karppaus.info

Kyselisin josko kellään vastaavaa ongelmaa. Noissa joogan (hatha) perusasennoissa ottaa vietävästi polviin, vaikka asento on oikea (polvi nilkan yläpuolella, ei kallistu eteenpäin). Esim. nuo soturiasennot ihan murhaa.. Pitääkö luovuttaa joogan kanssa, vai riittääkö jos valkkaan vaan ne asennot, jotka ei ota polviin? Ohjaajan mielestä harjoittelu auttaa, mutta epäilyttää, kun tämä on ihan oikeaa kipua, ei sitä "hyvää" kipua. Kinesioteippauksella olen tähän saakka mennyt.
Historiaa sen verran, että molemmissa polvissa tuo lumpion kuoppa matala, minkä vuoksi molemmat polvet muljahtaa helposti sijoiltaan, jos ei ole tarkka tuon nilkan ja polven yhtäsuuntaisuuden kanssa (kerran lähti polvi alta ihan sänkyä pedatessa). Ylipainoa on reippaasti, mutta polvet tosiaan olleet kipuilevat ennen liikakilojakin. Joogasta muuten kyllä tykkäisin, kun notkeuden lisääminen olisi ihan ykkösjuttu, jaksaisi kävelläkin paremmin, kun ei tarttis köpötellä jalat ja selkä jäykkänä. Selkäkipuun on meinaan nuo venyttelyt auttaneet ihan ihmeen lailla. Reisien vahvistaminen auttaisi polvien kasassa pysymiseen, mutta melkein kaikki reittä vahvistavat liikkeet edellyttää jonkin tason kyykkäystä, niin rutinaksi menee.
Polvien lisäksi jalkaterissä ongelmia, molemmista jaloista leikattu vaivaisenluut, toinen parani, toinen ei ihan täysin. Nilkat paukkuu ja varpailleen nouseminen hankalaa, jalkapöytää särkee ja jalan kaari laskeutunut niin pahoin, että nilkan sisäsyrjään koskee kävellessä tukipohjallisesta huolimatta. Tämä tietysti asettaa omat haasteensa tasapainoisessa asennossa pysymiseen (puhumattakaan keskikorvaviasta, minkä takia tasapainoaisti todella kehno).
Pitäisikö siis pitäytyä ihan tavan venytyksissä ja jumpissa vai toimiiko jooga rajoittuneemmillakin liikesarjoilla? Riittääkö tuommoinen "kukin taaplaa tyylillään" metodi?

Ainakin yksi asia on varma:
Vaihtaisiin itse jooga-opettajaa salamannopeasti, jos ainoa kommentti on 'harjoittelu auttaa' eikä opettaja edes kysynyt mahdollisista vanhoista polvivaivoistasi ollenkaan.

Jos kysyi, neuvo on silti kohtuullisen vastuuton, ellei kyseinen henkilö ole MYÖS fysioterapeutti, joka on jo saanut tutkia polvesi tarkasti. Muuten hän ei voi tietää auttaako harjoittelu, vai onko kyse siitä että sinulla on polvissa jotain sellaista ongelmaa, jonka 'ympäri' pitäisi pystyä harjoitttelemaan, eli valitsemaan sellaiset asanat jotka eivät polvia liikaa rasita.

Yksi asia tulee mieleen: Tarkasta jalkateriesi suunta ihan tavallisessa arkipäivän kävelyssä. Varpaiden pitää osoittaa tismalleen eteen päin koko ajan, jo sentti pari avausta sivulle voi kipeyttää polvet. Jalkaterät sivulle viipottaen käveleminen ikään kuin olisi balettitanssija on ihmisillä ihan hirveän yleistä, kun tuolla kadulla porukkaa katselee.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Kiitos vastauksestasi.. Juu, ehkä toinen opettaja olisi paikallaan, ehkä semmoinen, joka on erikoistunut erilaisiin virheasentoihin ja vammoihin. Ei vain oikein työttömällä ole varaa maksaa... Jonkin verran helpottaa, kun tuossa soturissa huolehtii, ettei käännä takimmaista jalkaterää ja lantiota paljoa, mutta etummainen polvi itkee silti (vaikka vältän tuota 90 asteen kulmaa, vähempikin kuulemma riittää).
Virheasennoista pois oppiminen on kyllä ihan hemmetin työlästä. Ehkä osittain kipujen, ylipainon ja jäykkyyden myötä kävellessä helposti polvet pyrkii kohti toisiaan (ei ihan pihtipolviksi, mutta sinne päin). Tätä olen juuri pyrkinyt oikomaan lantiota avaavilla liikkeillä ja ahkeralla nilkka- ja jalkateräjumpalla. Mutta kyllä se alkaa pidemmän päälle ottaa kupoliin, kun täytyy aina soveltaa. Vaikka ikääkin on jo 48 vuotta, en ole ihan vielä luovuttamassa liikuntakyvyn suhteen, etenkin kun tuo pojankoltiainen on vasta 10 v. Vielä pitäisi äidissä virtaa riittää jokunen vuosi.

Kyllä on soturiasana meikäläisenkin polvilla hankala juttu. (Eikä perinteisiä askelkyykkyjä tai kyykkyjä juuri uskalla ajatellakaan.)

Olen aikoinani kiertänyt huolimattomasti polvea niin, että paino oli kiertyvällä jalalla. Siitähän se polvi vihastui. Aika ajoin muistuttelee itsestään ja varoittelee.

Olen pitänyt polvia heikoimpana lenkkinä, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Ongelmaa on myös nilkoissa ja ehkä pohjimmaisena syynä kireä lonkan alue.

