Olen just saanut Staying Powerin (Eadesien VHH-ylläpitokirjan) ja kolisee ihan täysillä
Puhuvat tosi järkevästi, lämpimästi ja käytännönläheisesti eri ihmisten hiilarirajoista ja karppaustavoista ja siitä miten huimasti ihmisten hiilarinsietokyvyt voivatkaan vaihdella. Puhuvat ei-koskaan-niin-hiilariherkistä ja normaalipainoisista tyypeistä jotka liikkuvat paljon ja pärjäävät sadalla grammalla päivässä ja sitten pahemmin insuliiniresistenteistä jotka eivät voi mennä yli 40-50 gramman ylläpidollakaan, ja miten ihmisten kannattaa toimia näissä tapauksissa. Käänsin yhden hyvän pätkän omaan päikkyyni, joten pastetanpa tännekin. Käännös on aika nopea ja vähän kömpelö kun nopeasti sen sutaisin, mutta perusideat tulevat varmaankin selviksi.
Lainaa:
"Korjaava dieetti (corrective dieting) on tavallaan keinotekoinen elinympäristö. Monet ajattelevat sitä eräänlaisina ruokavaliokäsirautoina joita pidetään tietyn aikaa kun yritetään saavuttaa joku tietty päämäärä, usein tiettyä tapahtumaa--häitä, suku-tai luokkakokousta tai jotain muuta tärkeää sosiaalista tapahtumaa varten. Ja tämä on ihan ok. On mielestämme ihan hyvä juttu jos sinulla on joku tietty päämäärä joka auttaa sinua pitämään terveydestäsi huolta. Mutta ylläpito on elinikäinen projekti, ja se ei voi perustua keinotekoisuuteen. Ylläpitostrategiasi tulee olla todellinen ja sidoksissa elettyyn elämääsi, mikä tarkoittaa joskus sitä että sovitat ylläpitosi elämääsi tai joskus sitä että sovitat elämäsi ylläpitoosi, muuttaen ajattelutapaasi syvällisesti ja pysyvästi. Usein tarvitset kumpaakin lähestymistapaa.
Vuosien aikana potilaamme ovat näyttäneet meille erilaisia tapoja ylläpitää tasapainoaan. Jotkut kontrolloivat hiilihydraattimääriään tarkasti joka aterian ja joka välipalan suhteen, joka ikinen päivä, ympärivuotisesti. Nämä ihmiset tunnistavat itsessään kontrolloinnin tarpeen ja tuntevat pitemmällä tähtäimellä olonsa paremmaksi kun pidättäytyvät tietyn, tarkasti määritellyn hiilihydraattirajan sisällä. Tämä toimintatapa tuntuu toimivan hyvin ihmisille jotka ovat erittäin hiilihydraattiherkkiä tai jotka uskovat sortuvansa hiilihydraattimässäilyn putkeen jos he lipsuvat.
Toiset potilaamme taas valitsevat suhteellisen vapaan viikonloppusuunnitelman. Nämä ylläpitäjät seuraavat ylläpitotasonsa hiilihydraattimääriä tai peräti korjaustasonsa (suom. huom. laihdutus/terveydenhoitotasonsa) hiilihydraattimääriä arkisin ja syövät oikeastaan mitä haluavat viikonloppuisin. Mielestämme tämä metodi, vaikka sillä on etunsa jatkuvan palkitsevuuden suhteen, toimii vain suhteellisen aktiivisilla ihmisillä jotka eivät ole koskaan olleet erityisen hiilihydraattiherkkiä. Tämä myös vaatii sitä että kiipeät joka maanantai-aamuna takaisin VHH-junaan.
Menneisyydessä osa potilaistamme lähestyi ylläpitoa myös hieman erilaisella tavalla: sen sijaan että he olisivat syöneet ylläpitotasonsa verran hiilihydraatteja oman aineenvaihduntansa sietokyvyn rajoissa, he rajoittivat hiilihydraattejaan hieman enemmän ja pysyivät siirtymävaiheensa (laihdutustason ja ylläpitotason välissä) hiilihydraattimäärillä ja söivät hieman enemmän proteiinia ja rasvaa. Ja kerran kuukaudessa, etukäteen valittuna päivänä he nauttivat isoimman, äklömakeimman, herkullisimman jälkiruoan mitä kuvitella saattaa. He kutsuivat itseään "Kuukauden Jälkiruoka-klubiksi".
