Tuo Tindellan tarina oli niin upea että innostuin ihan itsekin kirjoittamaan. Olen enemmän tälläinen piilokarppiaktivisti näillä foorumeilla, mutta välillä on ihan mukavaa poiketa tavoistaan.
Minut maailmalle heitti puhdas sattuma. Olin ollut kolme vuotta töissä kansainvälisen firman suomen toimistossa. Minulla oli loistava esimies, jolle olin jo sanonut että kunhan vuoden lopussa saan yliopistosta paperit käteen saa nykyhommat riittää. Luulin ihan vakavissani että vaihdan firmaa, mutta kävikin niin että esimies jutteli ruotsalaisen kollegansa kanssa. Perjantaina muutamaa viikkoa ennen joulua esimiehemme lähetti tiimille viestin että ruotsissa olisi avoin paikka vuodeksi - kiinnostuneita? Minä mietin viisi minuuttia ja soitin hänelle. Alle viikon päästä olin jo tapaamassa uutta tiimiäni ja viikko sen jälkeen minua jo koulutettiin uuteen hommaan. Muutin Ruotsiin tammikuun puolivälissä - noin kuukausi siitä, kun ensimmäisen kerran sain kuulla koko jutusta.
Nyt puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että enpäs ole katunut päähänpistoani! En ollut ikinä ajatellutkaan muutavani Ruotsiin, vaikkakin ulkomaat kyllä houkuttelivat ajatuksena. Ruotsi tuntui liian lähimaalta. Asun Skånessa, joten kyllä tämä ihan tarpeeksi ulkomaalta käy. Tällä hetkellä tuntuu pahalta ajatella että puolen vuoden päästä tämä reissu täällä on ohi. Tykkään ilmastosta, ihmisistä ja kielestä. Niinpä suomen paluun sijaan mielessä pyörii lähinnä kaikki muut mahdollisuudet jatkaa tätä exfat-olotilaa. Nyt kun on uskaltanut kerran lähteä olisi niin paljon helpompaa aloittaa taas alusta jossain ihan muualla.
Tuntuu vähän kuin että olisi vihdoinkin uskaltanut hypätä pääedellä veteen ja nyt sitten seuraavana mielessä siinteleekin kaiken maailman uimahyppykisat. Ja minä kun en pitänyt itseäni huimapäänä.