Kolmas Vätternrundan (300 km) poljettu. Tässä pientä stooria:
Lokakuussa -10 aloitin karppielämäni, joten hieman oli sekavat fiilikset valmistautumisessa. Pidin alkuviikon lepoa pyöräilystä, lähinnä venyttelyä ja lihashuoltoa. Ruokailua en muuttanut, mitä nyt hieman suurempia annoksia.
Reissaaminen tapahtui matkailuautolla sekä laivalla. Tax freessä ei karkkihyllyt houkutellut ja korvatulpat takasivat suhteellisen hyvä yöunet. 17.6. olimme perillä Motalassa, Ruotsissa. Ohjelmassa oli numerolappujen haku ja messuteltassa ostoskiertelyä.
Lähdin koitokseen lauantaina aamuyöllä klo 03.40. Herätys oli 01.00 ja sitten oli vuorossa ”aamupala”: keitetty kananmuna, pekonia, metukkaa, juustoa ja hieman rehuja. Päälle kahvit.
Matkaan otin juomarepun, jossa 2 litraa vettä sekä kaksi 750 ml:n juomapulloa, joihin tein Gatorade –urkkajuomasekoituset (toiseen hiemaan tujumpaa ja toiseen laimeampaa). Taskuista löytyi beef jerkyä tuorekelmussa, pikkuisia suolakurkkuja mini grip –pussissa, Dexalin energiapatukoita 6 kpl, sekä 5 kpl energiageelejä. Tarkoitus oli, että reitillä olevilla huoltopaikoilla (depåilla) tulee käytyä vain tarvittaessa.
Sää oli ollut sateinen, mutta onneksi keli poutaantui perjantai-illlalla. Yöllä oli kova etelän puoleinen tuuli ja lämpötila oli hieman alle kymmenessä asteessa. Otin pienoisen riskin lähdettäessä ns. Lyhyillä housuilla. Lyhythihaisen ajopaidan alla oli taktinen T-paita sekä käsivarsissa irtohihat. Kengänsuojat jätin myös pois. Levittelin sääriin ja osaan reisistä sekä käsivarsiin aikamoiset kerrokset lämpogeeliä sekä arnicaa. Niin, ja varpaanväleihin myös laitin viimeksi mainittua.
Tavoite oli suoriutua lähdöstä maaliin 10 h 30 min.
50 km:n kohdalla tuntui, että varpaat jäätyvät. 60 km:n jälkeen reisien ulkosyrjät menivät hieman ”tukkeeseen”. Reisiongelma johtui ehkä siitä, etten laittanut aikaisemmin mainitsemia mömmöjä tarpeeksi ylös saakka…
Kaavailin matkan aikana pysähtyväni ensimmäisen kerran depålle noin 130 km:n kohdalla. Reisi- ja alaselkäongelmat pakottivat tekemään pienen pysähdyksen noin 120 km:n kohdalla. Otin nopeasti suolakurkkuja juomarepun taskusta ja taas mentiin. 130 km:n depålle en kurvannut ajankäytön vuoksi, vaan pysähdyin siinä tien varteen bussipysäkille. Nopeasti beef jerkyt ajopaidan taskuun, suolakurkkuja suuhun, ajohanskat pois (alkoi olemaan sen verran lämmin) ja juomapullosta kaadoin toiseen pulloon ”lantraten” tujumpaa urkkajuomaa.
Pidin ”optiota” vielä yhteen depå-paussiin, mutta se jäi käyttämättä.
Kymmenen tunnin ja yhden minuutin jälkeen lähdöstä pääsin maaliin. Oman mittarin mukaan ajoaika oli 9 h, 53 mn 58 sek.
Patukoista yksi jäi syömättä ja energiageeleistä kaksi käyttämättä. Juomarepun kahden litran vedestä oli jäljellä 750 ml. Kummatssakin juomapullossa oli jäljellä hieman vajaa puolet.
Lopussakin oli voimia jäljellä, eikä ”katkeamisia” tullut. Ensimmäisen 40 km:n jälkeen vatsa hieman kapinoi äkillistä hiilariboositia. Jouduin muutaman kerran nielaisemaan ylöspäin kiipeävän oksun. Alkavaa vatsamyllerrystä oli myös, mutta nämä oireet menivät ohitse, onnkesi.
Söin ennen ja jälkeen ihan normisti karppiruokaa, ainoastaan suorituksen aiknaa vedin hiilejä. Palautuminen on edennyt edellisvuosia paljon nopeammin; lihasjäykkyyttä ei ole ollut ja olotila/vireys ihan normaali.
Paransin viime vuotista kokonaisaikaani 45 minuuttia (sama kalusto, tosin 12 kiloa vähemmän elopainoa). Treenimäärät ovat olleet hyvin samankaltaisia, tosin hiihtokilometrejä tuli hieman enemmän viime talvena. Painonpudotuksen myötä varsinkin pyöräilyssä ovat sykearvot laskeneet ja keskituntinopeudet nousseet.
Mieheni, joka aloitti karppauksen myös samaan aikaan, paransi omaa aikaansa viime vuodesta yhden minuutin. Hän ei käyttänyt mitään hiilimoskia, vaan mukana oli beef jerkyä, suolakurkkuja, siemennäkkäriä maapähkinävoilla ja juomana pelkästään vettä. Hänen kokonaisaika oli 9 h 17 min.
_________________ Karppielämää since 07.10.2010. Kestävyysurheilua kuntotreenailijan ominaisuudessa. kuntoamatööritriathloNISTI sekä mastertempoilija Liksapäikky ---> viewtopic.php?f=42&t=60089
|