karppaus.info

Se tunne, kun saa tehtyä asioita ilman syyllisyydentuntoista itsepakotusta

Ulkona pikku pakkanen ja hiihtohimo nousi niin, että piti kääntää varasto ympäri ja ettiä kapeat Peltoset. Kerkesin mettään vielä valosan aikaan. Hiihtokahlauskausi aloitettu. Lopuksi tilkitsin vielä saunan oven.

Aloitin aamumeditaatiossa kiintymyssuhteen luomisen itseeni: visualisoin itseni vauvana sylissäni ja katsoin vauvaitseäni niin hyväksyvästi ja rakastavasti kuin kykenin. Tunne, joka tilanteesta välittyi oli yksinäisyys. Antauduin tunteelle niin täysin kuin pystyin välittämättä kivusta ja meditaation jatkuessa se pikku hiljaa suli täydelliseen rauhan oloon. Tuota rauhan oloa kuvailisin saman aikaisena tyhjyyden, täyteläisyyden ja mielekkyyden tunteena, johon itselläni sekottuu vielä uteliaisuus. Se on yks ainut asia, mihin en ole kyllästynyt. Itkua tietysti tuli, mutta se oli myötätuntoa lapsuuden minää kohtaan.

Kävin puntarilla ja paino on ruvennut näköjään laskemaan. - kilo sitten viime näkemän. Minähän olen ameebojen sukua: paino nousee helposti ja laskee helposti. Syömiset sitä samaa: aamulla kahvi+ghee, munavoi iltapäivällä, illalla lammaspataa, voita, broccolia, porkkanaraastetta, hapatuksia, jälkkäriksi puolukka-kookos-chiajelly lopuksi vielä muutama siivu parmesaania, jossa voita päällä.

_________________
"Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen." Juice

Pieni alskel ihmiskunnalle, mutta nyt mun saunan ovessa on ripa. Jo toinen päivä putkeen, että virtaa riittää.
Ken ei sitä liejussa kahlaamista ole kokenut, ei voi ymmärtää, miten kiitollinen olen. Eilen särki olkapäitä todella, tänään särky on huomattavasti laantunut. Alkaakohan pahin tulehdus taittua.

Ihmeellistä ja ihanaa on aloitekykyisyys. Olen saanut tehtyä ikuisuuksia roikkuneita pikkuhommia ja ensimmäistä kertaa aikoihin tämä minun talo ja tontti eivät ole tuntuneet loputtoman musertavalta työleiriltä vaan potentiaalia täynnä olevalta mielenkiintoiselta puuhamaalta.

Juteltiin pitkään serkun kanssa, että ei se ole normaali tila, että joutuu pakottamaan itsensä käytännöllisesti katsoen joka asiaan. Vuosien varrella on jutskailtu useinkin ruokailusta, rasvoista ja gluteenista ym. Olen hänelle laittanut linkkejä suoliston merkityksestä autoimmuunisairauksiin (hänellä ms ja kilpparin vajis). Hän kyllä tiedostaa, mutta on tiukasti karkkimaassa. Kohta siellä voin olla taas minäkin (oi Jeesus ja Maria ja kaikki taivhan enkelit, antakaa mulle voimia pysyä karpilla tiellä ).

Sapuskat samat kuin eilen, suunnilleen.

_________________
"Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen." Juice

Pysy karpilla! Luulenpa, että vhh tasaa mielialojakin ja antaa sitä keskittymiskykyä. Antti Heikkilä väittää Diabeteksen hoito ruokavaliolla kirjassaan ainakin, että auttaa masennukseen. Tuon kun muistat ja jo tän hetken hyvän olon, niin ei tule leipä- tai karkkipussin kimppuun hyökättyä ihan niin helposti. Sulla oli ne alati nälkäiset kissit. Huomasin toisaalla, mutten sinne viitsinyt laittaa. Mä annoin märkäruokaa pari krt päivässä, mutta sitten oli aina kuivia nappuloita saatavana. Toimi mun kissojen kanssa, eivätkä lihoneet vaikka ruokaa oli kokoo ajan tarjolla. Märkäruoka-annoksen koetin pitää sellaisena, että meni kerralla eikä jääjyt kuivumaan. kissoja tarkkailemalla kyl huomaa äkkii sen annoskoon. Mun kissat oli semmosia, että joskus nuolivat vain hyytelön ja olivat taas pyytämässä lisää.Ne nappulat auttoi etten sentään ruvennut ihan ruokinta-automaatiksi. mulla oli ulkokissat, joten luomua välillä pyydystivät itse.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Mulla karppaaminen ja lisäravinteet auttoi siihen että pääsin masennuslääkkeistä eroon. Söin niitä yli 10 vuotta ja luulin että on loppuelämän lääkitys. Ihmeen hyvin oon nyt karpatessa voinut mutta liiat hiilarit alkaa masentaa. Onneksi mulla ei karkit eikä mitään höttöhiilari enää houkuta kun oon niin pitkään karpannut.

