karppaus.info

Jos vähemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio osoittautuu tehokkaammaksi tavaksi laihtua ja ehkäistä kakkostyypin diabetesta kuin runsashiilihydraattinen ruokavalio, nykyisiä ravintosuosituksia saatetaan muuttaa, professori sanoo.

"Se voisi johtaa siihen, että hiilihydraattien suositeltu alaraja putoaisi 40 prosenttiin ja yläraja 50:een. Vastaavasti proteiinisuosituksen ylärajaa nostettaisiin. Tämä on kuitenkin toistaiseksi vasta arvailua, kun tutkimuksen tuloksia ei tiedetä."

On vastenmielistä lukea tällaisista ravitsemus"asiantuntijoiden" tutkimussuunnitelmista samaan aikaan tietäen, miten voimakas hoitovaikutus eri diabetes-tyyppeihin on juuri yksilöllisesti oikein valitulla dieettihoidolla. Tällaisilla "tutkimuksilla" menetetään vain aikaa dieettiperusteisen tehokkaan hoitomuodon edistämisessä.
Hh-rajoitus ei vaikuta pelkästään diabetekseen. Se vaikuttaa koko metabolisen oireyhtymän (MetS) päätetapahtumien kirjavuuteen eikä vähiten dyslipidemiaan / sepelvaltimotautiin.

Ensimmäinen ryhmä syö tavallista enemmän proteiinia (25 prosenttia energiansaannista) ja hieman tavallista vähemmän hiilihydraatteja (45 prosenttia). Tässä ruokavaliossa on niukasti sellaisia hiilihydraatteja, jotka nostavat nopeasti verensokeria.

Toisessa ryhmässä ruokavalio sisältää vähemmän proteiinia (15 prosenttia) ja enemmän hiilihydraatteja (55 prosenttia). Tämä ryhmä ei kiinnitä erityistä huomiota hiilihydraattien imeytymisnopeuteen, mutta pyrkii kuitenkin välttämään runsasta sokerin ja vaalean viljan käyttöä.

Niin, mitähän tuossa on verrokkina? Vaalea leipä vastaan täysjyvä, joilla on käytännössä sama GI?
Miten peruna? Ja mihin verrattuna?
Vai onko tuossa fruktoosidieetti vastaan vastaan glukoosi tms?

45E% verran hiilareita päivässä ei saa kasaan millään muilla oikeasti hitailla hiilareilla kuin fruktoosilla.
Eikä se kuullosta ollenkaan järkevältä ajatukselta. Pikemminkin päinvastoin.

Vai olisko niin, että Ruotsissa halutaan vain seurata tilannetta, jossa potilas valitsee ketodietin. Niin parempi ottaa testejä, jos makrrerit menee huonompaan suuntaan. Kumma muuten että kyselytutkimukset ovat silloin o.k. kun antavat oikeita tuloksia ja silloin pahasta kun antavat vääriä tuloksia.

Muuten halutaanko tällä uudella tutkimuksella todistella,kuinka hyvin hiilihydraatit sopivat diabeteksen ehkäisyys proteiinin sijaan? Eikö 150 grammaa(E40%) ole edelleen liikaa insuliiniresistentille ja rasvamaksaiselle suomalaiselle,joita on noin puolet kansasta?

Jos vähemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio osoittautuu tehokkaammaksi tavaksi laihtua ja ehkäistä kakkostyypin diabetesta kuin runsashiilihydraattinen ruokavalio, nykyisiä ravintosuosituksia saatetaan muuttaa, professori sanoo
http://www.hs.fi/ruoka/a1441938199839

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä ruokavalion proteiinin ja hiilihydraattien suhteellista osuutta tärkeämpää lienee muu terveellisyys ja painonhallinta, osoittaa uusi kansainvälinen tutkimus.

PREVIEW-intervention päätulokset on juuri julkaistu. Niukkaenerginen laihdutusjakso yhdistettynä elintapaohjaukseen osoittautui pienen sairastuneiden määrän perusteella tehokkaaksi tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä, vaikka tutkimuksen ruokavalio- ja liikuntatavoitteiden ylläpitäminen kolmen vuoden ajan olikin haastavaa. Tulokset korostavat 5—10 % painon pudotuksen merkitystä henkilöillä, joiden painoindeksi on yli 30 ja riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kohonnut.

