Kiitos hyvin muotoillusta kommentistasi, Mohmelo.
Mohmelo kirjoitti:
Tosin se mitä Valtsu ei (omakohtaisen kokemuksen puutteen vuoksi) ymmärrä on se, että niin Heikkilä kuin Heikkilän puolustajatkin ovat vuosikymmeniä kärsineet erilaisista vaivoista mitkä ovat korjaantuneet viralliserheellisestä ruokavaliosta luopumalla; se ei herätä kuin halveksuntaa VT-väkeä kohtaan ketkä järjestäen vähättelevät parantuneiden kokemuksia ja tuputtavat juuri sitä mikä niitä vaivoja aiheuttaa. Toki Fogelholm ja kumppanit ansaitsevat juuri niin paljon paskaa niskaan kuin saavat ja juuri niin jyrkin sanankääntein kuin mahdollista; esimerkiksi täysjyväviljan terveelliseksi väittäminen nykytiedon valossa on joko a) tietämättömyyttä b) valheellista
Tämä on aika usein esille nouseva keskustelun aihe.
Keskityn kritiikissäni yksittäisiin väittämiin sen vuoksi, että niitä on suhteellisen helppoa käsitellä. On helpompi tarkastella suppeaa väittämää "tämän tutkimuksen mukaan A aiheuttaa B:n" kuin laajaa väittämää "asia C on haitaksi terveydelle".
Toisaalta tämä menettely tekee omasta kritiikistäni puutteellisen. Jos en tarkastele myös hyvin kattavasti Heikkilän kirjoituksessa esillä olevia asiakokonaisuuksia kuten viljat/rasvat/sokeri/kolesteroli/VHH/lääkkeet, niin lukija ei tiedä kritiikkini lukemisen jälkeen tavallaan mitään muuta kuin sen, että Heikkilän kerronnassa on mukana väärintulkintoja. Lukijaa kuitenkin saattaa kiinnostaa enemmän kokonaiskuva kuin esille nostamani suuri joukko yksityiskohtia.
Sama homma koskee myös tuota toteamustasi, että esimerkiksi Fogelholmia pitäisi kritisoida. Yksittäisten väittämien kritisointi on vaikeaa, sillä hän ei tee paljoa samanlaisia asiavirheitä kuin Heikkilä. Jos jotakin kritisoisin vaikka Fogelholmissa ja hänen vilja- tai rasvanäkemyksissä, niin ehkä tutkimusten tulkintaa. Tässä taas pitäisi ottaa kantaan moniin aika haastaviin tutkimusmenetelmiä koskeviin teemoihin kuten esimerkiksi etenevien väestötutkimusten luotettavuuteen.
Voisihan sitä toki yksinkertaisesti ajatella, että väestön sairastuminen nykyaikana johtuisi nimenomaan nykyisistä ravitsemussuosituksista, koska molemmat ovat tapahtuneet tavallaan yhtäaikaisesti. Meillä on kuitenkin myös vaihtoehtoselityksiä kuten vaikka Pertti Mustajoen esille nostama
ruokaympäristön muutos, joka ilmiönä ei olisi suoraan ravitsemussuositusten syytä. Toki jos Mustajoki on oikeassa, niin silloin on tietysti tapahtunut se virhe, ettei ravitsemussuosituksissa ole otettu jyrkemmin ja laajemmin kantaa tähän aiheeseen, vaikkapa kannustamalla ihmisiä jyrkästi välttämään ainakin varmuuden vuoksi moderneja ruokia, leivonnaisia ja muuta sellaista. (Kananmuniakin on rajoitettu ravitsemussuosituksissa ilmeisesti osittain varmuuden varalta - ehkä samalla innolla olisi pitänyt varoittaa myös pullasta, nuudeleista, jäätelöstä, mehujuomista, buffet-aterioista ja kalapuikoista?)
Mohmelo kirjoitti:
Mitä sitten tulee taas termistön käyttöön, niin sehän riippuu ihan siitä, että mikä kohdeyleisö on; jos puhutaan täysin maallikoista, viesti menee parhaiten perille karkeilla yksinkertaistuksilla
Tämä on kyllä ikävä seikka. Nykyajassa yksinkertaisten yleistyksien lisäksi harrastetaan myös paljon liioittelua/klikkibaittausta, jossa sanoma voi myös muuttua ihan virheelliseen suuntaan. Myös suuret uutismediat sortuvat tähän, ja mielestäni välillä myös ravitsemustieteen asiantuntijat.
Mohmelo kirjoitti:
Heikkilä kuitenkin vaikuttaa "vanhan kansan" lääkäriltä, kenelle potilaan vointi kertoo hoidon onnistumisesta, eikä "käypähoitolääkäriltä", kenelle hoidon onnistumisesta kertoo veriarvojen tai markkereiden paraneminen, potilaan vointi sikseen.
Kirjoituksessani rajaan aihetta siten, että tarkastelen Heikkilää vain terveysvaikuttajana, ja tarkastelen vain hänen julkisia kannanottojaan (kirjat, blogiartikkelit). Hän voi olla tavallaan lääkärinä ihan eri tasoa kuin julkisena terveyskirjoittajana, mutta hänen lääkärintyötään en pysty mitenkään tarkastelemaan lukemalla hänen kirjoituksiaan.
Toki Heikkilä tuo myös omia potilaskokemuksiaan esille kirjoissaan, mutta minun täytyy ne ottaa pääosin kuriositeetteina, sillä minulla ei ole mahdollisuutta tarkastella asiaa mitenkään pätevästi.
Maininnassasi on kyllä tuo hyvä pointti, että lääkärin työssä tietynlainen kokonaisvaltainen ihmisen ymmärtäminen on tärkeää, ja jos katsotaan ainoastaan suositusten mukaisia diagnosointikriteereitä ja hoitokeinoja, silloin saatetaan saavuttaa huonompi hoitotulos kuin räätälöimällä potilaalle kokonaisvaltainen hoitostrategia. Tunnen erään lääkärin joka ottaa tarkasti huomioon potilaan elintavat ja elämäntilanteen, ja kokee saavuttavansa usein erityisen hyviä hoitotuloksia kokonaisvaltaisen lähestymistapansa ansiosta.