Kun silloin aikoinaan ei lonkka avautunut kunnolla kiertoon, jäi polvi kiertyneeseen asentoon. Sama tapahtuu helposti soturissa: kun ei lonkka mahdollista kunnollista jalan aukikiertoa, vipottaa polvi helposti keskelle, vaikka vahtisi sitä 90 asteen kulmaa.

Tätä en olisi omin nokkineni saanut selville, mutta onneksi menin lopulta fysioterapeutin tutkittavaksi. (Pitkään harkittuani malttaako/voiko/kannattaako; terveen ihmisen.) Hän tutki raajojen liikkuvuuden ja ongelmakohdat löytyivät aika helposti. Samoin löytyi helposti liikkeitä, joilla nilkkoja ja polvia voi vakauttaa, ihan kotikonsteilla.

Suosittelen sinullekin ammattilaisapua, vaikka se maksaa. Yksi käynti fysioterapeutilla voi antaa paljon tietoa, jos saat vaikka hissukseen säästämällä kootuksi rahat käyntikertaan. Sen sijaan joogaohjaajasi ei tosiaankaan vakuuta. Hänen "avullaan" saatat rikkoa polvesi. Kaikkien kroppa nyt ei vaan ole samanlainen; itse kullakin on pulmansa joiden vuoksi sitten sovelletaan.

Usein se ongelman syy paljastuu ihan muualta, kuin missä näkyvimmät oireet ovat. Vähän niin kuin ottaisit kiinni keskeltä pöytäliinaa ja kiertäisit sitä kerran ranteellasi. Katso sitten pöytäliinaa ja totea miten laajalle rypyt leviävät ja miten laajalle alueelle tämä pieni liike vaikuttaa.

_________________
Kasvissyöjästä on kehkeytynyt kalansyöjä - kalansyöjästä on kehkeytymässä...

Minulla revähti polvi ensimmäisen kerran 10-vuotiaana ja sen jälkeen on molempiin kertynyt useita pieniä revähtymiä. Lääkärille en ole niitä näyttänyt, koska en kuitenkaan antaisi tehdä niille mitään leikkausta tms.

Harrastuksissa (tanssi & budolajit, joissa molemmissa pitäisi pystyä jalan aukikiertoon) ne tuottivat paljon ongelmia, kunnes keksin pari juttua, joiden jälkeen polvet ovat olleet paljon vähemmän ongelmalliset:

Kun jalkoja kiertää auki lonkasta alkaen, pitää ikään kuin 'laittaa perse alle'. Eli kallistaa aivan aavistuksen verran lantiota eteenpäin sen kompensoimiseksi, että jos ei ole todella notkea, niin lantio tuppaa jalkoja aukikiertäessä pikemminkin kallistumaan taaksepäin, eli selän notko lisääntyy. Kun saa tuon pers-ongelman pois, eli oppii kääntämän sitä lantiota vähän alle, niin polviin ei tule enää kiertoja. (Ja on hyvin vinkeän tuntuista, kun lihakset häntäluun ympäriltä kipeytyvät.) Kukaan opettajani ei koskaan huomannut tätä minun ongelmaani, koska olen muuten niin notkea, että se lantion virheasento aukikierrossa oli näkymättömän pieni. NIinpä minulta meni neljännesvuosisata kipein polvin, kunnes tajusin ongelman itse ja ryhdyin korjaamaan asentoa.

Toinen on se että opettelin AINA pitämään ne varpaat TISMALLEEN sinne menosuuntaan kävellessä, eli ei viipotusta sivulle.

Kyllä ne polveni vieläkin kipeytyvät, kun rasituksen määrä on liian suuri, mutta semmoiset 80% ongelmista olen saanut pois noiden kahden jutun avulla. Ja ilman muuta kannattaa käydä fysioterapeutilla, minunkin neuvoi minulle muutamia hyviä liikkeitä polven ympärillä olevien ja sitä tukevien lihasten vahvistamiseen. Enpä vaan ole muistanut/viitsinyt niitä juuri tehdä, koska eritoten tuo pikkuruinen lantionkääntö jalkojen aukikierron yhteydessä on tuntunut auttavan polvikipuihin suuresti.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.

Totta on, että ongelman perimmäisen syyn selvittäminen vaatii salapoliisityötä. Fysioterapiassa kävin pari vuotta sitten selkävaivojen takia (kuminauhoja, käsipainoja ja jumppapalloa tullut käytettyä ahkerasti). Alaselkä menee herkästi notkolle ja yläselässä puolestaan on oikoryhti (yläselkä onkin tulessa jatkuvasti), joten asennoissa on säätämistä niin monella tasolla, että välillä tekee mieli vaan luovuttaa ja syödä purkillinen buranaa.. Mutta kun yritän särkylääkkeitä vältellä (tuossa Trexan-lääkityksessä myrkkyä ihan tarpeeksi), niin jäljelle jää vain asentojen kärsivällinen treenaus. Yliliikkuvat nivelet ja taaksepäin taipuvat polvet tuovat vielä lisähaastetta. Meikäläistä rakennettaessa on kyllä sattunut useampi kokoonpanovirhe. Vaikka olenkin sunnuntai-lapsi, olo on kyllä kuin maanantaikappaleella..

Tuo jalkaterien ja nilkkojen jumppaus ja vahvistaminen auttaa kyllä yllättävän paljon, samoin kuin jokapäiväiset lonkkia avaavat liikkeet, reisien venyttelyjä unohtamatta. Ennen asiantuntijan (ja rahan) löytymistä koetan siis säätää liikkeitä kivuttomiksi, kiertoja välttäen ja jätän pois kaiken, mikä ei vaan käy. Väittäisin kuitenkin, että kivut olisivat vielä kovemmat, jos jättäisin joogan pois kokonaan.