NiilinKaimaani kirjoitti:
Lainaa:
”Hiirillä on pystytty osoittamaan, että sokeri aiheuttaa niillä huumeiden kaltaista neurobiokemiallista riippuvuutta, mutta ei tietääkseni ihmisillä.”
Fogelholmin mukaan moni arkinen asia todistaa, että sokeririippuvuutta ei ole olemassa.
”Selkein juttu on se, että jos ihminen on sokeririippuvainen, niin minkä tahansa tuotteen, jossa on sokeria, pitäisi lievittää sitä”, Fogelholm sanoo. Sokeririippuvuuden pitäisi siis lievittyä sillä, että syö tarpeeksi sokeripaloja.
Huoh. Minä söin lapsena pelkkiä sokeripaloja lievittääkseni sokeririippuvuuttani. Viikkorahat olivat pienet, joten ostin niillä vanhemmilta salaa edullisen sokeripalalaatikon, josta riitti narkille annoksia enemmän kuin tuohon aikaan kovin kalliista karamelleista. Tein sokerinhimooni myös sokerivettä. Liuotin veteen hienoasokeria niin paljon, että siitä tuli paksua velliä ja vedin sitä lusikalla. Narkkari on kekseliäs. Olin kyllä laiha, vaikka sokeria joka päivä vedinkin. Lapsena kestää monenlaista, kunnes ei enää kestäkään.
Toki foogelit tämänkin tyrmäävät anekdoottina, mutta mitä tuo sitten oli, jos ei sokeririippuvuutta?
Varastin lapsena sokeripaloja sokeriastiasta, aikuisena tein oikein makeaa kaakaota töissä maidosta ja sokerisesta kaakaojauheesta, kun ei muuta ollut, joten ainakaan mun kohdalla ei ole ollut kyse minkään tietyn herkun ylivertaisesta mausta. En edes tiedä, mikä on mun lempiherkku. Mulla vaan on (ollut) makeanhimo, koska makea nostaa verensokeria ja mulla on taipumus helposti laskevaan verensokeriin. Mikäli syön järkevästi, ei makea kiinnosta. Siihen en osaa ottaa kantaa, miten sokeririippuvuus aivokemiallisesti eroaa esim. huumeriippuvuudesta, mutta olemassa se on ja ainakin mulla liittyy matalaan verensokeriin.