Se tunne, kun saa tehtyä asioita ilman syyllisyydentuntoista itsepakotusta
Ulkona pikku pakkanen ja hiihtohimo nousi niin, että piti kääntää varasto ympäri ja ettiä kapeat Peltoset. Kerkesin mettään vielä valosan aikaan. Hiihtokahlauskausi aloitettu. Lopuksi tilkitsin vielä saunan oven.
Aloitin aamumeditaatiossa kiintymyssuhteen luomisen itseeni: visualisoin itseni vauvana sylissäni ja katsoin vauvaitseäni niin hyväksyvästi ja rakastavasti kuin kykenin. Tunne, joka tilanteesta välittyi oli yksinäisyys. Antauduin tunteelle niin täysin kuin pystyin välittämättä kivusta ja meditaation jatkuessa se pikku hiljaa suli täydelliseen rauhan oloon. Tuota rauhan oloa kuvailisin saman aikaisena tyhjyyden, täyteläisyyden ja mielekkyyden tunteena, johon itselläni sekottuu vielä uteliaisuus. Se on yks ainut asia, mihin en ole kyllästynyt. Itkua tietysti tuli, mutta se oli myötätuntoa lapsuuden minää kohtaan.
Kävin puntarilla ja paino on ruvennut näköjään laskemaan. - kilo sitten viime näkemän. Minähän olen ameebojen sukua: paino nousee helposti ja laskee helposti. Syömiset sitä samaa: aamulla kahvi+ghee, munavoi iltapäivällä, illalla lammaspataa, voita, broccolia, porkkanaraastetta, hapatuksia, jälkkäriksi puolukka-kookos-chiajelly lopuksi vielä muutama siivu parmesaania, jossa voita päällä.
).
Sulla oli ne alati nälkäiset kissit. Huomasin toisaalla, mutten sinne viitsinyt laittaa. Mä annoin märkäruokaa pari krt päivässä, mutta sitten oli aina kuivia nappuloita saatavana. Toimi mun kissojen kanssa, eivätkä lihoneet vaikka ruokaa oli kokoo ajan tarjolla. Märkäruoka-annoksen koetin pitää sellaisena, että meni kerralla eikä jääjyt kuivumaan. kissoja tarkkailemalla kyl huomaa äkkii sen annoskoon. Mun kissat oli semmosia, että joskus nuolivat vain hyytelön ja olivat taas pyytämässä lisää.Ne nappulat auttoi etten sentään ruvennut ihan ruokinta-automaatiksi. mulla oli ulkokissat, joten luomua välillä pyydystivät itse.
Noi hiivat on kiinnostavia! Mä otan maitohappobakut tänään hapankaalista. On haankaalia ja hapatettuja suolakurkkuja. Kerta-annoksenhan ei tarvitse olla ees iso. 
Siitä huolimatta minun pitäisi uskaltaa olla mitä olen hänenkin seurassaan. Mietin asiaa ja henkeä salpaa. (Kauhiaa painetta täälä synnytyskanavassa. En haluais pois turvallisesta ja lämpimästä tunkiosta, mutten takasinkaan taida enää päästä.)
Olla siinä sitte boheemi taiteilija, joka etsii itseä syvyydestään käsin ja pohtii maailman tilan karmallisia merkityksiä.