyt yhdellä housukoolla! Olen viimeiset 12 vuotta käyttänyt koon 38 housuja painon vaihdellessa 62-65 välillä. Nyt koon 36 vaatteet tuntuu olevan sopivimpia (myös yläosista) ja välillä jopa isoja. Se tuntuu itsestä jotenkin käsittämättömältä ja olenkin epäillyt jotain vaatevalmistajien huijausta. Mutta samoilta merkeiltä kyllä olen edelleen sovitellut. Olen ottanut valokuvia ja kyllä niistäkin huomaa aika ison eron.
Paino on tosiaan tuntunut tippuvan kuin itsestään, mutta kaikkein suurin ihanuus on kyllä ollut tuon jatkuvan nälän loppuminen. Nykyään näläntunne taitaa toimia niin kuin normaali-ihmisillä ja syön ihan kroppaa kuuntelemalla laskematta yhtään mitään. Ja nälkä ei myöskään aiheuta enää kiukunpuuskia, mikä sekin on oikein kiva muutos.
Nykyisen ruokavalion sopivuuden huomaa kokonaisvaltaisessa hyvässä olossa sekä myös muutamissa yksityiskohdissa, esim. vatsan toiminnassa. Aikaisemmin kuvittelin, että mulla nyt vaan on huono aineenvaihdunta ja mahan toiminta, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Ihan kiinni siitä vaan, että mitä sinne mahaansa syö.
Olen toki harrastanut karppauksen aikana myös liikuntaa, mutta niin olen harrastanut myös aikaisemminkin. Hiilarit eivät ole ainoa asia, joka on vähentynyt, vaan kyllä tuon näläntunteen normalisoitumisen myötä myös annoskoot on pienentyneet huomattavasti. Se varmasti vaikuttaa myös siihen, että hiilarimäärillä ei ole niin suurta merkitystä.
Vielä on aikaista sanoa, että mitä muita vaikutuksia PCOS:n kannalta karppauksella on. Toivon tietenkin, että lisäis hedelmällisyyttä eikä haittais, jos muutkin oireet vähenis.
En tiedä tuliko tähän listattua kaikkia hyväksi muuttuneita asioita tai onko tästä kenellekään inspiraatiota, mutta halusin kuitenkin jakaa tämän teidän muiden kanssanne. Pahoittelut pitkästä tekstistä.
TIIVISTELMÄ: rentokarppausta 3 kk, seuraukset: > laihtunut 4-5 kg normaalipainon sisällä > pienentynyt koosta 38 kokoon 36 (tai 34) oltuaan kokoa 38 viimeiset 12 vuotta > jatkuva nälkä ja mieletön ruokahalu hävinnyt pois poikkeen > maha toimii kuin unelma, ennen sai vain unelmoida > vaikuttaisi olevan positiivisia vaikutuksia myös kuukautiskiertoon, tosin liian aikaista todeta ja myös lääkkeet vaikuttanee > kokonaisvaltainen hyvä olo ja syömisen tasapaino
|