Tänään ainakin itseä vaivaa muut ihmiset. Työkaveri alkoi laihdutuskuurille. Viimeksi sama rumba on käyty läpi kaksi vuotta sitten ja taas mennään. Kun kommentoin eikö se ruokavalio pitäisi olla sellainen, että ei tarvi kokoajan laihduttaa, oli vastaus tästä alkaa uusi elämä. Ruisleipää, benecolia, rasvatonta maitoa, juoksevaa floraa ruoanlaitossa jne. "Miksi ei voita?" "Ei mitään kovin rasvoja, ne on pahoja". Tätä jatkui sitten joku aikaa. Lopputulema oli, että kommentoin, että ei se vaan tule onnistumaan tai jos onnistuu olemme parin vuoden päästä tässä samassa tilanteessa. Huoh.....

no mutta jokainen vähänkin asioihin perehtynyt karppihan tietää, että kaikki muutos ruokavaliossa on suolistolle pahasta ja mahdollisimman yksipuolinen ravinto hyvästä, koska ihminen on huono sopeutuja.

no mutta jokainen vähänkin asioihin perehtynyt karppihan tietää, että kaikki muutos ruokavaliossa on suolistolle pahasta ja mahdollisimman yksipuolinen ravinto hyvästä, koska ihminen on huono sopeutuja.

Wink, esimerkiksi kananmuna ei ole yksipuolista ravintoa, sisältää kaikenlaista. Enemmän kuin kaurapuuro hillosilmällä. Lähdetäänkö tästä etiäpäin? Taas.

lis. Korjaan; Kananmuna sisältää kaikenlaista hyödyllistä ihmiskehon tarpeisiin, kun taas kaurapuuro hillosilmällä sisältää kaikenlaista vähemmän hyödyllistä. Summa summarum...

kannattaa siis rakentaa ruokavalio pelkistä munista, niin ruokavalio on monipuolisesti yksipuolinen ja antaa näin onnen avaimet. joskin tuohonkin ruokavalioon joutuu suolistoa opettamaan kovalla kädellä lapsesta lähtien, koska se on parhaiten sopeutunut äidinmaitoon ja ihminen on huono sopeutuja.

She, olet oikeassa, mutta minä kilpailevana ihmisenä koen melkeen velvollisuudekseni koittaa kääntää muita samalle kannalle mun kanssa

Enkä kyllä näe siinä mitään väärää?

Ja muuten, tämän elämän tarkoitus ei ole kilpailu eikä mielestäni kuulukaan olla. Sanoit että mitään ei elämässä saa jos ei kilpaile. Minä puolestani sanoisin että jos pitää väkisin vääntää ja kilpailla jostain (todennäköisesti siitä tippaakaan nauttimatta) niin on kyllä aivan väärillä raiteilla. Haluaisin ainakin uskoa että sitten kun löytää sen "oman jutun" niin sen suhteen ei tarvitse tapella, vääntää eikä kilpailla. Siitä voi vaan nauttia. Tämä maa on täynnä itsemurhia, loppuunpalamisia, työkyvyttömyyseläkkeelle kolmekymppisinä jääviä ihmisiä juurikin sen kilpailun takia. Aina pitäisi olla paras, menestyksekäs, tienata pirusti rahaa. Se että lapsille opetetaan että koko elämä on yhtä kilpailua... hohhoijaa.

Sanoit että mitään ei elämässä saa jos ei kilpaile. Minä puolestani sanoisin että jos pitää väkisin vääntää ja kilpailla jostain (todennäköisesti siitä tippaakaan nauttimatta) niin on kyllä aivan väärillä raiteilla. Haluaisin ainakin uskoa että sitten kun löytää sen "oman jutun" niin sen suhteen ei tarvitse tapella, vääntää eikä kilpailla. Siitä voi vaan nauttia.

Elämässä nyt vaan on tilanteita, joissa ihmisiä pistetään paremmuusjärjestykseen. Olisi aika karua sanoa esim. pääsykokeissa epäonnistuneelle, että se ei varmaan ollut hänen "juttunsa", koska ei mennyt kivasti itsestään omalla painolla. Tai sama koskee työnhakutilannetta. Toki tuossa pääsykoetilanteessakin auttaa, jos se valitsema aine on itselle mieleinen, mutta karu tosiasia pääsykoetilanteessa on se, että jos haluaa sisään, pitää olla parempi kuin vieressä istuvan.