karppaus.info

ARTIKKELIVuokko Lahti kannustaa kolumnissaan kohtuusdieettiin
Vuokko Lahti Perhonjokilaakso+ | Ke 2.1.2019 klo 19:00
– Äiti saanko minäkin vähän pekonia, kysyy lapsi.

– Ei kun syö nyt vaan sinä vaan leipää ja muroja, kun äitillä on tämmöinen laihdutusruokavalio.

– Laihdutus? kysyy lapsi silmät vateina, kun näkee minun lappavan lautaselle pekonin toisensa jälkeen sekä lisäksi kananmunaa ja nimeksi tomaattia ja salaattia.

– Niin luin jostain, että rasvaa ja proteiinia saa syödä niin paljon kuin haluaa, jos jättää tyystin hiilihydraatit syömättä. Elimistö sitten jotenkin huijaantuu ja alkaa polttaa rasvaa myös elimistöstä. Ja sitten laihtuu. Mutta rasvaa pitää olla paljon, jotta se alkaa toimia. Joku oli kuulemma laittanut leipäjuuston päällekin voita, että varmasti olisi riittävän rasvaista.

Lapsi katsoo halveksivasti ja toteaa:

– Etkö nyt äiti tajua! Tuo ei voi toimia.

Muutaman viikon jälkeen jouduin todeta, että lapsi on äitiään viisaampi. Painokäyrässäni ei ollut toivottuja muutoksia. Karppaukseni ei toiminut. Vedin sokeriöverit, nauroin tyhmyydelleni ja kehuin viisasta lastani.

Ystävä lohdutti, että onhan noita konsteja painonpudotukseen, mutta ehkä viisain kaikista olisi kohtuullisuus. Hän oli siis elämänsä varrella jo jotain oppinut aiheesta.

Ja olisi pitänyt minunkin. Kun aloin miettiä kaikkia kokeiltuja laihdutuskonsteja nolostuin miltei enemmän kuin nuoruusvuosia muistellessani.

Kerran oli muodissa kaalikeittodieetti. Siinä syötiin samaa laihaa kaalisoppaa päivästä toiseen. Jossain kuurissa piti juoda myös vissyä rutkasti, välillä syötiin hirveän niukasti ja sitten yhtenä päivänä vetäistiin kokonainen broileri. Jostain toisesta laihdutuskuurista on jäänyt mieleen ihmeellinen punainen kaalikeitto.

Parhaiten tuloksia taisi tulla taannoisen laihdutusyrityksen menetelmällä, jossa laskettiin syödyt ruoat pisteinä.

Jos nolottaa kokeiltujen laihdutuskuurien määrä, vielä pahemmin punastuttaa takaisin syötyjen kilojen määrä. Jos joka pojan raskausaikana lihoo noin 30 kiloa, sitten pudottaa sen pois ja kerää uudelleen, on vuosien varrella tullut laihdutettua oman elopainon verran jo monia kertoja. Mikä ihme tässä on niin vaikeaa?

Se, että on niin perso. Syö enemmän kuin kuluttaa. Kun on oikein nooli, ei pysty kuluttamaan niin paljon, että voisi syödä rajattomasti. Painonhallinnan tehokkain tapa on rajoitin suupielten kieppeillä.

Kerran elämässäni olen tosin elänyt sellaisenkin ajanjakson, että mahani oli niin huonossa kunnossa, etten voinut syödä juuri mitään. Silloin paino laski pyytämättä ja yllättäin. Tuskailin sitäkin tilaa ja taisin rukoilla, että kunpa vielä joskus saisin syödä rajoituksetta, en varmasti valittaisi painonnoususta.

Kanan muisti: tässä sitä taas ollaan valittamassa!

Kun näkee ihmisen elinkaarensa loppupäässä, jolloin mikään ei enää maistu soppaa ja maitoa lukuunottamatta, tulee väistämättä ajatelleeksi, että ruoan kanssa tempoilu on turhaa.

Kaverin ohjeessa on se viisaus. Elämän varrella kannattaa nauttia kaikesta, mitä mieli tekee, mutta kohtuudella. Silloin ei tarvita laihdutuskuureja, ei tipattomia tammikuita, eikä muitakaan katumusrituaaleja. Ihan vain tavallista elämää ja ruokaa.

Kirjoittaja olisi halunnut jakaa teille vuoden aluksi yleviä yhteiskunnallisia ajatuksia, mutta nyt kävi näin: oma napa oli lähinnä.

– Niin luin jostain, että rasvaa ja proteiinia saa syödä niin paljon kuin haluaa, jos jättää tyystin hiilihydraatit syömättä.

Muutaman viikon jälkeen jouduin todeta

Ankeat on lapsenkin eväät, muroja ja leipää.