Toivottavasti löydät tasapainon kisujen ruokinnassa.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Kiitos Greda ja Kirris,

ONNEKSI mulla ei ole täällä kotona enää mitään makeaa. Tosin eilen illalla tiedostin kookossokeripussin olemassaolon, kun illalla roikuin kaapin ovissa, että oisko täällä ...hm... jotain? Oliiveja sitten napostelin. Tiedostan kyllä tämän karppisyömisen vahvan yhteyden hyvinvointiini. Viimeksi kaupassa käydessäni vanhasta muistista pysähdyin suklaahyllyä tutkimaan (en halua antaa minkäänlaista, edes tummasuklaapikkusormea houkutuksen köyden pääksi). Minun piti oikein kysyä siinä itseltäni, että minkä minä oikein olen? Tapojeni ja suolistohiivojeni orja vai terveydestäni vastuuta kantava tiedostava ihminen? Tässä tapauksessa jälkimmäinen voitti, siirsin tahdonvoimalla jalkani sieltä pois ja onnittelin itseäni.

Lueskelin Boulardii-maitohappobakuista ja siitä, miten ihmiset ovat peitonneet suolistohiivaansa niillä. Oon kyllästynyt tähän hiivahommaan, kutisevaan päänahkaan ja pyllyreikään, kynsisieneen ja siihen, miten se vetää minua pois normaalijanaltani. Pohdiskelen, mikä on muna ja mikä kana tässä karusellissani. Vaikka samapa se sille, nyt on pääasia, että jaksan pysyä virkeänä, että mulla on voimia ja mielenkiintoa tehdä hyviä asioita itseni hyväksi.

Aamulla venyttelin ja havahduin, että olkapäiden liikeradat ovat lähes palautuneet. Kipua on enää ääriasennossa.

Isä soitti ja ehdotti, josko rupeaisin poliitikoksi, kun ei minusta ole oikeisiin töihin, "senhän me jo tiiämmä". Voi elämä!

_________________
"Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen." Juice

Mä kävin tänään kaupassa ja olin etukäteen luvannut, että fasun sinisen pikkupatukan saan ostaa. Silleen sain itteni liikkeelle. Mutta itselleen hätäpäissä annettuja lupauksia ei o pakko pitää. Ilman patukkaa tulin kotiin. Noi hiivat on kiinnostavia! Mä otan maitohappobakut tänään hapankaalista. On haankaalia ja hapatettuja suolakurkkuja. Kerta-annoksenhan ei tarvitse olla ees iso.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Oleko kokeillut kutinoihin suolavettä? (hiuspohjaan ja muuallekin)
Se on aika hyvä bakteerikantojen normalisointiin noin niinkuin teoreettisestikin, ja ainakin minulla toimii myös käytännössä yllättävän hyvin.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Suolavesi voisikin olla kokeilemisen arvoinen juttu. Pesetkö els hiukset suolavedellä vai miten? Nykyään ite pesen hiukset kerran viikossa palashampoolla.

Nuo kutinat ja hilseet on olleet itselläni sellainen hiivan indikaattori. Mietin tässä, että kannattaakohan oireita nyt peittää, kun ne ovat samalla vahvoja motivaattoreita

Isän puhelu möyhensi pohjamutaa. Se oli kepeää jutustelua kuten aina, eikä mitään sanottu. Puhelun jälkeen tunnustelin, miksi mulla itkettää. Paikansin tunnekuohun kohtaan, missä isä puhui poliitikkojen vilpillisistä ja vain omaan pussiin pelaavista motiiveista ja että kuunneltuaan minun puheitani rivinvälejä lukien, sopisin poliitikoksi, vaikkei se minua kiinnostaisikaan "mutta kyllä se alakaa kiinnostamhan, ko sinne vain mennee.."

