karppaus.info

Kiitos kaikille vastauksista - ihanaa, kun kaikki on täällä niin kannustavia.

Varmaan olette oikeassa, että olisi syytä puhua vanhemmille, mutta en vain vielä oikein ole uskaltanut... Nämä mun syömiset ovat olleet meidän perheessä aika arka aihe ja varmasti heillä menisi aikaa tajuta ja hyväksyä tämä mahdollinen karppaukseni. Toisaalta, kumpikaan ei ole kyllä mitenkään perehtynyt ruoka-asioihin tai terveellisyyteen, eli heillä ei ole syväänjuurtuneita käsityksiä esim. eläinrasvan haitoista. Siinä mielessä he saattaisivat jopa ymmärtää tämän jutun.
Mutta ainoa keino selvittää tämä lienee vain tarttua toimeen ja puhua heille....

Tänään mulla on mennyt kuitenkin hyvin, sillä äiti lähti pikkuveljieni kanssa tädille kylään ja minä sain itse valmistaa mulle ja isälleni lounaan. Kävin ostamassa voita ja paistoin siinä munakasta sekä paprikaa ja sipulia. Iskä otti lisukkeeksi pari leipää ja minä söin pelkän munakkaan. Mulla siis lähes täysi karppiateria ja iskä sai hiilarinsa mukaan - kumpikin tyytyväisiä. ^.^

Kuten joku jo ehdotti, olisi mun hyvä tehdä itse ruuat. Tänään kävi hyvin, mutta valitettavasti vain en ole kovin motivoitunut kokkailemaan 2x päivässä.... Onnekseni meillä on kuitenkin varsin usein hiilaritonta kalaa/lihaa/kanaa eli näillä aterioilla voin vain jättää perunan/pastan/riisin pois. Nuo höyryteyt kasviksetkin kuulostavat tosi hyvältä idealta! Useimmiten meillä on pöydässä salaatti (kurkku-tomaatti-lehtisalaatti-vesimeloni), mutta kasviksien höyryttäminen toisi varmasti mukavaa vaihtelua - olen sitäpaitsi varma, että ainakin äitille ne maistuisivat.
Miten muuten tuo vesimeloni...? Onko se ns. kiellettyjen listalla?

Kiitos vielä kaikille tsempistä ja vinkeistä!! <3 Tämä on ihana foorumi.

_________________

Hei aloittaja,

Ensimmäisen viestisi kuvaus on kuin suoraan elämästäni! Minäkin palloilen terveellisen elämän ja hillittömien sokerimättöjen välillä, ja aina on lupaus "lopettaa huomenna ikiajoiksi". Miksiköhän se ei koskaan toimi niin :/ Vaikka terveellinen ruokavalio tuo pirteyttä, hyvää oloa ja mielenrauhaa, niin kohta taas ajatuksiin hiipii ne kaikki herkut mitkä odottavat kaupan hyllyillä. Sitten sitä on kuin tapaisin salaisen rakastajan karkkihyllyillä: se on kiellettyä, paheksuttua ja ah, niin syntistä ja jännittävää Minullakin on sh-taustaa, mutta olen huomannut että hyväkarppaaminen tuo sitä kaivattua tasapainoa elämään, ongelma vaan on miten pitäytyä siinä pitkiä aikoja... Aloittelen tässä taas pitkästä aikaa tosissani hyväkarppausta ja olisi kiva kuulla suht samassa tilanteessa olevien kokemuksia, joten kirjoittelehan aina välillä miten sinulla menee, jos viitsit/jaksat
(Aloitin myös oman ketjuni, "Surkuvuodatuksella alkuun", jonne varmaankin kirjoittelen jos jotain keskustelua syntyy)

Itse olen päässyt sokerista irti kromin avulla. Yksi mansikanmakuinen pirkka kromitabletti illalla, kun on alkanut tehdä mieli makeaa ja se on siinä. Myös kalaöljykapselit ovat auttaneet nälän ja makeanhimon hallinnassa

Pakko tulla tänne avautumaan....

