karppaus.info

Alustus: Minulla on nyt taas viikko mennyt niin, etten ole syönyt yhtään perunaa, riisiä ja kokojyväspagettiakin vaan kerran n. 1 dl ja leipää palan kahtena päivänä (= tosi hyvin minulta ainaiselta leivän-perunan-riisin puputtajalta!!!!) Ja karkit on kans saanu pysymään kaupassa...
Tänään aloitin aamun 3 paistetulla munalla, 3 siivulla pekonia, kaalisalaatilla ja lasillisella vicsyä. Myöhäisenä lounaana nautin omatekoisia jauhelihapihvejä ja kermakastiketta seka kaalisalaattia, tomaattia ja kurkkua. + Lasi maitoa.
Mutta sitten..... Saimme eilen sukulaisilta oikeaa ternimaitoa ja mieheni teki mieli lettuja -joten pyöräytin ternimaidosta, täysjyvävehnäjauhoista ja suolasta lettutaikinan. Ja söin varmaan 6 lettua survottujen mustikoiden ja kermavaahdon kera (mausteena ripaus vaniljaSOKERIA). Ja hyvältä maistui. Mutta tuli heti morkkis ..... Toisaalta ajattelin, että ternimaito on tosi terveellistä ja superRASVAISTA, että lohduttauduin sillä, vaikka siis söinkin vehnää ja sokeria
Kysyisinkin, pidättekö te muut itsenne "aina kurissa" eli noudatatte orjallisesti vhh ruokavaliota, vai sallitteko itsellenne myös jotain muita kuin ns.karppiherkkuja????
Kyselee taas yksi aloittelija

_________________
...mielestäni on hyvin vähän sellaista mikä on turhaa,Muumipeikko väitti kainosti.Ehkä itsensä peseminen ja puuron syöminen ja...

"Mateen maksa ja sian kiel' voelle vertoja vettää" -Mirjam-täti, 87 v., R.I.P-

Aika harvoin tulee sorruttua mihinkään ei-karppiin evääseen, lähinnä jossain kyläpaikassa kakunpalaan tai pullasiivuun ihan kohteliaisuuden vuoksi. Joskus teen itse pizzaa, ehkäpä kerran parissa kuukaudessa tjsp.

Ei sitä enää kannata murehtia, jos letut on jo syöty. Toivottavasti ja ilmeisesti maistui! Kannattaa tuolta resepteistä etsiä vähähiilarisempia lettuohjeita, ovat oikein hyviä nekin.

_________________
- Ruisleipä on suomalaisten ravinnon multitabs -

Onhan täällä joku joskus repsahtanutkin.

Itse en tosin erikoisemmin pidä siitä mentaliteetista, että "repsahdetaan" enkä myöskään siitä, että "sallitaan itselle" (molempia ilmaisuja käytetään paljon - ja joo, sorrun niihin itsekin aina välillä sitten kumminkin). Mieluiten syön, mitä syön tilanteen mukaan - joskus useammin, joskus harvemmin - myös runsashiilarisempia herkkuja pyrkien kuitenkin pääsääntöisesti olemaan mieluummin niitä ilman.

muoks. Mutta jos ihan oikeasti repsahtaa, eli syö jotain aikomattaan ja sitä myöhemmin katuen (ja ihmetellen, että mites tässä näin kävi), kannattaa yrittää pohtia syitä, mitkä siihen johtivat ja koittaa vastaisuudessa toimia toisin. Yleensä kyse ei pohjimmiltaan ole itsekurin puutteesta vaan aiemmat syömiset, lepo yms. olosuhteet ovat olleet jotain muuta kuin optimaaliset. Silloin, kun kaikki palaset elämäntavassa on kohdallaan ja tunnistaa kehonsa reaktiot, pitäisi repsahtamisia tulla vain vähän jos ollenkaan.

_________________
Elä, kuolet kumminki.

Ei mun tarvi pitää itseäni kurissa mun herkkupäivät sisältää tummaasuklaata ja esim. jotain kalliimpaa juustoa, jota on normaalisti raaski ostaa. Tiedän, että alussa voi ärsyttää, kun kaikki koko ajan hokee, ettei tee mieli ja siksi ei syö. Elä ruoski itteesi, vaikka joskus syötkin jotain 'kielettyä'. Kun ne karppileivokset yms. löytää ja huomaa, kuinka hiilareista tulee oikeasti fyysisesti huono olo, ymmärrät mitä 'ei tee mieli' tarkoittaa

Sitäpaitsi mä inhoan tota repsahdus termiä. Ruokailun ei kuulu missään nimessä olla mitään itsesäruoskintaa eikä syömisen kuulu olla itsekurin varaista. Siksi mun karppaukseen mahtuu hienosti raflassa ranskalaiset (syön raflassa kerran kahteen kuukauteen), sokerisiirappikahvi (jonka kaveri toi mulle iloisena tuliaisiksi, kun tuli kylään) ja jäätelö (kun kavereiden kanssa mennään jäätelölle). Ne ei ole repsuja, ne on mun elämää.