Ensiksi ihmettelin, mitä puheitani kuunnellut, oonhan aina hänen seurassaan mahdollisimman neutraali, enkä sano mitään. Olen pitänyt itseäni varsin vilpittömänä, enkä ainakaan ensimmäisenä omaa etuani ajavana ja sen epäileminen kolahti. Tutkailin tuota, että miksi tältä tuntuu. Ulkona lunta pukatessani tajusin, että totta tosiaan, totta kai olen vilpillinen, kun en kerro mitään itsestäni. Peittelen ja kaunistelen olemistani ja elämääni (hänelle ja muillekin), sillä hän arvostaa vain "kovvaa työihimistä, paksua lompsaa ja masennukset on LAISKAA HAIHATTELUA."

Siitä huolimatta minun pitäisi uskaltaa olla mitä olen hänenkin seurassaan. Mietin asiaa ja henkeä salpaa. (Kauhiaa painetta täälä synnytyskanavassa. En haluais pois turvallisesta ja lämpimästä tunkiosta, mutten takasinkaan taida enää päästä.)

_________________
"Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen." Juice

On varmaan ihan rationaalista olla hänen seurassaan sordiino päällä ja suojella siten itseään. Hänellä näyttäis olevan kovin vahvat mielipiteet. Olet sitten hänen seurassaan sillä lailla oma ittes. Kamalaa kettuilua toi poliitikko...

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Oma isäni on kuollut jo kauan aikaa sitten eli en tiedä miten tänä päivänä, itse isoäitinä jo, suhtautuisin tuollaiseen puheeseen. Luultavasti löisin luurin korvaan. Ei lasten ole pakko kuunnella vanhempiensa vinoiluja kun jotenkin tuosta paistaa läpi että tarkoituksena oli tuottaa mielipahaa.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Aika pahaa puhetta läheiseltä. Voi olla etten kestäisi, mutta enpä niitä koskaan omilta vanhemmiltani saanutkaan (taisin kai olla itse se kovasuisempi silloin, ja siitäkin onneksi selvittiin). Veljeltä tuli joskus jotain ikävää, mutta veli on helpompi juttu kuin vanhempi...

Suolavesi: En ole yli seitsemään vuoteen käyttänyt muuta kuin vettä/suolavettä tukkaan... mutta vaihto siihen korjasi varsinkin kutiavan päänahan, ja auttaa vieläkin, joskus. "Pesu" kostutan hiukset ja varsinkin hiuspohjan vahvahkolla suolaliuoksella (ks terveistä evistä lisää), annan sen kuivahtaa ja sitten huuhtelen suihkussa ollessani kaiken pois. Riittää tälle tukalle

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Mä en suostuisi tuollaista keljuilua kuuntelemaan keltään läheiseltä vaan paiskaisin luurin korvaan jos jutut ei oo aisiallisia ja kunnioittavia.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Ei se ollut ilkeäsävyinen puhelu eikä isä ole ilkeä ihminen, tarjos mulle lämmityspuitakin puhelun alussa (tämä on huomionarvoista, sillä hän on supernuuka). Se ei vain voi kuvitella, että joku voi haluta elää näin, suht vaatimatonta ja pientä elämää ilman taattua, hyvää kuukausista toimeentuloa. Tämähän hänellä oli siis taka-ajatuksenaan: toimeentuloni turvaaminen. Hänen mielestään vain tavallinen ja keskiverto on oikeaa elämää ja se merkitsee, mitä kukin tienaa.

Olla siinä sitte boheemi taiteilija, joka etsii itseä syvyydestään käsin ja pohtii maailman tilan karmallisia merkityksiä.