Juttelin just äitin ja iskän kanssa, kuten olitte neuvoneet, tästä karppauksesta. No tiesinhän mitä siitä seurasi. Äitin huutoa siitä, miten "***** on niin itsekäs ja laiska ja välinpitämätön ja kauhea ja ilkeä ja blaah" ja muistelua vanhoista kituutuslaihdutuspäivistä ja siitä miten karsea tyttö olen ja syytöksiä, miten voisin lopettaa ahminnan tosta vaan jos haluaisin.

Ja ilmeisesti kaiken syy on nyt sitten karppaus...

Lopputulos: äiti huutaa ja minä itken ja huudan.

_________________

Voi ei!



Itse tiedät parhaiten, mikä äitiisi tehoaa (vai tehoaako mikään...), mutta kannattanee ottaa asia puheeksi uudelleen jokin toinen päivä, jos tilanne pysyisi silloin rauhallisempana.

Mitä jos yrittäisit selittää verensokerivuoristorataa ja sitä, miten ja miksi verensokeri pysyy karpatessa tasaisempana? Ehkä fysiologisen selvityksen antaminen (vaikka miten rautalankamallina) saisi äitisi tajuamaan, ettei kyse ole itsekurista, päätöksistä tms? Tai sitten käyttöön lautasmalliyksinkertaistus: "Tässä virallisterveellinen lautasmalli. Otetaan tästä nämä perunat ja tuosta nuo leipäpalat pois ja lisätään tilalle kasviksia ja vähän lihaa. Siirretään voi leivän päältä kasvisten päälle Noin. Nyt lautasella on lihaa, kasviksia, marjoja jne. Miten tämä on epäterveellisempää ja haitallisempaa kuin aiempi syömiseni?" (Kannattaa unohtaa se rasvan lisäys siinä yhteydessä... )

_________________
Ruokapäikky

Voi ei, äitisi on tyhmä. Niin tyhmä, ettei halua lapsensa parasta. Tai ei vaan tajua? Ehkä hänkin on liian riippuvainen sokerista?

Jos teillä perheessä on tiedossa sinun syömishäiriötaustasi, niin miksi sinua sitten vielä syyllistetään lisää, kun haluat itseäsi auttaa? Itsekkyydestä siinä ei ole kysymys, vaan selviytymisestä. On tervettä ajatella itseään ja auttaa itseään. Äitisi käytös on kyllä suorastaan luotaantyöntävää.

Miten jos lukisit vaikka Antti Heikkilän kirjoja ja niistä ottaisit sopivia tiedotteita perheellesi?

Tsemppiä oikein kovasti!

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Yksi harkinnan arvoinen asia voisi olla myös varata Heikkilälle ihan lääkäriaikaa, kun Helsingissä asut. Nimittäin, joihinkin vanhempiin puree auktoriteetti (itse tiedät, kuinka omiesi kanssa saattaisi olla).

_________________
Instead of trying to determine what abnormal conditions disease is composed of, let us first know the normal conditions which make us healthy.
- Antoine Béchamp -

Kiitos ymmärryksestä ja vinkeistä!

Juu, perheessäni on hyvin tiedossa syömishäiriöni ja niitä vastaan tässä on enemmän ja vähemmän jo kolmisen vuotta taisteltu.

Yritin selittää tuota fysiologista puolta, mutta äitin ainoa kommentti asiaan on, että "sulle ei pärjää millään." ja siihen keskustelu loppuu. Siinä mielessä äitini on oikeassa, sillä mä olen... hmm... hyvä puhumaan ja äiti puolestaan on täysi vastakohta. Siksi mä yleensä voitan kaikki väittelyt, keskustelut ym. vaikkei aihetta olisikaan...

Ja kyllä. Äitillä on sokeririippuvuus. Hän käytännössä elää pullalla, leivoksilla, leivällä ja kaurapuurolla. Valitettavasti vaan hänellä on silti ihan hyvä kroppa ja hän on normaalipainossa. Sen takia en voi selittää äitilleni sokeririippuvuudestakaan, koska hän karjuu siinä sitten, että "ei tollasia ole - jos olis niin mulla nyt ainakin ois sellanen ja mä en todellakaan ole lihava".

