Hei taas pitkästä aikaa kaikki!
Olen pahoillani, etten ole tänne tämän parin kuukauden aikana kirjoitellut, mutta se ei tarkoita, että olisin karppauksen unohtanut tai että olisin hylännyt tämän foorumin lopullisesti. Valitettavasti vain lähes ainoa karppaukseen liittyvä asia elämässäni on ollut ajatus, että minun pitäisi (taas) aloittaa karppaus. Syömiset nimittäin ovat menneet vaihtelevasti. Välillä olen saanut muutaman päivän karppina oltua, mutta toisinaan se on sortunut heti ensimmäiseen yritykseen.
Tilanteeni on parempi kuin toukokuussa, jolloin kirjoitin tänne ensimmäisen kerran, mutta sokerihimo ei ole vieläkään kunnolla lähtenyt... Kesäkuu oli, no, ok - sokeria tuli syötyä vähemmän ja pysyin aika hyvin ruodussa. Kesäkuun lopussa minulle sattui kuitenkin eräs ihmissuhteisiin liittyvä juttu ja siinä meni sitten pari päivää karkilla niitä tunteita tukahduttaessa.
Juttu kuitenkin ratkesi ja sain väliin taas yhden hyvän karppipäivän - kunnes kaikki sortui. Lähdimme (pe 3.7.) risteilylle ja kolmen päivän ajan syömiseni olivat: hiilaria, hiilaria ja
hiilaria!!!!!! 
Palattuamme maanantaina kotiin, sama linja jatkui. Maanantaina hirveet hiilarimössöt, tiistaina yritys paremmasta, mutta ei kovin hyvä sellainen ja viimeinen pisara tapahtui tänään: toteutin oikeen kunnon ahmimispäivän. Vastaavaa en ole kokenut sitten viime kevään ja nyt on todella todella paha olo. Henkisesti ja fyysisestikin. Olen äärimmäisen turvonnut, haisen pahalta, minua ei nukuta vaikka kello on melkein 1.00 ja normaalisti nukahtelen jo kymmenen maissa. Olen todella kiukkuinen ja itkettää kaikki.
Olen siis ottanut opikseni ja huomannut, että hiilarit on mulle melkein myrkkyä. Haluan eroon tästä helvetin leipähimosta ja sokerihimosta ja suklaahimosta ja kaikesta. ( Kiitos muuten tuosta Hiilaritietoisten Irti sokerista-oppaasta, oli todella hyvää luettavaa. : )
Minulla vain on pari ongelmaa, joihin olen törmännyt tässä touko- ja kesäkuun aikana karppia yrittäessäni.
Ensinnäkin, olen vasta 18-vuotias ja asun vanhempieni luona. Minulla on syömishäiriöhistoriaa, anoreksiaa ja bulimiaa, joista jälkimmäisestä en ole vielä kunnolla päässyt yli (tämänpäiväiset ahmimismätöt esimerkkinä). Tästä syystä vanhempani, erityisesti äitikultani, vahtivat silmä tarkkana syömisiäni ja he suhtautuvat todella epäilevästi, jos sanon etten halua jotain tai aloitan uusia ruokasuunnitelmia. Hän ei oikein ymmärrä ahmimista eikä näe siinä mitään ongelmaa kun "tyttö on taas niin terveen näköinen" jne. Justjuu.... Jos tällä tahdilla lihominen jatkuu, olen vuoden päästä reilusti ylipainoinen. (Normaalipainon alarajoilla olin ennen tätä jättilihomista n.1,5 vuotta eli luuta ja nahkaa olin viimeksi todella kauan sitten). En oikein uskalla selittää vanhemmilleni tästä karppausideasta, koska he eivät ikinä ymmärtäisi sitä eikä heillä olisi aikaa perehtyä. Mitä siis voisin tehdä, että pystyisin syömään eri tavalla ilman, että äiti luulee, että yritän taas saada itseni hengiltä?
Toisekseen, raha. Karppiruokaan tarvittavat jutut ei ole meidän perheen vakio-ostoksia (voita, kermaa, turkkilaista jogurttia, mantelijauhoa, meetvurstia, pähkinöitä ym. harvemmin löytyy meidän varastoista...), eikä oma budjettini missään nimessä riitä siihen, että alkaisin ostamaan itse omat ruokani. Okei, tiedän, että on halvempiakin karppiruokia, mutta en kuitenkaan ole innokas ostamaan itse ruokiani. Ja perhettäni en saa käännettyä karppaajiksi, sen tiedän (he ovat nimittäin kaikin tavoin terveitä ja hoikkia hiilarinmässääjiä jok'ikinen) Miten siis saan tarvittavat ainekset karppiruokiin niukoilla rahavaroillani??
Kolmanneksi. Meidän perheessä aamu alkaa sillä, että keittiöstä tulvii iiihana puuron ja paahdetun leivän tuoksu. Ruoka-aikana on aina lihan lisäksi perunaa/riisiä/pastaa ja kaapeista 24/7 otettavissa jäätelöä, keksejä ja "pientä makeaa". Miten pystyn vastustamaan näitä kiusauksia???? :'(
Neljänneksi. Rakastan liikuntaa. Aina, kun "karppaan" ja liikun, liikunta ei maistu yhtään niin hyvältä kuin hiilaritankkauksella... Kai sekin on totuttelukysymys?
En nyt eritysemmin pyydä mitään vastauksia näihin, mutta ideoita olisi tietysti mukava kuulla....
Olen nimittäin todella kyllästynyt tähän hiilihydraattiriippuvuuteeni ja voisin tehdä melkein mitä tahansa, että pääsisin siitä eroon... Ja EN halua sen kaltaisia vastauksia, että "unohda karppaus", koska musta oikeesti tuntuu, että se auttaisi mua tämän sokerijutun kanssa. Jos vaan saisin sen jotenkin kunnolla aloitettua.
En halua enää yhtään sellaista itkuista hetkeä, jolloin yritän tunkea turvonneen vatsani päälle vielä eilen mahtuneita vaatteita.... :'(
Ps. Kiitos kaikille, jotka on jaksaneet mulle tähän topiciin vastata - anteeksi, etten ole itse enempiä kirjoitellut, mutta kaikkea, mitä olette neuvoneet, olen miettinyt!
Pahoitteluni myös, sillä tästäkin tekstistä taisi tulla hieman sekava, johtuen ehkä myöhäisestä kellonajasta ja armottomasta vitutuksesta.....
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
ja tsemppiä uuteen yritykseen!