Juuri näin ajattelen minäkin.

_________________
Elä, kuolet kumminki.

Pitää muistaa myös oma henkinen hyvinvointi. Kaverin mielen pahoittaminen aiheuttaisi mulle tosi pahan mielen. 'Tuhot' ois paljon pahempia kuin pieni määrä sokeria.

En kyllä tunne ketään, joka muutenkaan nauttii loputtomasta itsensä sättimisestä ruuan suhteen.

Mulla on tietyt ruoka-aineet, joita vältän aina (lähinnä viljat, soija) niiden aiheuttamien vatsa- ja iho-oireiden vuoksi. Lisäksi vehnän syönti on mulle lähes takuuvarma keino saada repsahdusputki päälle. Ei jää yhteen herkkupäivään, jos vehnää erehdyn syömään... Sokerin suhteen en ole niin ongelmallinen tapaus, mutta olen huomannut, että sokeri + rasva (esim. kermajäätelö) ei aiheuta niin pahaa turvotusta (tai henkistäkään huonoa oloa) kuin pelkkä sokeri (esim. hedelmäkarkit).

Kotosalla yritän pysyä ruodussa, mutta kyläilyt, kahvittelut, vanhempien luona syöminen yms. hoidan joustavalla asenteella ilman repsu-mentaliteettia, toki edelleen viljoja ja soijaa vältellen. En silti koe, että joka kerta kaverin kanssa kahvilla pitäisi ottaa jäätelöä tms. vain siksi, että kaverikin ottaa. Ellei maistu, juon pelkkää kahvia. Mutta jos tarjotaan tai tekee kovasti mieli, niin sitten.

_________________
Ruokapäikky

Olen samaa mieltä kuin monet muutkin, että karppaus -nimiseen elämäntyyliin ei kuulu sana "repsahdus". Inhoan koko sanaa, sillä siinä sanassa suorassa kieriskellään painonvartijoiden ja muiden ihmedieettien maailmassa. (Juu, kyllä, painonvartiointi on mielestäni ihmedieetti. Miksi painoa pitäisi vartioida alati? Ihmeellistä on se. Minulla ainakin on muutakin tekemistä.)

Karpit syövät hyvällä mielellä ja ruokahalulla haluamiaan ruokia. Jos välillä haluaa syödä jotain ei-niin-kovin-karppia, niin siitä vaan. Kunhan pitää huolen, ettei se tapa jää liian pitkäksi aikaa päälle. Ja sitten jos jää päälle, niin sekin taitaa olla sitten oma valinta eikä niinkään *puistatus* se "repsahdus".

Minusta putken päälle jääminen taas ei yleensä ole oma valinta. Turha ihmistä on kehonsa reaktioista syyllistää! Sokeri aiheuttaa helposti riippuvuutta, ihan fyysistä sellaista.

muoks. Eikä kierrettä ole helppo katkaista, jos ei ole hyvää tuntemusta omasta kehostaan ja sen reaktioista eri ruokiin (eli mikä lisää ja mikä vähentää mielitekoja). Ja tällaista tietouttahan ei tämän päivän itsekurin ja syyllistämisen nimiin vannova ravitsemusvalistus yleisesti jaa vaan se täytyy ihan itse hankkia.

_________________
Elä, kuolet kumminki.

Sokeri aiheuttaa riippuvuutta. Toki, tiedän sen itse. Eikä kommentissani ole mistään syyllistämisestä puhe. Tuo koko sana "repsahdus" pitää sen täydelleen sisällään ja niin kauan kuin ihminen sitä itse käyttää, hän potee syyllisyyttä vähimmästäkin eikä ainakaan nauti syömisestään.

Siksi pitäisi pyrkiä pois koko sanasta ja lopettaa itsensä sättiminen, jos sattui syömään vähän vehnäjauhoja ja sokeria. Putkeen ajautuminen on tietyllä tavalla aina oma valinta, sillä mikäli todella haluaa jostakin asiasta eroon, pitää välillä tehdä hyvin perinpohjaistakin työtä asian eteen ja mikäli ei vaivaudu siihen...niin se on oma valinta sekin. Ikävä tosiasia nimittäin on se, että jonkinverran itsekuria tässä elämässä tarvitaan. Silti sekin ilman syyllistämistä.

Ihminen on sen verran monimutkainen psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, että valitettavasti asiaan paneutuminen ja itsekuri eivät (kaikkien kohdalla) riitä. On eri asia tietää, miten jokin asia (esim. repsahduksen päättäminen ja "normaaliin" karppiruokailuun palaaminen) tehdään kuin oikeasti pystyä tekemään se milloin tahansa, missä tilanteessa tahansa. On myös eri asia tietää, mikä ei kannata (esim. punaisia päin käveleminen tai vehnän syöminen) kuin välttää sitä koko loppuelämänsä ajan. Toki on periaatteessa täysin oma valinta, käveleekö päin punaisia ja syökö vehnää, mutta kaikkia valintoja ei aina kykene tekemään analysoiden ja tiedostaen. Joskus leipää suuhun vievä käsi on aivoja nopeampi, joskus muut kävelevät päin punaisia ja ellei halua eksyä porukasta, on itsekin käveltävä. Kaikkea ei voi kontrolloida.

