Eipä meistä kellään ole tietenkään muuta kuin oma rajoittunut havaintoaines. Voimme näitä omia havaintoja verrata ja havaita niissä eroja, eipä muuta. Mihinkään virallisiin tilastointeihin en usko, kaikenmaailman kyselytutkimuksissa itsensä saattaa ilmoittaa karppaajaksi kuka vain leivänpurija. Siihen suuntaan viittaa ainakin Laatikaisen siteeraama tutkimus, jossa lähes kaikki karppausryhmän jäsenet olivat siirtyneet/lipsuneet hh 30, jopa 40 E% -ruokavalioon. Itse en tajua, miten voi "lipsua" 40 energiaprosenttiin, ellei karppaus ole alunperinkin ollut karppileipäkarppausta, protaamista tai juttaamista - siis jotain muuta kuin oikeaa karppausta. No, Laatikainen pääsi omahyväiseen sävyyn toteamaan, että karppauksen pitkäaikaisvaikutuksia ei edes tarvitse tutkia, sillä juuri kukaan ei kykene pitkään karppaamaan. Aineiston tällaisiin tutkimuksiin Laatikaisen hengenheimolaiset ovat oletettavasti saaneet näistä trendikarppaajista.
Laatikainen: "Tämä tulisi huomioida myös arvioitaessa vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksia, huolen tiukan hiilihydraattirajoituksen vaikutuksista terveyteen pitkällä aikavälillä voi melkeinpä unohtaa. Vain aniharvat pystyvät sen toteuttamaan pitkällä aikavälillä."
http://www.pronutritionist.net/yhteenveto-vahahiilihydraattisesta-ruokavaliosta/Omassa työyhteisössäni ainakin julkisesti karppaavia on itseni lisäksi tasan yksi, siis noin sadan hengen porukasta. En ole koskaan nähnyt hänen syövän mitään kunnolla karppia, vaan pupusalaatteja vetelee. Yksi on kiinnostunut, mutta sortuu käytännössä päivittäin syömään sitä pullaa kahvipöydässä. Kavereista: yksi sanoo karppaavansa, mutta juuri vähän aikaa sitten valitteli, että kiireen takia mennyt leipien syömiseksi. Sanoin, että jätä leivistä ne leivät pois, syö voi, juusto, kurkunpalat, salaatinlehti ja metwursti, ja hän nyökytteli ja mutisi jotain epämääräistä. Tämä sama henkilö myös valuttaa pekoneista rasvat pois. Ei ihme, jos on vaikea "karpata". Äitinikin on vähän yritellyt karpata, mutta selkeä tahto puuttuu -sellainen, että sanoisi isälleni, että nyt hän karppaa ja pulinat pois.
Oman ajattelun ja totuttujen kuvioiden muuttaminen on vaikeaa. Itsekin olen karpannut väärin, kun olen viimeiset kaksi vuotta syönyt ihan liikaa proteiinia - ongelmat alkoivat, kun aloitin saliharjoittelun, ja tarvitsin enemmän energiaa (myös proteiinia) kuin aiemmin. Viime keväänä rupesi minullakin lipsumaan, ei nyt sentään leipiin, mutta kun mieheni teki kiireitteni vuoksi kaikki ruoat, en aina jaksanut huolehtia rasvalisistä vaan söin mitä eteen sain, ja piilohiilaritkin lähtivät nousemaan tomaattisoossien ja vastaavien muodossa. "Eihän tässä ole kuin 20 g hh" -mantelimarjapatukatkin alkoivat mennä lähes päivittäin kitusiin, kun oli niin kiire. Nyt kesällä ryhdistäydyn ja jo valmiiksi mielikuvaharjoittelen niitä kiiretilanteita varten, että kuinka priorisoin ruoanlaiton kaiken muun edelle.
En tunne yhtään tosikarppia elävästä elämästä. Mutta kuten sanottua, kukin meistä tietää vain omat piirinsä, eikä se ole mitään tieteellistä tietoa.