Vaikka tämä järjestelmä sopi hyvin klubilaisille, se ei välttämättä toimi hyvin muille. On päivänselvää että säännöllisellä ja etukäteen suunnitellulla hiilariheilastelulla tai hiilarilomalla, joksi sitä aikanaan jo kutsuimme, on psykologiset etunsa. Valitettavasti sillä on kuitenkin aineenvaihdunnalliset vaikutuksensa. Useimille ihmisille tämä tarkoittaa jonkinasteista aineenvaihdunnallista krapulaa--pari kiloa nesteturvotusta ja kiristäviä sormuksia muutaman päivän ajan, mutta joka on helppo korjata VHH-kurinpalautuksella. Kuitenkin toisille, huomattavasti sokeriherkemmille ihmisille moinen hekumallisuus ajaisi heidät loputtomaan hiilihydraattikierteeseen.
Tunne itsesi. Jos tiedät että yksi äklömakea jälkiruoka johtaa toiseen tai kolmanteen tai useampaan, älä yritä ylläpitotyyliä joka petaa tämänkaltaisia epäonnistumisia. Äläkä kuvittele että painonlaskusi tai verenpaineesi normalisoituminen tarkoittaa sitä että sinuun olisi istutettu kokonaan uusi aineenvaihdunta. Jos synnynnäinen taipumuksesi insuliiniresistenssiin on aikaisemin johtanut painonnousuun, korkeaan verenpaineeseen tai hälyttävän korkeisiin laboratorio-arvoihin, tuo taipumus ei ole kadonnut mihininkään.
Kun astut (ihanteellisesti loppuelämäsi ajaksi) ylläpitovaiheeseen, on hyvä myöskin tutkiskella niitä jokapäiväisen elämäsi osa-alueita jotka mahdollisesti häiritsevät terveytesi ja/tai painosi ylläpitoa. Löydätkö ongelmakohtia, tapoja tai peräti ystäviä ja tuttuja jotka ovat sabotoineet hyviä aikeitasi? Jos pystyt tunnistamaan nämä ongelmat, sinulla on hyvät mahdollisuudet myös ratkaista ne. Oletetaanpa vaikka että olet omaksunut tavan käydä työmatkallasi kahvilassa ja napata sieltä jättisuuren valkosuklaamokkakahvin--600 kalorin paukun jossa on luoja ties kuinka paljon hiilihydraatteja. Jollei päiväsi koostu intensiivisestä, rankasta juoksemisesta useiden tuntien ajan, on todennäköistä ettet pysty kuluttamaan tätä paukkua etkä loppupelissä voi estää painonnousua tai veriarvojesi huonontumista. On erilaisia tapoja välttää tämä ylläpidon tuhoaja: 1) mene töihin toista reittiä joka ei vie sinua kahvilan ohitse 2) mene samaa reittiä, käy kahvilassa mutta osta teetä tai kofeiiniton Americano, tai 3) nauti vähän järkevämmän kokoinen, pienempi valkosuklaamokka vain joka toinen tiistai. Vain sinä pystyt määrittelemään mikä näistä vaihtoehdoista sopisi itsellesi parhaiten.
Ylläpito on tasapainottelua. Siihen kuuluu päivittäisiä pikku uhrauksia ja voitonjuhlia, lipsumisia silloin tällöin, ja näiden jälkeen palautumista ja tilanteen tasaantumista. Kun ajattelet tätä tasapainotteluna, se tulee auttamaan huomattavasti; tulet onnistumaan ylläpidossa kunhan tarkkailet itseäsi ja tilannettasi rehellisin silmin. Aseta painollesi ja veriarvoillesi ylärajat; vaikkapa niin ettet anna painosi nousta yli viittä kiloa tai anna laboratorio-arvojesi (verensokeri, kolesteroli, triglyseridit, insuliini, verenpaine) mennä enemmän kuin kahdesti normaaliarvojen ylärajalle tai yläpuolelle perättäisissä mittauksissa."
Pistän tänne lisää tiedonjyväsiä sitä mukaa kun niitä tuosta kirjasta tipahtelee. Jo ensimmäisten neljän luvun perusteella voin suositella todella lämpimästi.