karppaus.info

Hiilaritietoinen ruokailu tuntui viime vuosina olevan jo niin epätrendikästä, että me elämäntavakseen sen ottaneet tunnuimme suunnilleen jäänteeltä dinosaurusten ajalta (”Siis tääh, etkö sä vieläkään syö leipää?”) ja suoraan sanottuna hämmästyin, kun yhtäkkiä ketoosista alettiin taas puhua siellä sun täällä – ja kovin myönteissävytteisesti.
Viimeistään kun törmäsin hyvinvointiguru Karita Tykän blogissa ohjeeseen ketogeenisestä kesäkurpitsaleivästä ja jopa artikkeliin vegaanisesta näkökulmasta ketogeeniseen ruokavalioon Ruohonjuuren lehdessä, ajattelin, että nyt haluan itsekin pitkästä aikaa tarttua aiheeseen. Ja itse asiassa minulla on siihen tämän vuoden pienimuotoisen kokeilun jäljiltä terävöitynyt näkökulmakin ja jotain uutta kerrottavaa.

Luulen, että kokeilu jäi kohdallani elämäntavaksi juuri siksi, että vaikutus ei ulottunut vain lautaselle vaan oli niin kokonaisvaltainen ja toi mukanaan uuden mielen ja uusia harrastuksia. En enää mieti että syön jonkin ruokavalion mukaisesti, syön vain hyvää ja ravintorikasta ruokaa joka pitää minut pitkään kylläisenä – ja vailla niitä ikäviä vatsa- ja suolisto-oireita jotka olivat elämänkumppanini monen monta vuotta.

Kokeilujen myötä olen myös löytänyt itselleni toimivan hiilihydraattitien johon on viimeiset kaksi vuotta kuulunut myös kohtuudella hitaita, hyviä hiilihydraatin lähteitä kuten kauraa ja bataattia tukemaan erityisesti liikuntaharrastustani. Vakiintunut ruokavalioni on vähähiilihydraattinen mutta ei ketogeeninen.