Olen nyt kevään aikana tutustunut ja pohtinut omaa suhdettani liikuntaan ja ruokailuihin. Laidasta laitaan on menty: täyskarppia ja maratontreeniä+ voimaharjoittelua ja nyt kevättalvi taas safkat hyvinkin hiilaripainotteisesti. Sitten tuli esille stressihormonit ja nimenomaan aerobisen kestävyystreenin vaikutus niihin. Ihmisen elimistölle parempi olisikin kuulema lyhyet (max 30 min) hiit -tyyppiset ja kovasykkeiset treenit aamupäivällä jolloin stressihormonit luonnostaan ovat alempana kuin iltapäivällä/illalla.
Mulla treenaaminen meni vähän överiksi. Liikuntaa (juoksua ja kahvakuulaa, kävelyä, kuntopyöräilyä...) tuli välillä 2-3 h päivässä ja silti paino junnasi paikallaan. Syömisiä vahtasin ja pidin tiukkaa ruokapäiväkirjaa. Arki stressaa, isoja ratkaisuja elämässä nyt käsiteltävänä ja sairastelin aika tiheästi flunssia. Heitin hyvästit maratontavoitteille tältä vuodelta ja pistin sykemittarin telakalle. Käyn lenkillä mutta en pidä treenipäiväkirjaa.
Palasin sellaiseen hyväkarppaajalinjaan. En suoranaisesti välttele muita kuin sokeria ja vehnää, mutta periaatteella että hiilarit pitää ansaita. Eli liikunnan jälkeen niille on tilausta. Tänään ennen aamupalaa 30 min suht reipasta juoksua ja 10 min voimatreeniä kahvakuulalla ja renkailla, sitten pieni annos kaurapuuroa voilla ja smoothie (rahkaa, mustikoita, 1 muna, lehtisalaattia ja mantelimaitoa).
Olen hankkimassa Kaisa Jaakkolan Hormonidietti- kirjaa vaikka mulla painonpudotus ei nyt olekaan se kaikkein suurin tavoite vaan löytää balanssi tän kaiken kanssa.
Onko täällä muita jotka ovat näitä funtsineet? Liikuntahan yleisesti toimiii stressiä alentavana mutta mulla ainakin vaikutus oli vain psykologinen, fyysisesti kierrokset vain nousivat ja nousivat. Aina on ollut kiva lähteä lenkille mutta siinä piilee ylikunnon ja stressin lisääntymisen vaara.
Nyt mietin kovasti miten löydän itsestäni lyhytkestoisempien treenien ystävän. Mulle tuollaiset 1.5-2.5 tunnin mittaiset rauhalliset hölkkälenkit ovat olleet viikon kohokohtia ja olen ajatellut niiden olevan hyväksi.
|
olo. 