Täytyypä perehtyä tuohon Ayersiin ja ajatuksiinsa.
Muuten, mikä on unohtunut kertoa on se, että aikani paastottuani mälijähteli pyttyyn suolihuuhtelun vanavedessä kuolleita suolinkaisia. Siis loisia ja olinkin matokuurilla. Mutta totta varmasti on, että osa bakteereista selviää vaikka mitä, mm. iki'ystäväni' candida albicans, suolistohiiva. Se on jäytänyt minua jo yli 20 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisena riippuen syömisistäni. Nyt minulla onkin meneillään loppu elämän mittainen suoliston tasapainoitus. Hiivaahan elimistössä on aina, mutta ei sen tarvi ensiviulistina soittaa.
Torstaisin mulla on opetusta tuolla kylällä ja samalla jään sinne hellustamaan. Nyt viimeksi illalla menuna oli hirvimettältä suoraan tulleelta jokunen sisäfilepihvi ja mulle osa myös raakana ja pe lounaaksi alkupalana kylmäsavuhaukea ja muuten poron kuussa paistettua vasan maksaa (maistelin sitä myös raakana ja aivan hyvää oli). Höystöinä minun hapatuksia, pari puikulaa, puolukkaa ja rasvat imutettuna porkkanaraasteeseen. Jälkkäriksi hilloja. Nyljin hirven koivet ja irrotin sorkat. Laitan niitä joskus uuniin. Sydäntä ajattelin kevätpuolella suolata, vähän savustaa ja kuivata. Harmittavaa kyllä, kieli unohtui pyytäjällä pyyntikämpälle ja koira oli jo jyrsinyt päätä, minkä suhteen mulla oli alatoopiodotuksia. Ens vuonna sitte.
Viikonloppunahan oli isänpäivä ja vierailin ylempänä pohjoisessa sukuloimassa. Äiti tarjos kanaa ja pottuja, salaattia ja raastetta ja tietenki juustokahavit. Isän tykönä sunnuntaina hirvikäristystä ja muusia, salaattia ja puolukkaa. Jälkkäriksi otin hilloja ja juustokahavit taas. Kakusta kieltäydyin ja hirviää syyllistämistä koin.
Illalla kotona kaalikääryleen sisustaa, mitä jäi yli: kaalta, tatteja ja lammasta, hapankaalta ja puolukkaa. Tänään lammaspataa, hapankaalta ja puolukkaa. Kyllä tämä tästä.
Avantouintikausi alkoi viime torstaina ja päätin käydä uimassa aina, kun käyn kylällä tai ajan siitä ohi. Nyt olen sitten uinut neljänä päivänä peräkkäin ja kyllä kroppa vain siihen tottuu ja se on IHANAA.
Auto on puolillaan haloiksi lyötyä hirsinavettaa. Täytyy lähtiä purkamaan se, pukkaamaan taas lumia talon kivijalkaan ja häätämään nuo herkulliset keittoluut ja suolalihat, porot, tuosta pihalta. Olen toiveikas itseni suhteen