Olisi kyllä mahtavaa, jos pääsisimme Antti Heikkilän vastaanotolle! Mitenköhän sinne voisi varata ajan ja onkohan se kuinka kallista? Olen aivan varma, että äitiini tepsisi juuri tuo. Hänhän tälläkin hetkellä uskoo syömishäiriölääkäreideni syöttämän tiedon olevan 100%totta ja että mun pitää syödä se 6 kertaa päivässä ja aina leipää ja sellai...
Tässä on viimeiset 1,5 vuotta tuota yritetty ja mikä on tulos??? Miksei voisi siis yrittää jotain toista konstia???

No, itse asiassa tänään aamulla asiat oli jo paremmin. Mun iskä ymmärsi tilanteen (kuten aina) huomattavasti paremmin ja halusi antaa mulle mahdollisuuden - niinpä hän suostutteli äitinkin. Me sovittiin mulle kahden kuukauden kokeiluaika. Eli saan karpata kaksi kuukautta ja jos mikään ei muutu niin joudun taas palaamaan leipälinjalle....

Huono juttu vaan, että äiti on ollut koko aamun ihan tajuttoman kiukkuinen ja huonolla tuulella sen takia. Enkä saanut edes tehdä pikkuveljelleni munakasta, vaikka hän tykkää siitä niin kovin. Kun se on kuulemma liian rasvaista.

_________________

Heikkilä työskentelee Eiran sairaalassa, omilta sivuiltaan löytyy yhteystietoja. Kustannuksista tietää ehkä joku muu, eihän yksityislääkärit ilmaisia toki ole mutta toisaalta jos jokin auttaa niin silloin on varmasti hyvinkin sen arvoista, tuossa tilanteessa.

Kovasti tsemppiä.

_________________
Instead of trying to determine what abnormal conditions disease is composed of, let us first know the normal conditions which make us healthy.
- Antoine Béchamp -

Ja Kelalta saa pienen osan takaisin.
Tsemppiä!
Varaahan aikaa, ota iskä mukaan!

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Minäkin täällä tsemppailen mukana! Hankala tilanne, mutta ehkä tuon parin kuukauden "koeajan" aikana vanhempasikin huomaavat sinussa tapahtuvien muutosten olevan positiivisia. Nämä virallisterveelliset suositukset ovat niin iskostuneet suomalaisten kaaliin ettei ole kovin helppoa saada läheisiä edes kuuntelemaan mistä tässä on kysymys. Ystäväni sanoin: Paloina se norsukin syödään! Eli vähän kerrallaan eteenpäin.

_________________
Valokuvapäiväkirjani

Kiitos kiitos! Tähän mennessä on ainakin mennyt loistavasti. Äitikään ei ole enää ruvennut väittelemään tai valittamaan liiasta rasvankäytöstäni. Ehkä hänkin huomaa, että kun syön kunnolla lihaa, kasviksia jne. ja olen hyvällä tuulella, niin ei tämä nyt niin epäterveellistä voi olla. Tai voihan toki olla, että hän ei uskalla sanoa mitään, kun iskän kanssa on jo sovittu tuo koeaika. Mutta kuten sanoitte, varmasti äiti huomaa positiiviset muutokset ja tajuaa, että karppaus on jees!!!

Ainut juttu, mikä mulla on vielä hakusessa, on ruokamäärät. Esim. äsken tulin kotiin ihan meganälkäisenä ja lätkäisin lautaselleni jättipalan lohta, kasan juustoa ja sen päälle vielä paaaljon voita. Vanhasta tottumuksesta kai tuli, että kun on kauhea nälkä, täytyy syödä kasoittain ruokaa. Olin ehkä puolet syönyt, kun olin jo täynnä. En kuitenkaan kehdannut heittää loppua roskiin, joten oli pakko tunkea se kaikki sisälleni - eikä tuntunut kovin hyvältä. Ensi kerralla pitää muistaa ottaa vähemmän ja jos jää nälkä niin ottaa vaikka lisää....