Laihdutuksen jälkeen suositellaan riittävää liikuntaa (>75 min raskaalla tai >150 min kohtuullisella kuormituksella viikossa) ja terveellistä ruokavaliota. Jälkimmäisessä proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan suhteellista osuutta tärkeämpää lienee muu terveellisyys. Tämä tarkoittaa esimerkiksi suurta vihannesten, hedelmien ja marjojen käyttöä, riittävää täysjyväviljan käyttöä kuidun saannin takaamiseksi sekä vähärasvaisten maitotuotteiden ja öljyjen käyttöä. Erityisen tärkeää on myös energiatasapainon säilyttäminen eli painonhallinta.
---
Testissä kaksi proteiini- ja hiilihydraattimäärältään erilaista ruokavaliota

Painonhallintajakson ajaksi osallistujat satunnaistettiin noudattamaan kahta proteiini- ja hiilihydraattimäärältään erilaista ruokavaliota ja kahta rasitustasoiltaan erilaista liikuntaohjelmaa. Runsasproteiinisessa ruokavaliossa tavoitteena oli 25 E% proteiinia, 45 E% hiilihydraattia sekä matala GI (<50). Vertailuruokavaliossa tavoitteena oli 15 E% proteiinia, 55 E% hiilihydraattia sekä tavanomainen GI (>56). Molemmissa ruokavalioissa rasvan määräksi tavoiteltiin 30 E% ja elintarvikevalinnat ohjattiin tekemään mahdollisimman terveellisinä. Liikuntaohjelmien viikoittaiset tavoitteet olivat >75 min raskaan tai >150 min kohtuullisen kuormituksen liikuntaa.

Ruokavalioryhmien välillä ei eroa sairastuvuudessa tyypin 2 diabetekseen

Tyypin 2 diabetekseen sairastui kolmen vuoden seurannan aikana noin 3 % osallistujista, eikä sairastuneiden määrässä ollut eroa ruokavalioryhmien välillä. Ruokavalioiden toteutumista seurattiin tutkimuskäyntien yhteydessä täytetyillä ruokapäiväkirjoilla ja proteiinin saantia lisäksi vuorokausivirtsan typpianalyysien perusteella. Ruokavalioryhmien välillä oli eroa proteiinin saannissa tutkimuksen alkuvaiheessa, mutta ero jäi tavoiteltua pienemmäksi ja hävisi kahden vuoden seurannan kohdalla.

Eroa tyypin 2 diabetekseen sairastuvuudessa ei havaittu myöskään liikuntaohjelmien välillä, ja niissäkin intervention tavoitteet jäivät toteutumatta, sillä liikemittareilla mitattuna ryhmien liikunnan tehossa ei ollut juurikaan eroa. Ongelmat ruokavalio- ja liikuntatavoitteiden toteuttamisessa ovat linjassa aikaisemmissakin tutkimuksissa havaitun kanssa – elintapamuutosten tekeminen ja varsinkin ylläpitäminen pitkällä tähtäimellä on todella haastavaa!

Odotettua pienemmän sairastuvuuden taustalla laihdutustulokset ja painonhallinta

Tyypin 2 diabetekseen sairastuneiden määrä oli huomattavasti pienempi kuin osattiin odottaa, sillä aikaisempien tutkimusten perusteella seurannan aikana sairastuvien määräksi oletettiin 10—15 %. Houkutteleva selitys tälle on tutkimuksen alussa ollut laihdutusjakso, jonka aikana osallistujat laihtuivat keskimäärin 11 % lähtöpainostaan. Vaikka osallistujien paino painonhallintajakson aikana pyrkikin nousemaan, osallistujat olivat kolmen vuoden seurannan lopussa vielä keskimäärin noin 5 % alle lähtöpainon, mikä on aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna kohtuullisen hyvä tulos. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan, sillä tässä tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmää, joka ei olisi osallistunut laihdutusjaksoon.