Mutta, minä otan tämän asian haasteena ja osaan kyllä laatia hyvän käsikirjoituksen, miten ko. puheluun viitaten otan tämän minut puheenaiheeksi ilman, että meillä menee välit. Isä tuskin siihen keskusteluun osaa paljoa osallistua. Yritän tällä kertaa olla aiheuttamatta samaa shokkiefektiä kuin viimeksi. Pari vuotta sitten, kun olin tosi pohjalla sipuliani kuorimassa soitin isukille ääneen puhelimessa itkien, että "tykkääkkö sie minusta?" Äijäriepu oli ihan kakka housussa, mutta eihän se kertakaikkiaan osaa.

_________________
"Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen." Juice

Mä olen näiltä läheisiltäni saanut niin kaiken kokea, että yhdessä vaiheessa en enää uskaltanut vastata puhelimeen. Muutaman vuoden oikeasti pelkäsin tyyliin Taivas varjele mitä sieltä tulee, mutta negatiivista ootin, en ilmaveiviä. Miten toimi yks näistä mun läheisistä, kun lakkasin kertomasta oikein mitään kuulumisia. Hän sepitti niitä itse mun ystäville, muille läheisille jne. Että kaikkee sitä on...

Mutta joo, ihana juttu, että sun isä rakastaa sua. Silloin kun musta tuli äiti ja pelkäsin munaavani käsittämättömän monin tavoin, koetin takoa päähäni, että jotain mokiakin voi olla, jos on sitä rakkautta.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Tämä kuulostaa niin niin niin tutulta. Myös tuo uuden ammatin mulle pohtiminen on niin tuttua, onneksi se on nyt loppunut. Mulla se on kyllä äiti. Mutta tätä olen hokenut kaikille, jotka ovat ihmetelleet, miten jaksan ymmärtää häntä ja kuunnella niitä juttuja.

Ammatinvalinta, puolison valinta, pukeutumisvalinnat, ulkonäkö. Näistä olen kuullut tauotta "hyväntahtoisesti" siitä lähtien kuin kunkin kohdalla on ollut ajankohtaista. Vasta viime vuosina ole alkanut sanoa, että mua sattuu. Osaa äiti on pyytänyt anteeksi, osaa ei ymmärrä. Eksä kertoi, että aina äidin puhelun jälkeen kuljin kaksi päivää pää riipuksissa, kun tässä mennä viikolla juteltiin. Se herätti kyllä mut, samoin kuin muutama muu asia.

Nyt multa muutama viikko sitten loppui (kolmenkymmenen ja risan vuoden jälkeen) turneekestävyys ja laitoin välit tauolle, niin nätisti kuin osasin. Ja minähän osaan niin hemmetin nätisti, että ihme etten jäänyt itse jalkoihin. Mutta en jäänyt, pidin pääni. Enkä kuuntele, enää.

Vaikka miten on lempeä ja ei-ilkeä ja tarkoittaa hyvää. Vaikka miten uskoisi, että rakastaa mua. Ehkä rakastaakin. Mutta en suostu siihen, että hän satuttaa mua. En enää.

Tämän ottamani aikalisän aikana funtsin, millaiset välit haluan palauttaa ja miten se olisi mahdollista.

Voimia sulle, kaikkeen

_________________
[...] chaos is found in greatest abundance wherever order is being sought. It always defeats order, because it is better organised.

-Terry Pratchett

Mun ei enää kaikkien kohdalla tartte miettiä välejä. Kuolivat pois. Ei silti, kyllä välillä tulee kummia pulpahduksia mieleen ja sit ne tunteet pitää tuntee ja yrittää selvittää miks taas tuokin pulpahdus tuntui siltämiltä. Ja joo, omaa ratkaisuani en voi kellekään suositella. Vallan erakoiduin ja kuvittelin että myöhemmin, kun oon vahvempi, voin taas pitää yhteyksiä. Ei se niin mennyt. Olivat pakanat tottuneet mun erakoitumiseeni.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

On pitänyt kysyä, onko toi voipunut eräänlainen karppi sanaleikki?

