karppaus.info

Olen ollut viikon lomalla (ihanaollakotona!!!) ja seinälläkin, maalaamassa. mutta vielä enemmän huoltojoukoissa.
Sen kunniaksi pakastin alkaa olla kunnossa tulevaan satokauteen ja pihan yrtit ovat auttaneet pahimpien jämien jatkojalostuksessa.
Laittelen tänne erikseen lomakauden syömisiä, ja ennen pitkää päiväkirja lienee kronologinenkin, eli jossain vaiheessa mukaan tulevat sekä viime viikon jämäsyönnit että ensi viikon kaikesta-irrallaan-loman syönnit.

Mutta aloitetaan reteämmin, kun tarjosin päivällistä seitsemälle VHH'hon tottuneelle.

** se edellinen viikko tulee lisäyksinä tähän viestiin sitten joskus, on nyt muualla **

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tässä on eilisen päivällisen menuu, siistityssä muodossa.
Ja kyseessä oli seitsemän hengen kesätapaaminen puiden (ja maalaustelineiden) varjossa
Haluaako joku kuulla siitä sen todellisen eli pelkokerroinversion?

Alkukeitto:
- Puolalaiseen consommme-pohjaan valmistettua keväistä villiyrttikeittoa suomalaiskorpien korostuksella. Tarjottu kuumana, luomumuna-mykyn kera

Alkupalat:
- Lempeitä yrttimaustettuja broilerinmaksoja ja tuoreita herkkusieniä keisaritäytteellä; kumpikin pekonikuorissa ja avohiilihalsterissa paahdettuna juuri ennen nautintaa
- Mozzarellasalaattia kotimaisilla luumutomaateilla, yrteillä ja espanjalaismausteilla

Pääruoka:
- Avohiilihalsterissa paahdettu makkarakimara; tarjottu sokkotestinä
- Neljän yrtin pikantti kesäsalaatti balsamico-kastikkeella (suolaa, pippuria ja paprikaa lukuun ottamatta kokonaan kotimaisista aineksista)

Jälkkärinä:
- Talon jäätelö rommimarinoidulla hedelmillä, kahvi

Ja mä uhkailen kohta että mä rupeen uhkaileen että tuun kohta teille kuokkimaan jos et lopeta tuollasta nälkästen kiusaamista...




(Luojan kiitos nuo on kaikki pilattu bulkkilihalla niin ei tulis kiusausta ainakaan kun ei vatsa kestä...)

_________________
Kahvakuulalähettiläs.
(Sh)it's my life! | Sporttiteevee
Blogissa murkuloita ja satunnaisesti oikeetakin elämää.
"Tätä en olekaan koskaan yrittänyt, joten luulen, että se ihan varmasti onnistuu!" -Peppi Pitkätossu-

Onnittelut yhdeksännelle alkaneelle karppivuodelle

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Kiitos onnitteluista, tuulimumma!
Tuntuu että tänä viimeisenä vuonna on oppinut ihan hirmusti lisää, kiitos foorumin, netin ja elämänheittelyjen.
Yrittelen saada näitä yhtenäiseksi joskus ja jossain, kunhan löydän jostain taas nettiaikaa.

Olin muuten kokonaan unohtanut koko tämän lomaruokaprojektin!!! No mutta loma meni jo eikä ruoista tietoakaan paitsi että joka päivä sentään syötiin ja että tämän talon outouksia ne olivat. Sen lisäksi talos itsessään on jo isolta osalta maalattu, vaikka aika tiukoilla sateiden kanssa ottikin (etenkin kun näillä vanhanaikaisilla öljymaaleilla plutratessa jokainen pinta pitää käsitellä kolmesti), ja vaikka viikko meni länsirannikolla lomaillessa. Ainoana naisenpuolena minä olen telineiden lisäksi viihtynyt huoltojoukoissa keittiössä, jossa sielläkin meni aika enemmän rästityöhön ja sadonkorjuuseen eikä harrastekokkaukseen. Mutta ehkä sekin aika vielä tulee: puhdistetuissa pakkasissa on talvea varten odottamassa toistakymmentä kiloa mansikkaa ja joukko jänniä jämämehuja (vaikka viiniin) ja maustekaapissa odottavat kuivatut tsilit, lipstikat ja oregaanot jo syksyä.

^Ja mitenköhän karppityyliin sopivasti esikäsittelit mansikat, siis pakastamista varten? Ja miten/missä muodossa aiot niitä nauttia talven aikana? Pohdiskelen just lähteäkö poimimaan niitä pakastimeen vaiko ei..nyt on eka kerta kun lapselta on lähtenyt kutakuinkin yksi sopimaton ruoka-aine pois, ja se on just mansikka

^^ Mansikatko?
- Pilkoin ne terävällä veitsellä muutamaan siivuun kattilaan (joka tässä on vain säilytysastia)
- Annostelin palat kattilasta litran pakastepusseihin, mutta vain noin 2.5-3 desiä per pussi
- Puristin homman loputtua pusseista ilmat pihalle ja suljin pussit umpparilla
... ja asettelin lopulta kolme pussia (talouspaperin pala välissä) partaämpäriin ja siitä pakastimeen

Toisin sanoen noita pusseja on vähän vajaa viisikymmentä talvea odottamassa
Yhdestä pussista tulee hyvä annos muutaman hengen kermarahkaan jälkkäriksi tai muutaman partaäijäannoksen mausteeksi.
Joka haluaa, voi lisätä käyttövaiheessa mukaan juoksevaa hunajaa (meillä jälkikasvu haluaa)
Jos ei halua hiilareita, noita voi vaikkapa vierasjälkkäriksi makeuttaa myös stevialla tai makealla liköörillä.

