Joulusta selvitty. Arvatkaapa vaan tuliko pidettyä kiinni tuosta 20/4 tahdista? No ei, yllättäen. Ja hiilareitakin tuli syötyä ihan liikaa. Suklaata meni aivan liikaa, mutten edes koskenut joulusuklaalevyyni, jonka välttämättä jouluksi vaadin. Tuo levy oli siis 70 % suklaata. Mitä vielä, konvehteja ihan älyttömästi tuli vaan ahmittua.
Jos jotain postiviista tuosta joulusta haluaa hakea niin aamiaiset (aattoa lukuunottamatta) ja pääruuat söin melko karpisti. Maistoin perunalaatikkoa ja totesin, ettei se maistu miltään. Sen sijaan löysin lanttulaatikon, joka oli melko karppia (hieman siirappia ja vähän ruisleseitä, kun en saanut äitiäni niistä luopumaan). Äitini ajatteli minua sen verran, että päätti käyttää rosolliin perunan sijasta palsternakkaa. En erityistä eroa huomannut. Muuten meillä pöydän antimetkin ovat melko karppeja, kun vain jättää perunan ja laatikot pois (lähinnä peruna ja porkkana).
Näin sitten kaupassa ennen joulua viime kesäisen "pomoni". Hän siinä kyseli kuulumiset ja itselleen tyypilliseen tapaan totesi "Sinä olla lihonut tosi paljon"
Että kiitosta vaan. Oikeaanhan hän osui, muttei se silti tuntunut kivalta. Eikä hän varmasti tarkoittanut sitä mitenkään pahalla, tapaa vaan sanoa asiat suoraan.
No joulun jälkeen palailin ruotuun eilen aloittamalla paaston klo 16. Ilta meni yllättävän helposti, mutta tänään on ollut älytön nälkä koko ajan. Teetä on uponnut ainakin 4 litraa ja siltikin on ollut nälkäinen olo. Pahaa hiilarikrapulaa ei vielä ole tullut - toivottavasti ei tulekaan.
Niin ja vaaka näytti tänään aamulla +800g, mikä on paljon vähemmän kuin oletin, mutta toisaalta kertoo korutonta tarinaa joulun mässäilyistä. No eipä siinä sitten muuta, kuin otetaan tuosta kasa motivaatiota ja painetaan "apinan raivolla" pätkien. Tänään vaan huomasin, kun aloitin syömään, koin huonoa omaatuntoa kaikesta, mitä suuhuni laitan. Siis lähinnä ajatuksella, että "olis parempi olla syömättä mitään". Pitääpä siis tarkkailla omia ajatuksiaan, jottei syömishäiriö iske takavasemmalta (ei olisi ensimmäinen kerta).