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Jep, niin tuttua nuo äidin neuvot, ohjaus, koulutus ja opastus sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa ja hänellä vielä tulokulmana fundamentalistinen lahkotouhu sekoitettuna hysteerisellä mielikuvituksella ja tahdittomuudella. Kun lapset oli murkkuja, laitoin välit poikki useaksi vuodeksi, enkä senkään jälkeen kehoittanut heitä mummin luo yksinään. Oli niin paksua shaibaa ne jutut. Nytkin arvelee tyttäreni olevan seksiorjana, kun asuu yhen kundin kämppiksenä. Voipunut huokaus tähän. Nykyään pidän jo yhteyttä, koska tiedän, että hän on todella yksinäinen ihminen, eikä tahallaan ilkeä. Mutta tiukat rajat olen vetänyt siinä mitä ja miten mulle puhutaan ja kyllä siitä on ollut hyötyä. Tosin yritän myös olla taantumatta neljävuotiaan tasolle hänen seurassaan. Sanalla sanoen äiti on megaluokan kärsivällisyysharjoitus.

Mutta ruuat on hyvät. Koska tykkään iltasyömisestä niin panostan siihen. Eipä tarvi ihmetellä erikseen, että mitä vielä ottais. Ihan tippa silmässä kiitollisuudesta söin. Alkupalaksi raastettu oman maan porkkana, vähän savinen (kuulin, että ennen vanhaan jossain päin Suomea savea kerättiin talvea varten ja sitä sitten nakerrettiin, kun alkoi haluttamaan. Viisasta hommaa.) Lisänä säilörehua (lue nokkos-horsmahapate, makusensaatio, johon täytyy totutella), hapanpunajuuria (ihan ok, ei makusensaatio) , paprika-chili-valkosipulihapate (to-del-la-kin makusensaatio) ja oliiviöljyä.
Pääruuaksi aina vaan samaa uunilammaspataa (kunnon jänkkiä jellyä), josta otin osan, lisäsin hirvenluulientä, parsakaalta, valko- ja purjosipulia. Söin ensin liemen voin kera hitaasti makustellen, sitten imeskelin lihat luista muistellen suloista pässikaritsaa, lopuksi rehut voin kera.
Jälkkäriä vaati, niin paistoin ompun voissa ja inkiväääriraasteessa ja tähän kyytipojaksi smetana-puolukka-tahini-sötkötys. Lopuksi pieni juustopala voin kera.
Ei tee yhtään mieli roikkua kaapinovissa katsoen sokeripussia syrjäsilmällä.

Nimittäin eilen oli aika kiire, enkä oikein kunnolla ehtinyt paneutua syömähommiin. Munavoi iltapäivällä (ai niin, oli myös tänään) ja vähän hirvenluuliemestä lihan roippeita. Illalla mauttomat juurekset, lihat ja vähän läskiä em. liemestä+voita. Söin LIIAN VÄHÄN, sillä illalla alkoi kaappien nuohous. Kuivia kookoshiutaleita lusikalla. Lopuksi keitin karppikaakaon kookosmaitoon, lisänä vanilijasteviaa ja kookosöljyä. Ei sinänsä paha, mutta huomion arvoista.

Tänä aamuna oli vaikea päästä ylös. Kissat sai kiskoa minua molemmista käsistä ja vahvoilla ääniefekteillä. Oli niin olematon olo, että päätin pakottaa itseni hiihtämään. Se piristi, metsä oli hengästyttävän kaunis utuisessa lumivaipassaan. Samalla reissulla pilkoin hellapuita ja tilkitsin saunan ikkunan ja niittailin loput foliopaperit saunan seiniin. Viimeistelin homman vielä asentamalla ulkolämpömittarin, joka on seilannut pitkin pöytiä jotain vuoden päivät.

Huomenna uinti-, opetus-, asioilla ja kaupassa käynti- ja hellustuspäivä. Meillä on viisvuotistapaamisen vuosipäivä. Vuosi sittenhän löysin sisäisen lahnani ja on kyllä ollu hiljasta makkarin puolella. Mutta kuinka ollakaan, tällä viikolla ovat ajatukset harhailleet aistillisille poluille useampaankin kertaan!! Mie en ikinä lopeta karppaamista!

_________________
"Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen." Juice

Aivan mahtavalta kuulostavia ruokia täällä! Ihanaa kun viitsit niin monenlaista tehdä.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Tein joskus vuosituhannen vaihteessa hapankaalia puutarhakoulussa jatkojalostuskurssilla. Yks hapankaali oli kovin jouluisen näköistä, kun oli punajuurta seassa, eikä makukaan pahimmasta päästä.

Sulle ehkäpä valmistuu jouluksi sauna.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!