Niinhän se taas meni viikonloppu ja hulinaksi menikin. Keittiössä on varsinainen pullomeri ja ällöttävä pino likaisia astioita, vaikka englantilainen chef onkin urakalla tiskannut ja siivonnut. Valkoista koirankarvaa on jokapuolella ja jääkaappi täynnä ruokaa, enkä ehdi sitä edes syödä pois ennen Lontooseenlähtöä. GRR.
Vähänkö on morkkiskin moisesta hupilupin pidosta. Oli vieraita opiskelemassa jauhottoman kohokkaan tekoa, vieraita USAsta muuten vaan, viininmaistiaisia ja lounasristeily tänään ILMAN viiniä. Pidin pari lomapäivää ja nyt vaan ihmettelin, mihin koko viikonloppu hupeni. Niin, lauantaina käytiin Kustavissa Peterzensillä lounaalla. Eikä tämä viikko näytä sen rauhallisemmalta.
Niin, miksi siis ihmettelen korkeaa verenpainettani?
Jotenkin sitä nuorempana tuntui ehtivän/jaksavan paremmin, vai kultaako aika muistot?
Jees, ehkä menen koirun kanssa kävelylle tuohon joen rantaan ja suon itselleni siiderin. Sitten on viimeisteltävä konferenssiluento ensi torstaiaamuksi Lontooseen. Huoh.
|