Ari tarkoittaa tässä varmaan myös sitä, että voi urheilla siten, että stressihormonit ovat tapissa tai sitten niin, että liikunta vähentää stressihormoneja. Merkitsevää ei ole liikunta, vaan stressi. Huipulla urheilijat ovat kaikki jollain tapaa sairaita, joko mieleltään tai kropaltaan. Usein pitää syödä mömmöjä menestyäkseen, kuten NHL-pelaajat, saadakseen voimaa (esimerkkinä Olli Jokinen ... katsokaapa leukaa ja kasvanutta kengän kokoa).
Yhteiskunnan kannalta sohvalla löhöävä, televisiota katsova ja eineksiä vahamaisin kasvoin syövä ihminen on paras. Hän uskoo kaiken jota televisiossa hänelle kerrotaan (sallitaan kerrottavan) ja elää niin pitkään kuin elää. Voi elää huomattavasti pidempään kuin stressaavasti urheileva, joka asiassa aktiivinen naapurinsa.
Ehkäpä joku gerontologi osaisi kertoa tarkemmin mitkä tekijät johtavat kuolemaan. Onko tärkein tekijä telomeerien lyheneminen (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Telomeeri) vai apoptoosin nopeutuminen (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apoptoosi). Molempiin vaikuttaa niin stressi kuin syöty ruokakin tai ruoan aiheuttamat stressiin verrattavat tapahtumat.
Miksi sitten urheiluhullulle on turha sanoa, että sairaalloinen urheilu on tie sairauteen? Samasta syystä kuin työssä stressaavalle on turha sanoa, että ihminen stressaa (turhaan). Stressi tulee osaksi elämää, siihen tottuu, eikä ihminen voi tajuta siinä tilassa ollessaan miten syvällä suossa on.
Nykyisin kun ei ole auktoriteettejä eikä uskontoa, ihmisen on pakko ajaa seinään ja sairastua, jotta ihminen pysähtyisi asioitaan miettimään. Esimerkiksi Pekka Puska yritti olla tällainen auktoriteetti, mutta epäonnistui ainakin karppaajien osalta.