Moi, pian 19 kesää elänyt endorfiiniaddikti ilmoittautuu! Liikuntafilosofiani kaikessa yksinkertaisuudessaan on, ettei ilman liikuntaa olisi elämää. Pahin painajaiseni olisi tilanne, jossa en voisi käyttää kroppaani ja harrastaa sitä mitä haluan - juosta, tanssia, heilutella rautatankoja, pyöräillä, joogata, kiusata crosstraineria tai edes samoilla päämäärättömästi metsäpoluilla. Uudet lajit, vanhat lajit, rauhalliset lajit, treenaus verenmaku suussa...Kaikki kelpaa! Jo kahden päivän tauko liikunnasta tekee minusta hermostuneen ja räjähdysherkän, pidempien pakkotaukojen aikana ei kannata enää lähestyä. Kaikesta muusta saatan pakon edessä vähän luistella, mutta treenata jaksaa aina. Joskus tosin menee ylikin, sen voin (pitkin hampain) myöntää.
Päiväkirjan aloitukseksi alkuviikon liikunnat, jotka ovat aika normisettiä normiviikolla. Olipa taas lause.
Maanantai - 1 h 45 min pyöräilyä (keskisyke 140)
Tiistai - Tunnin juoksulenkki (keskisyke 142) - Saleilu 1 h 15 min (vatsa, selkä, jalat + hetki crossarilla) - 30 min pyöräily
Keskiviikko - Tunti kuntonyrkkeilyä (tekniikkaa, säkin hakkaamista, vähän lihaskuntoa) - Bodybalance - 25 min spinningpyöräilyä (keskisyke 142) - Hyötyliikuntana 30 min pyöräilyä sinne tänne
Tänään oli päivällä ihan tajuttoman nuutunut ja masentunut olo, mutta päätin kuitenkin tempaista balanceen ja spinnailemaan. Nyt tuntuukin sitten siltä että voisi juosta maratonin. Tai ainakin puolikkaan.
|