aikamelko kirjoitti:
Hyviä pohdiskeluja Dörre, jatka ihmeessä, seuraan ehdottomasti.
Juu väsymys ja stressi vaikuttavat uskomattoman paljon hiilarihimoihin.
Taidanpa kokeilla myös tuota nukkumisdiettiä
Mulla makeanhimon taltuttaa kermavaahto makeutuksena steviaa + mansikoita tai mustikoita.
Itse olen pohtinut ihmisten erilaista aineenvaihduntaa. Tunnen useammankin perusterveen naisihmisen, joilla on kilot tosi tiukassa vaikka ruokavalio pääosin kunnossa, liikkuvat ja tekevät kaiken hyvien oppien mukaan. Nämä lyylit eivät hikoile juuri ollenkaan, edes treenatessa. Liittynee tuohon kilojen huonoon katoamiseen myös, mikään ei oikein kulje kropassa. Olisikohan tähän jotain apuja? Itse hikoilen kun vain silmiä heilutan, ja kiloja onkin mielestäni helpompi kontrolloida kuin ystävilläni.
Moikka moi! Kiitos kivasta viestistä. Edelleen odottelen että osuis kohdalle sellainen ajanjakso elämässä että ehtis ja malttais nukkua paljon. Ehkä vähän syksymmällä kun valoa on vähemmän? Olin tuossa vähän reissaamassa ja juttelin sellaisen toisen matkalaisen kanssa, joka mainitsi laihtuvansa aina matkustaessaan, vaikka söisi miten. Ihan vaan koska kävelyä tulee niin paljon. Minä (kuten kerroin hänellekin) puolestani lihon reissuissa ja veikkaisin, että se liittyy just uneen ja stressiin. Toki matkoilla saattaa innostua herkuttelemaankin, mutta en minä nyt niin paljoa enempää syö, kun taas uni voi jäädä vähiin. Tämä tuttavuus sattui olemaan nuori mies. Mun kokemuksen mukaan monilla nuorilla miehillä on erityisen hyvä tilanne tämän asian suhteen. Tarkoitan siis, että laihtuminen on helppoa. Kaloriteoria toimii.
Minäkin olen niitä, jotka hikoilee vähän, ja olen ollut kovasti niitäkin, joiden on hyvin hyvin vaikea laihtua. Tähän liittyy käsittääkseni elimistön hormonaaliset epätasapainot, mm. kilpirauhasen toimintahäiriöt. En siis sano, että vaikeasti laihtuvilla ihmisillä olisi jotain diagnosoimattomia sairauksia mutta itse uskoisin että elimistössä on jotain pientä epätasapainoa, jos paino ei laske millään ja hikoilun vähäisyyskin saattaisi liittyä siihen.
Mulla on todettu kilpirauhashäiriö ja poikkeavaa toimintaa ainakin maksassa ja lisämunuaisissa ja aivolisäkkeessä (?) ja olenkin näitä tässä parannellut ruokavaliolla ja erilaisilla puhdistuskuureilla ja jonkin verran lääkkeilläkin. Pakko mainita tähän väliin että oon näin kesäisen painokampanjan viimeisellä viikolla päässyt asettamaani tavoitteeseen ja oon normaalipainoinen taas. Kolme vuotta sitten näytti siltä (ja tilanne olikin se) että en laihdu vaikka tekisin mitä. Tai laihduin, jos söin todella todella vähän mutta paino tuli aina heti takaisin, ja painoindeksi pyöri jossain kolmenkymmenen tuolla puolen (en tiedä tarkemmin, koska en halunnut tietää tarkemmin). Voitte uskoa, että olen tosi iloinen ja kiitollinen tästä kehityksestä. Mulla on edelleen hidas metabolia (?) ja taipumusta lihoa mutta nyt mulla on sentään myös edellytykset hoikistua silloin kun jaksan valita terveydelleni hyviä asioita ja huolehtia itsestäni. Huimia juttuja, tiedättekös.
Korostan vielä: En tarkoita nyt missään nimessä sanoa, että ylipaino johtuisi omista huonoista valinnoista. Uskon että se liittyy elimistön tasapainoon ja terveydentilaan kokonaisuutena. Uskon että noihin asioihin voi vaikuttaa, mutta se vaatii aikaa, tahtoa, tiedonjanoa ja paljon hyvää onnea.
Itsekin tykkäsin joskus tehdä sellaista marja"rahkaa", johon tulee kermaa, turkkilaista jugurttia, marjoja ja just steviaa. Se on tosi hyvää ja kieltämättä huomattavasti parempi ratkaisu mskeanhimoon kuin moni muu. Nykyisin syön sitä kyllä tosi harvoin, koska oon huomannut ettei mun maha kestä maitotuotteita kovin hyvin. Tulee turvotusta ja limaa kurkkuun. Jostain syystä mun on myös helpompi syödä liikaa maitotuotteita kuin muita ruoka-aineita. Tosin sama pätee gluteeniviljoihinkin. Jännää on muuten se ettei ulkomaiset maitotuotteet aiheuta oireita samalla tavalla kuin kotimaiset. En tiedä mistä se johtuu.
Tää on nyt tällaista itsekeskeistä tajunnanvirtaa ja höpöttelyä. Älkää pitäkö pahana.