_________________

Pahahan se on vastaan väittää kun näkee karppauksen tulokset vyötäröllä ja pään sisällä. Riippuu henkilöstä kumman huomaa ensimmäisenä, mutta itse ainakin arvostan jälkimmäistä vielä enemmän, vaikka ensimmäisen takia karppauksen aloitin uudelleen. Elämä hymyilee

Ruokamäärien hallinnassa auttaa parhaiten (automaattisesti) se, ettei päästä nälkää liian suureksi. Toki osan annoksesta voi laittaa sivuunkin, mutta itse tulee syötyä kuitenkin niin harvoin ja intuitiolla, että vanhat sapuskat saattavat unohtua jääkaapin perille.

_________________

Hei tyttö!
Olen lukenut viestiketjusi ja elänyt mukanasi siitä asti kun kerroit syömishäiriöstäsi. Olen entisen anorektikon/bulimikon äiti. Monta vuotta asian kannssa taisteltiin ja onhan anorektikon mieltä monesti vaikea ymmärtää, kunnes luin kirjan, jossa kerrottiin miten syömättömyys muutta ihmisen aivojen toimintaa ja ajattelua. Tämä oli omalle tytöllenikin avainkokemus, hän ymmärsi mistä omintakeinen ajattelu tuli - se oli sairaus joka puhui.
Vertaistuen avulla tyttöni on parantunut ja syö nykyisin normaalisti. Minusta on ihanaa nähdä, että hän syö nykyisin rasvaa johon ei vuosikausiin koskenut tikullakaan. Äitinä olisin ollut TAJUTTOMAN kiitollinen, jos tyttäreini olisi jonakin päivänä kertonut, että on päättänyt ryhtyä syömään ruokaa jossa on ravintoa! Mikä voi sen parempi uutinen olla? Pieni vilkaisu ruokien ravintoarvoihin kertoo karua kieltää, mitä rakennusaineita elimistö saa tyhjästä vehnäjauhosta, tärkkelyksestä ja muusta joutavasta verrattuna energiaan, vitamiineihin, hivenaineisiin ja kivennäisiin? Sanoit, ettei äitisi ymmärrä ravintoarvoista juurikaan ja sen näkee. Onneksi isäsi on antanut sinulle koeajan, koeta käyttää se hyvin. Kahdessa kuukaudessa ehdit saada paljon aikaan ja sen jälkeen äitisikin uskoo. Anorektikon juttuja kuunnelleet ovat kovapäisiä, kuten varmaan tiedätkin. Luulenpa, että äitisi rauhoittuu, kun näkee että sinä oikeasti syöt eikä tarvitse enää pelätä sinun hengen puolesta.
Mutta olen todella onnellinen, että olet jaksanut taistella tämän asian. Se osoittaa, että todellakin haluat tehdä elämällesi jotakin hyvää, joten toivon, että onnistut ja opit koeaikanasi syömään hyvin. Voit hyvin ja ehkä perheesikin oppii ravinnosta jotakin. Ruokamäärät saattavat sinulla olla hakusassa, mutta koeta opetella ottamaan ensin vähemmän luvaten itsellesi ottaa lisää jos jää nälkä. Ravinteikas ruoka täyttää paremmin kuin se hiilarimättö, jolla ihmiset yleensä täyttävät mahansa (kunnes ovat aivan ähkyjä) mutta karpin ei tarvitse mättää mahaansa puollolleen, riittää että ei ole enää nälkä. Kun mielesi tekee ruokaa, kysy itseltäsi onko sinulla oikeasti nälkä vai tekeekö mielesi vain jotain. Jos mielitekoja tulee useammin, niin lisää silloin aterialla syömääsi ruokaa.

Käy kertomassa miten aikasi sujuu. Toivon todella että onnistut. Elämä on ihanaa ja on harmi, kun nuorena ihmisenä joutuu noin vaikeiden asioiden kanssa taistelemaan. Siinä menee elämästä iso osa hukkaan. Tsemppiä sinulle!

