Mieltäni jäi vaivaamaan pellavan hehkutus ihmisen terveysvaikutteiseksi ravinnoksi, esim.
Ylen Akuutin pellava-artikkeli. Artikkelista ilmenee, että pellavansiemenrouheen ja pellavaöljyn ravintokäyttö on uusi ajatus. Vanhassa Otavan tietosanakirjassa (siinä kaikkien aikojen parhaassa punaselkäisessä painoksessa vuodelta 1967) ei pellava-hakusanan kohdalla mainita tällaista käyttöä. Itse olen tiennyt pellavansiemeniä käytettävän laksatiivina, mikä ei ole ihan sama asia kuin ravintokäyttö.
Akuutin artikkelissa myös varoitetaan, että pellavansiemenrouhetta ei saisi syödä kuin pari ruokalusikallista päivässä, koska siinä on kadmiumia. Hakulauseella
pellava kadmium saa Googlella paljon artikkeleita. Lähdekriittisesti tarkasteltuna arvovaltaisimpiin kuuluu Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen julkaisema
Pellavan siemenen laadun kehittäminen:
Lainaa:
Osana Agrokuituverkoston toimintaa on vuosina 2004-2005 Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen toteuttama kadmiumselvitys. Selvitystä varten yritykset toimittivat öljypellavanäytteitä kadmiumanalyyseihin. Mitattuja arvoja verrattiin kansainvälisiin pitoisuuksiin ja hyväksyttävästä
päiväsaannista esitettiin arviot. Tulokseksi saadut kadmiumpitoisuudet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Normaalilla suomalaisella ruokavaliolla pellavansiementä saa kadmiumin suhteen syödä turvallisesti suositellun määrän 24 g - 30 g. Suomalaisen pellavan kadmiumpitoisuus ei siis aiheuta normaaleilla päiväannoksilla (esim. 24 g pellavaa päivässä) erityistä riskiä, kun asiaa tarkastellaan nykyisen WHO:n asettaman PTDI-arvon (Provisional Tolerable Daily Intake) kannalta. Runsaskadmiumisen ruokavalion lisänä em. päiväannokset voivat olla liian suuret, jos käytetään korkean kadmiumpitoisuuden omaavaa pellavaa. Jos pellavansiementä käytetään päivässä alle 24 g määrä, riskit vähenevät vastaavasti. Poikkeuksena ovat ne henkilöt, joilla on muitakin riskitekijöitä kadmiumin saannin suhteen, esim. saastunut asuinalue, tupakointi tai alentunut sietokyky. Tällöin on kiinnitettävä enemmän huomiota kadmiumin kokonaissaantiin ja saantiin myös pellavan siemenen osalta.
Tästä ja muistakin artikkeleista minulle jää se kuva, että pellavakasvilla on sellainen ominaisuus, että se kerää itseensä kadmiumia. Se ei siis johtuisi saastuneesta maaperästä.
Miksi ihmeessä tällaista syötävää on nähty tarpeelliseksi ruveta markkinoimaan terveysvaikutteisena?
Prof. Simo Tarpilan mukaan pellavansiemenet pitäisi suorastaan lisätä virallisiin ravitsemussuosituksiin, vaikka raskaana olevien naisten ei pitäisi syödä pellavansiemeniä (tai rouhetta) lainkaan!!
Enpä aio itse pellavansiemenien terveysvaikutuksia hyödyntää.
_________________
Timo Kuuselaa mukaillen:
Epidemiologisten tutkimusten jälkianalyyseille näytään pantavan liikaa totuusodotuksia. Toisaalta - mutta toisaalta.
Shit happens.