Joo, mansikoista puhuin .

Kiitos vinkistä. Olen näet omalta osaltani jättänyt mansikat kokonaan syömättä karpatessa..mitä nyt parin viikon sisään oon pari kertaa muutaman napsinut jälkiruoaksi.

Äitini, ja muutama ikääntyneempi naisihminen vain tapaavat väittää, että sokeria on pakko pistää pakastemansikoihin jo säilömisvaiheessa, jotta tulos on parempi. Ehkäpä uhmaan auktoriteettejäni ja teen mallisi mukaan, jos käydään enemmänkin poimimassa .

^^ Tavallaan kumpikin kanta voi olla oikea?

- Jos tarjoaa mansikoita tavalla jonka suurin tekijä ovat ne mansikat, niin oikeasti mikään pakastejuttu ei voita tuoreita ulkonäöltään eikä maultaan. Säilöttyinä ne ovat kautta aikojen olleet täällä meillä kauneimpia kokonaisina sokerihillossa... ja 70-luvulla, Suomen siirtyessä pakastusaikaan tuota mielikuvaa lähinnä olivat kokonaisina pakastetut, runsassokeriset mansikat. Sulaneet, sokerittomat pakastemansikat olivat ja ovat ovat tylsiä sekä näöltään että maultaan, vertaapa niitä sitten tuoreisiin tai mielikuvien lettuhilloon.

- Mutta mutta... edes tuoremansikka-aikaan en enää syö enkä tarjoa mansikoita sellaisenaan. Ne käytetään partaäijään tai vielä mieluummin johonkin kermahösseliin upotettuna, tai kotijäätelössä. Silloin sen marjan itsensä ulkonäkö jää kakkoseksi, mutta maku tulee esille uusissa ulottuvuuksissa. JA maun lisäksi rasva suojaa jälkioireilta.

Viipalointi (jonka opin viisaammaltani vuosia sitten) on hellempää kuin muhennus, mutta samoin kuin muhennus tai sokerimehustus se tuo hedelmänpalojen ympärille nestettä. Ja tuo nesteen sisällä pakastaminen on hyvä suoja pakastuksen suurinta ongelmaa (eli pinnan kuivumista ja sitä kautta laadun heikkenemistä) vastaan. Se tosin on aika hidasta - mutta haittaako tuo, jos niitä käytetäänkin vain parin desin annoksina kerrallaan, ja jos silloin tuo pari desiä riittää koko pöytäkunnalle?

Nyt kun tähän säilöntähommaan itsekin innostuin, niin mitä mieltä olet siitä että tekis valmiiks kunkkuhilloa, niinkuin poikani sitä nimittää eli mansikkaa, mustikkaa ja vattua sekaisin samassa pakastepussissa. Alkaako jotkut hapot tappelee keskenään vai säilyykö talven yli? Ja kaikki siis kokonaisina. Tai mansikat vois vaikka halkaista kun ne kuitenkin on niin isoja. Tähän asti oon käyttäny pakkasmarjan pusseja...tänä syksynä vaan olis aikaa temmeltää metsässä.

_________________
Cats are carnivores.

Minäkin olen viipaloinut mansikat jo pitkän aikaa, sillä on ratkaistu myös tilankäyttöongelmaa. Viipaloitu mansikka menee pienempään tilaan kuin kokonaiset pallukat.Tosin en ihan joka vuosi mansikoita pakkaseen laita. Muutakin marjaa on niin julmetusti ja meidän väki ei ole kovasti mansikka-intoista. Tuoreena kyllä syödään jonkun verran. Tytär tuli äsken puutarhasta ja toi ensimmäisen ison, punaisen puutarhavatun maistiaisiksi, täytyy tänään lähteä tuonne raiskion reunalle , metsäpolulle katsomaan joko olisivat villivadelmatkin kypsiä. Kermaa ja partaäijää on jääkaapissa, joten ainekset kesäpäivän herkkuhetkiin ovat pian kasassa. Tänään saankin syödä mitä itse haluan, ukko ja tytär lähtevät appiukon iloksi. Hyviä marjastus ja sienestys ilmoja vaan kaikille!

_________________
viewtopic.php?f=11&t=25856

viewtopic.php?f=11&t=62947&start=1485


Fac ut vivas.

Hailille:
Jos saat niitä samaan aikaan säilöttäväksi asti niin mikä ettei?
Ja varsinkin tänä vuonna mansikkasato on niin myöhässä, että tuo voisi hyvinkin onnistua.

Eikä aikakaan ole välttämättä este sekoituksille. Kauan sitten kun harrastin mehuntekoa (silloin vielä) hyvin nuorelle jälkikasvulle, tapasin pakastaa raparperiä ja sitten tehdä siitä maijalla mehua mansikka-aikaan, ja se oli tosi hyvää! Ihan kuten vattu-viinimarjamehutkin. Puhumattakaan konjamiinisäilykkeestä nimeltään tuttifrutti, vanhasta Kotiruokaa-kirjasta