Kiitos viesteistänne ja vinkeistänne!

hadele, olet varmasti oikeassa siinä, että äitini on todella "kovapäinen"... Ja hyvä syyhän hänellä on - mun jutut kun ei aina oo ollu ihan sieltä luotettavimmasta päästä... Mutta kuten sanoitte, toivottavasti hän muuttaa mielensä tässä ajan kanssa, jos karppaukseni onnistuu.

Harmittaa, kun tulin hehkuttamaan tuota, että on mennyt niin loistavasti, sillä tänä iltana (reilu tunti sitten) menin taas pilaamaan kaiken. ._. Tein erään KARPPIreseptin mukaista omenapiirakkaa, mutta se ei tainnut olla kovin karppimainen, sillä siinä oli ihan tajuttomasti makeutusainetta ja se oli tosi makean makuinen. Olin ensin ajatellut, että otan vain pienen palan, mutta syötyäni sen tunsin vanhan tutun tunteen, josta aina seuraa ah-min-ta. Eli pakko syödä-fiilis. No, onneksi ahmin pääosin karppimaista ruokaa (juusto, voi, pähkinät), mutta valitettavasti mukaan mahtui myös hiilaripaskaa (kaurakeksejä, Elovena-keksi, muroja ja omena)... Kävin oksentamassa tuon omenan, mutta pystyin onneksi sen jälkeen lopettamaan. Nyt valitettavasti on silti ÄHKY, paha olo henkisesti sekä myös fyysisesti tuntuu päässä eli huimaa. YÄK mikä olo. Positiivistä tässä silti on se, että jos en olisi ahminut noita rasvoja niin olisin ahminut varmaan 4x enemmän kuin mitä ahmin nyt, mutta... Kuitenkin. :'(
Kaikenkaikkiaan ahmin siis:
- vajaa puolikkaan omenapiirakan ._.
- 1,5 kourallista kaurakeksejä
- Elovena-keksi
- 0,5 kourallista muroja
- omena
- sekä juustoa, voita ja pähkinöitä

Byääääää! :'( Kun tää kahden kuukauden aika oli alkanut niin hyvin ja sit mä menin paskaamaan koko jutun. :'( Ja huomenna lupasin mennä aamulla juoksemaan kaverini kanssa, voi paskat oon varmaan niin turvonnut etten pysty. :'(

No ainakin opin sen, ettei mun pidä käyttää edes makeutusainetta. ;_______________;

_________________

Itsekään en ole vielä tohtinut makeutusaineita käyttää, mutta poista tuollaiset listat ja niiden laatimisen tarve Huomenna on uusi päivä ja jatkat taas sen mukaan minkä olet parhaaksi kiittänyt. Kroppa kiittää!

_________________

Olet oikeassa.
Mutta kun on tottunut itseään rankasemaan noilla listoilla niin sitä vaan tekee... .___.

_________________

Muista, se oli vain yksi ilta. Karppaus ei kaadu yhteen repsahdukseen. Omalta osaltani olen huomannut, että parempi on pysyä erossa noista herkuista, jotka ovat ns. karppaajan versioista perinteisistä hiilarimätöistä (oli kyseessä sitten makea tai suolainen, piirakka, karppipizza tms.). Niistä hiilarinhimo iskee helpommin. Mieluummin kannattaa tehdä rehellistä hyvää karppiruokaa.

_________________
Onnellinen ylläpitokarppi!

Joidenkin kroppa reagoi noihin makeutusaineisiinkin insuliinivetoisesti - joten jos omistat sellaisen, niin laita ne makeutusaineet toistaiseksi sinne minne aurinko ei paista - eli nauti lähinnä rasvasta toistaiseksi Mutta hyvänä uutisena - makuaistikin herkistyy aikanaan, esim. mulle on 70% suklaa pikkuisen siinä kintaalla että onko ihan yliällömakeeta

_________________
Instead of trying to determine what abnormal conditions disease is composed of, let us first know the normal conditions which make us healthy.
- Antoine Béchamp -