Myöskään se, että käyttääkö jostain (tahattomasta tai tahallisesta) ruokavaliopoikkeamasta repsahdus-sanaa vai ei, ei välttämättä liity siihen, miten helposti pääsee takaisin ruotuun.

_________________
Ruokapäikky

Joten tulee mieleen, että mistäs tässä sitten koko ketjussa on oikein kysymys ja mikä on ongelma, jos itseasiassa mikään ei loppujen lopuksi autakaan niihin "repsahduksiin". Ap. kirjoittaja käytti sanaa"repsahdus" syötyään vähän vehnäjauhoja ja sokeria, mutta josta minä käyttäisin määritelmää poikkeama yläkarpin suuntaan.

Kuten totesit, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja joskus pelkästään tiettyjen termien käyttäminen, mieltäminen ja yhdistäminen tiettyihin asioihin vaikuttaa siihen, miten hän käyttäytyy sekä suhtautuu asioihin. Minä vastustan edelleen "repsahdus" -sanan käyttöä, koska sitä kautta tämä karppaaminenkin menee ajatustasolla sekä todellisuudessa juuri tuohon eli että "repsahdellaan ja palataan ruotuun" kuin jossain ihmedieetissä. Tarvitseeko jonkun psyyke voidakseen hyvin välillä itseinhoa ja syyllisyyttä?

Minäkin vastustan repsahdus-sanan käyttöä, mutta ongelmasta ei päästä kokonaan sillä, että muutetaan repsahdus-sana vaikkapa HPKR-sanaksi (harkittu poikkeama karppien ruokavaliosta), sitä tässä ajan takaa. Ja totta kai yksittäiseen repsahdukseen "auttaa" muutama asia: ei itsensä syyllistämistä, ei kituuttelua, riittävästi rasvaa. Mutta silti ei ole pelkästään omasta tahdonvoimasta / motivaation puutteesta kiinni, jos paluu normaaliin karppiruokavalioon ei olekaan ihan ongelmatonta.

_________________
Ruokapäikky

En ole vielä ehtinyt repsahtaa. Itseasiassa meikän on ollut tosi helppo aloittaa karppaus, kun on tuo keliakia ja melkein kaikki kotimainen vilja on kielletty ruokalistalta...

Kiitos vastauksistanne-jälleen kerran! Kirjoitinkin tuon sanan "repsahdus" jo ihan alkuperäisessäkin viestissä heittomerkein, jos joku ei sitä huomannut....
Eli en itsekään pitänyt asiaa niin pahana, ja halusinkin lähinnä tietää, harrastatteko harkittuja normaalista ruokavaliostanne poikkeavia ruokia/herkkuja.
Tosi hyvin oli sanottu juuri tuo, että se ei ole repsahdus vaan elämää. Oikein helpotti. Just niin, että tilanteen mukaan ja omaa kehoa ja mieltä kuunnellen voi valita niitä syömisiään.

_________________
...mielestäni on hyvin vähän sellaista mikä on turhaa,Muumipeikko väitti kainosti.Ehkä itsensä peseminen ja puuron syöminen ja...

"Mateen maksa ja sian kiel' voelle vertoja vettää" -Mirjam-täti, 87 v., R.I.P-

Vaaralliset viljat-kirjan mukaan myös viljat aiheuttavat riippuvuutta, sitä mekanismiakin kirjassa on selitetty.

Silloin tällöin tulee otettua esim pulla kutsuilla kun ei jaksa aina kaikille selitellä ruokavaliotaan. Järkyttävän huono olo seuraavana päivänä kertoo että metsään tuli mentyä.

_________________
Alennuskoodi iherb.com sivulle. 5 dollarin alennus ensimmäisestä tilauksesta koodilla GUJ359

mulla tää kuuri on ollut kokoajan tasasta pientä lipsumista hiilareiden puolelle ..mut ei se ole niin vakavaa ainakaan mulle.
kuitenkin ruokavalion runko on muuttunut eikä pikku lipsumiset vaikuta juurikaan. pikkuveljen kanssa ollaan myös pidetty hiilari viikkoja kerran kuussa jolloin käännetään ruokavalio päälaelleen ..idea on että elimistö kerää hiilariviikolla glykogeenivarastot täyteen ja seuraavalla viikolla varastot tyhjenee atkinssilla ja paino tippuu 2-3 kiloa. ainakin tää on meillä toiminut ihan hyvin painoa on meillä tippunut yhteensä pikkusen vajaa 60 kiloa.

_________________
hiljaa hyvä tulee