Kirris ja muutkin.Een mä mitään lihaksia sure, mä saan ne kyllä takaisin sitten kun on sen aika,
mutta en vielä usseempaan viikkoon aio salille mennäkään. Hyvä kun kaverista huolta pidetään.
Arvostan, Greda, Kirris, grasu ja muut!
No joo, labrassa on käyty. Pakko kertoa se tarina:
Nimmee huudeltiin oikein muutama minsa etuajassa, "itämaisen" näköinen tumma poika.
Ekana kysyy - ihan kuin arvasinkin - oonko ollut ravinnotta. (kun on ne sokerikokeet siellä
jo oottamassa huhtikuuta). Mie siihen, että ei kai näitä kokeita varten tarvinnut, ei ainakaan
sanottu. Poitsu siihen, että kyllä vaan ja mie, että mikä koe sitä vaatii.
Hää katsoo vähän hämmästyneenä mua ja sanoo, että no nämä sokerit (vähä ko äänellä, että
pitäisihän tuo tietää...) Mä taas, että ei niitä nyt, ne on siellä vaan oottamassa. Se verenkuva
olisi tarkoitus...ja poika, ettei täällä oo mitään verenkuvaa. On vaan nää sokerit. Multa pääsi että
"älä narraa" ja hän vähä ärtynä, että eioo, kato ite. No ite kattoi, ei ollut ei. Ihan hyvässä yhteis-
ymmärryksessä todettiin, että lääkäri sitten vissiin on unohtanut. Niinpä kait! Vaikka ei ois luulenut,
kun oli niin tosi tehokas ja antoi vielä mulle semmoisen lapunkin, jolla pääsee jonojen ohi,
josnei aikaa saa. Mä ehotin, että ota johonkin purkkiin valmiiksi, mä soitan lääkärille että hoitaa
sen lähetteen. Ja sitten meitä kumpaakin jo nauratti.
Eli se siitä verenkuvasta. Sen pituinen se.
Se vähän harmitti, että taas piti Aan lähtä kuskiksi, mutta ei tuo ollut pahoillaan kun sai hyvää
lihasoppaa palkaksi. Ja mä sain sen varaamani kirjan kirjastosta.
Vähän Aatamia aattelutti, kun ei ollut puhelinta, lompakkoa ja ei sitten tietty ajokorttiakaan,
mutta kaikki meni onnellisesti, eikä poliisisetiä eikä -tätejä näkynyt.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Kohta Viktoriaa ja sitten se kirja.
Heippati hei, tää lepää nyt.
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
