jotkut ihmiset, myös täällä foorumilla, ärsyttävät mua todella paljon. sellaiset "mä tiedän kaiken parhaiten, ja vähän sä oot tyhmä kun et tee niinku mä teen tai niinkuin mä sua neuvon"... no, onhan meissä kaikissa jonkun verran sellaista. joidenkin välinpitämättömyys ja vähättelevä, halveksiva asenne muita kohtaan saa mut raivon valtaan, tekisi mieli huutaa. varsinkin, kun jotkut ihmiset toitottavat totuuksiaan, eivätkä edes vaivaudu esittämään mielipiteilleen mitään perusteluita.. "mut mun mielestä".. siis haloo, et "sä" ole mikään normaalin vertauspiste. itsekkyys ja besserwisserismi. hemmetti. joojoo, oliskohan tossa nyt tälle päiväksi tarpeeksi katkeraa vuosatusta... itsekin syylistyn yllä kuvailtuun aina välillää -- sitä edes ymmärtämättä..
sitten seuraavaan vuodatukseen, itseeni liittyvä.. oma asenteeni on ollut aika hälläväliä ja olen melkein täysin viis veisannut karppauksesta, siitä asti kun ruvettiin miettimään jotain vakavia vaihtoehtoja mun oireilulle (aivokasvain, ms, ...). koska ensisijainen syy karppaukseen on mulla se, että haluan laihtua ja pysyä painossani. jos syön hiilareita, lihon. mulla se menee niin. no, tänä kuukautena, parina, olen repsuillut, syönyt ruisleipää, riisiä ja perunaa. jonkun verran pastaa, suklaata ja sipsejä. en sentään ole ihan kaksin käsin vetänyt kaikkea, olen yrittänyt pysyä kohtuudessa.. niin, ja tämä sen takia, että päässäni pyöri päällimäisenä ajatus "entä jos mulla onkin vain joitain kuukausia elinaikaa" -- siinä tilanteessa paino ja ulkonäkö olivat aika viimeisellä sijalla. sama opiskelun suhteen. janice dickinson sanoi joskus, että haluaa kuolla maailman kauneimpana ruumiina. oma asenteeni on tuosta kaukana. no. näillä näkymin en ole vakavasti sairas, mikä on todella helpotus. tuohon hiilareiden lisäämiseen tosin kuului myös sellainen juttu, että epäiltiin, josko oireluni olisi jotenkin yhteydessä vähähiilarisuuteen, tietenkin epäilin, mutta suostuin miettimään ja kokeilemaan. no enpä ole pariin kk mitään muutosta huomannut olossani, paitsi näläntunteeni on tietenkin ollut ihan eri tasolla!
tai siis on ollut nälkä ylipäänsä. ja siis koko ajan ja ihan hirveä!
elämässäni on kaikki hyvin, mulla on työ, opiskelupaikka, mies, koti, kaikki mitä haluan.. ja silti, useimpina päivinä mä inhoan mun peilikuvaa. joskus en jaksa välittää, ajattelen, että on niitä läskimpiä ja rumempiakin. (hyi mua!) mutta, totuus on, että joka paikka turpoaa ja pursuu yli. mikään vaate ei istu hyvin. joo, onhan se sitäkin, että on vähän vaikea löytää mallilleni sopivia vaatteita. tai lähinnä mekot ja paitapuserot. nojoo, en tiedä, mutta mulla on ihan surkea olo. musta tuntuu, että rämmin jatkuvastu suossa tän painon suhteen... jos tää on ruokavalioni ja teen siitä poikkeuksia tilanteen niin vaatiessa, miksi paino ei tipu? enkä nyt tarkoita näitä kk, vaan esim viime vuosi, miksi miksi miksi. musta tuntuu, että on ihan sama, mitä mä teen. mut on tuomittu läskiks. mä oon niin lihava, että en kehtaa näyttäytyä. mä häpeän. itseäni, läskejäni. mahaani. kaksoisleukaani. mulla on selluliitteja, ja niitä ei ole ikinä ollut. no, sehän johtuu hormoneista eikä painosta (minipillerit).. joskus menee niin, että olen ollut viikon tai pari, jopa kuukauden tiukalla karpilla, liikkunut ja ollut kaikinpuolin kiltisti.. ja odotan joitan tuloksia, mutta mitään ei tapahdu. .. tyttöjen kanssa etsitään mekkoja häihin (kaasot) ja mua itkettää ja hävettää kun on jatkuvasti pakko huomauttaa, että hei esim VILAn mekot ei mee tisseistä kiinni yleensä..
nåjoo, sellaista tänään. mä mietin tulevaa nyt. ja itken tänne lisää sitten ..
tsemppiä kaikille!
niin, ja tämä kaikkihan lähti siitä, että kokeilin vanhoja vaatteita ja rintsikoita... ja no voi vittu.
_________________
murrsukan tarinointia - sinne ja takaisin ja sinne taas.
murrsukka pienenee. joo-o.