Lauantai 29.12.-18Wieraita Willassa, kiva kun kävitte mlv, Weera, Kirris.
Kotijumppa on suunnitteluasteella. Pikkuisen jotain jo kokeiltunakin, sillain varovasti.
Ja Kirris, kiitos, kävinkin lukemassa päikystäsi.
Valkea on maalima. Aamusta vaikutti siltä että tuuli nousee ja karistelee puista lumet,
vaan ei sitten niin käynytkään ja suojalla satanut ja puihin tarttunut lumi ja räntä on
edelleen oksilla. Ja maassa tietenkin.
Willassa on hiljaista. Vajaan viikon ajasta oltiin Aan kanssa yhdessä neljä vrk ja
vieraita oli syömässä ja seurustelemassa ueampaan otteeseen, melkein joka päivä.
Nyt kun oon iteksiään, tuntuu äkkiä hyvinkin hiljaiselta.
Vaan tuo ympäröivä maisema, lumimaa, se on niin kaunis,
se ikkäänko kutsuu syliinsä, vaistomaisesti siinä vähentää valoja ja karttaa ääniä...
...hiljaisuuden kuuntelua tämä...
/lumen sylissä/
/valkeissa peitoissansa/
/maailma nukkuu/
(lumihaiku 29.12.-18)Päivällä läksin pitkästä aika käymään keskustassa, että jos vaikka jotain alennus-
myyntiä katsastaisin, mutta jäi sitten aikeeksi. Mestarin Herkkuun aattelin kanssa mennä jotain joulun
jälkijuttuja kahtomaan, vaikka mitään ei kyllä toenperrään tarvii, pakastimet on melko täynnä.
Siellä on usien kuitenkin jotain vähän erilaista syömää.
Vaan jumituin Pic Ateriaan kevyelle lounaalle ja immeisiä kahtelemaan ja eiköstä siihen pölähtänyt
hyvä ja rakas ystävä, jonka kanssa pari tuntinen vierähti ihan huomaamatta.
Kotiin lähin kiireesti erottuamme, sosiaalista elämää oli tullut yhelle kertaa ihan nokko, sanoisi Kalle Päätalo.
Muutoin, Iijoki-sarjan lukeminen etenee kuin jyrä, tasaisesti ja juurevasti.
Mutta nyt on jo pimentynyt, kynttilöitä - maaliman tuhoojia - palaa kohtuullinen määrä ja
hyvä lämmin hellä on mieli ja olo Willassa.
Ja päivä on jatkunut 7 minuuttia.