Annika Dahlqvist kertoo blogissaan
pienestä amerikkalaisesta satunnaistetusta ja kontrolloidusta (RCT) tutkimuksesta, jossa maksan rasva väheni vhh-ryhmässä enemmän kuin kalorirajoitteisessa normiruuan ryhmässä. Vaikka tutkimus kesti vain kaksi viikkoa, ero oli selvä.
Täällä kerrotaan samasta tutkimuksesta ja
täällä samasta tutkimuksesta plus epäonnistuneesta kokeesta, jossa pyrittiin saamaan aikaan sama vaikutus lääkkeellä.
Omaa ihmiskoettaan rasvamaksan hoidosta vhh-ruokavaliolla tekevä
Rasvamaksa kirjoittaa
blogissaan:
Lainaa:
Maksa ei ala rasvoittua itsekseen, vaan on seuraus huonosta ruokavaliosta. Valitettavasti virallinen ruokavaliosuositus rasvamaksan hoitoon suosittelee runsaasti hiilihydraatteja ja vain vähän rasvaa – eli juuri niitä ruokia joiden myötä vyötärölihavuus ja maksan rasvoittuminen saivat alunperin alkunsa. Rasvamaksan syntyyn liitetään hyvin vahvasti insuliiniresistenssi ja metabolinen oireyhtymä – mutta toisin kuin luullaan, rasvoittunut maksa ei aiheuta insuliiniresistenssiä – vaan insuliiniresistenssi aiheuttaa rasvamaksaa. Insuliiniresistenssi (josta lisää myöhemmissä postauksissa) syntyy, kun insuliinin toiminta kehossa häiriintyy verensokerin ollessa jatkuvasti koholla. Mikä sitten kohottaa verensokeria? Hiilihydraatit, erityisesti sokeri ja tärkkelys. Tämän vuoksi runsashiilihydraattinen ravintosuositus on omiaan vain pahentamaan tilannetta rasvamaksasta jo kärsivillä.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on todettu tehokkaaksi tavaksi hoitaa rasvoittunut maksa terveeksi, sillä kehon siirtyessä käyttämään varastorasvojaan polttoaineena ravinnosta saatavien hiilihydraattien sijasta, vähenee myös sisäelimiä ympäröivä (viskeraalinen) rasva sekä maksan soluihin kertynyt rasva. Jotta maksalla olisi tarpeeksi energiaa alkaa muodostaa glukoosia varastorasvoista, täytyy sen ensimmäisenä polttaa rasva itsestään.
Noin 10% painonpudotuksella hyvin ylipainoisilla (120-kiloisella siis 12 kilon pudotus) on havaittu olevan selvästi parantava vaikutus S-ALAT -arvon paranemiseen.